Miten Venezuelan maanjäristykset paljastavat globaalin kapitalistisen järjestyksen rakenteelliset ongelmat?

Venezuelaa koetteli 24. kesäkuuta 2026 kaksi poikkeuksellisen voimakasta maanjäristystä, jotka tapahtuivat vain 39 sekunnin välein. Ensimmäinen järistys oli magnitudiltaan 7,2 ja toinen 7,5. Järistysten keskus sijaitsi noin 160 kilometriä Caracasista länteen, alueella, jossa Karibian ja Etelä-Amerikan laattojen sivuttaisliike on pitkään kerännyt jännitteitä. Ilmiötä kuvataan espanjankielisellä termillä doblete sísmico, joka tarkoittaa kahden suuren järistyksen sarjaa lyhyessä ajassa. Ilmiö on harvinainen, ja sen seuraukset olivat tuhoisat.

Venezuelan maanjäristyksessä on kuollut 2 954 ihmistä ja loukkaantunut 16 592, kertoi maan kansalliskokouksen johtoon kuuluva Jorge Rodríguez 4.7.2026. Tieto perustuu Venezuelan viranomaisten päivittämään lukemaan, joka välittyi kansainvälisiin uutisiin seuraavana päivänä.

Katastrofi aiheutti laajaa tuhoa Venezuelan pohjoisrannikolla. Asuinrakennuksia ja kaupallisia rakennuksia sortui, infrastruktuuri vaurioitui ja useita alueita jäi ilman sähköä ja vettä. Pelastuslaitokset ja vapaaehtoiset työskentelivät vuorokauden ympäri etsiessään ihmisiä raunioista. Järistykset muodostivat maan tuhoisimman luonnonkatastrofin yli vuosisataan ja ylittivät vaikutuksiltaan vuoden 1967 Caracasissa tapahtuneen järistyksen.

Työväenluokan solidaarisuus ja globaalin järjestelmän epäoikeudenmukaisuus

Työväenluokka kantoi jälleen kriisin raskaimmat seuraukset: sortuneet asuinrakennukset, puutteelliset turvaverkot ja epävarmat työolot korostivat eriarvoisuutta, joka on seurausta globaalin kapitalistisen maailmanjärjestyksen rakenteista.

Filosofian tohtori Fernando Buen Abad Domínguez kirjoittaa meksikolaisessa La Jornada -sanomalehdessä, että katastrofi paljastaa yhteiskunnan moraalisen arkkitehtuurin. ”Solidaarisuus on ihmisoikeus, ei hyväntekeväisyyttä”, sanoo Domínguez. Hänen mukaansa solidaarisuus kuuluu ihmiskunnan yhteiseen eettiseen perintöön, ja sen merkitys korostuu tilanteissa, joissa järjestelmän rakenteet pettävät.

Domínguez muistuttaa artikkelissaan, että maanjäristykset ovat osa laajempaa historiallista kokonaisuutta, jossa yhteiskunnat toimivat globaalin talousjärjestelmän puristuksessa. ”Yhteiskunnallinen tietoisuus ymmärtää kansainvälisen järjestyksen puutteet, kun se ei kykene takaamaan ihmisarvoisia elinoloja”, sanoo filosofi.

Filosofin tausta: kuvan, viestinnän ja yhteiskuntakritiikin ääni Latinalaisessa Amerikassa

Fernando Buen Abad Domínguez on meksikolainen filosofi, viestinnän tutkija, elokuvantekijä ja esseisti, joka on syntynyt Mexico Cityssä vuonna 1956. Hänet tunnetaan erityisesti kuvan, median ja viestinnän politiikan kriittisestä tarkastelusta sekä latinalaisamerikkalaisen vasemmiston intellektuaalisena äänenä. Buen Abad on toiminut opettajana, tutkijana ja luennoitsijana useissa maissa, ja hänen työnsä kulkee taiteen, filosofian ja yhteiskuntakritiikin rajapinnoilla.

Tällä hetkellä hän vaikuttaa erityisesti Argentiinassa, muun muassa yliopistoympäristöissä ja viestintäkeskuksen johtajana, samalla kun hän kirjoittaa säännöllisesti La Jornadaan ja muihin vasemmistolaisiin julkaisuihin. Hänen suhteensa taiteilijoiden ja intellektuellien RED‑verkostoon on läheinen: hän kuuluu Red de Intelectuales y Artistas en Defensa de la Humanidad -verkostoon, joka kokoaa yhteen taiteilijoita ja ajattelijoita puolustamaan kulttuurista suvereniteettia, kriittistä keskustelua ja kansainvälistä solidaarisuutta.

Mediakapitalismi ja katastrofin kaupallistaminen

Domínguezin mukaan osa kansainvälisistä medioista rakentaa katastrofeista tunteisiin vetoavia, nopeasti kulutettavia kertomuksia, jotka palvelevat taloudellisia ja geopoliittisia intressejä sen sijaan, että ne auttaisivat ymmärtämään kriisin rakenteellisia syitä. Domínguez kuvaa ilmiötä ”kärsimyksen spektakeliksi”, jossa kollektiivinen tuska muuttuu symboliseksi raaka‑aineeksi mediayhtiöiden omiin tarkoituksiin.

”Kun yhteisöt etsivät selviytyjiä raunioista, jotkut mediakeskukset tuottavat narratiiveja, jotka palvelevat ulkopuolisia taloudellisia tai poliittisia tavoitteita”, sanoo Domínguez. Hän korostaa, että tällainen esitystapa häivyttää katastrofin taustalla olevat yhteiskunnalliset rakenteet ja siirtää huomion pois kiireellisistä tehtävistä: pelastamisesta, avustamisesta ja jälleenrakentamisesta.

Domínguezin mukaan mediakapitalismi ei ainoastaan vääristä todellisuutta, vaan myös heikentää solidaarisuuden edellytyksiä. Kun tragedia esitetään viihteellisenä tai kaupallisena tuotteena, se menettää yhteiskunnallisen merkityksensä ja muuttuu osaksi globaalia informaatiovirtaa, jossa kärsimys on vain yksi sisältö muiden joukossa. Tämä mekanismi paljastaa, miten kapitalistinen maailmanjärjestys ulottuu myös tiedon tuotantoon ja siihen, miten kriisejä tulkitaan ja ymmärretään.

Kansainvälinen solidaarisuus ja yhteinen vastuu

Venezuelaan on saapunut kansainvälisiä pelastusryhmiä ja humanitaarista apua. Domínguez korostaa, että apu ei ole pelkkä ele, vaan osa yhteistä vastuuta. ”Yhteistyö valtioiden välillä perustuu ihmisyyden periaatteeseen”, sanoo Domínguez. Kansainvälinen solidaarisuus on välttämätöntä, sillä yksikään maa ei voi yksin kantaa katastrofin seurauksia.

Työväenluokan toimijuus näkyy konkreettisesti: ihmiset perustavat tilapäisiä suojia, jakavat ruokaa ja etsivät kadonneita. Yhteisöllisyys toimii vastavoimana globaalin järjestelmän rakenteelliselle välinpitämättömyydelle.

Suomalaisten avustusjärjestöjen toiminta Venezuelan kriisissä

Suomalaiset avustusjärjestöt ovat reagoineet Venezuelan maanjäristyskriisiin nopeasti. Suomen Lähetysseura, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Punainen Risti ja Plan International Suomi ovat kaikki kertoneet rahallisesta tai käytännön avusta maahan.

Suomen Lähetysseura myönsi katastrofirahastostaan 120 000 euroa ja ohjasi tuen kumppaneidensa kautta maanjäristysuhrien auttamiseen. Kirkon Ulkomaanapu puolestaan myönsi 50 000 euroa hätäapua ja kertoi toimittavansa avun perille Luterilaisen Maailmanliiton kautta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.

Suomen Punainen Risti on kertonut seuraavansa tilannetta, valmiudesta lähettää avustustyöntekijöitä sekä ohjata katastrofirahaston varoja avustusoperaatioon Venezuelaan. Plan International Suomi siirsi 45 000 euroa lasten ja perheiden auttamiseen, ja järjestö käynnisti avustustyön paikallisten kumppaneiden kanssa tarjoten ruokaa, vettä, hygieniatarvikkeita, suojaa ja psykososiaalista tukea.

---