Amerikkalaisen kirjailijan ja kulttihahmon William S. Burroughsin syntymästä tuli 5. helmikuuta kuluneeksi sata vuotta.

Burroughsia pidetään eräänä toisen maailmansodan jälkeisen amerikkalaisen kirjallisuuden merkittävimpänä kirjailijana. Hän tuli tunnetuksi yhtenä niin sanotun beat generation –liikkeen perustajana yhdessä Jack Kerouacin (1922-1969) ja Allen Ginsbergin (1926-1997) kanssa. Koska Burroughs oli muita noin kymmenen vuotta vanhempi, häntä pidettiin beatin ”kummisetänä”.

Burroughs tunsi läpikotaisin klassisen englanninkielisen kirjallisuuden Shakespearesta Joyceen ja perehtyi elämänsä aikana mitä eriskummallisimpiaan asioihin, kuten tautien historiaan, hyönteisiin, skientologiaan sekä muinaisiin kulttuureihin.

Laskukoneen kehittäjän pojanpoika

William Seward Burroughs syntyi vuonna 1914 Missourin St. Louisissa kohtuullisen varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä Mortimer piti Cobblestone Gardens -nimistä antiikki- ja lahjaliikettä. William peri nimensä isoisältään, joka tuli kuuluisaksi keksittyään mullistavan laskukoneen. Keksinnön ympärille muodostui The Burroughs Corporation, josta tuli 1900-luvulla tietojenkäsittelyn kasvavan alan merkittävä kehittäjä.

Pojanpoika-William osoittautui lahjakkaaksi lapseksi, joka opiskeli Harvardissa englanninkielistä kirjallisuutta ja valmistuttuaan kierteli toisen maailmansodan aattona Euroopassa. Burroughs avioitui Itävallassa juutalaisvainoja pakoilevan Ilse Klapperin kanssa. Liiton ainoa tarkoitus oli saada Klapper aviovaimon statuksella turvaan Yhdysvaltoihin.

Burroughs itse huomasi jo nuorena olevansa homoseksuaali. Tästä huolimatta Burroughs solmi suhteita myös naisten kanssa. Hän eli vuodesta 1944 alkaen Joan Vollmer Adamsin kanssa, jolla oli aiemmasta suhteesta Julia-niminen tytär. Pariskunta sai yhteisen William Junior alias Billy-pojan vuonna 1947.

Joan sai surmansa ampumatapaturmassa Meksikossa 1951, minkä jälkeen Burroughsin vanhemmat hoitivat lasten kasvatuksen.

Vahingonlaukaus pakotti kirjailijaksi

Vaikka puolisonsa surmanneen pistoolin liipaisimesta vetänyt Burroughs todettiin syylliseksi vain tapaturmaiseen kuolemantuottamukseen, jäi onnettomuus askarruttamaan hänen mieltään. Burroughs on itse kertonut, että valitettava tapahtuma oli kimmoke hänen kirjailijanuralleen.

Vaikka lähin ystäväpiiri koostui intohimoisista kirjoittajista, ei Burroughs itse ollut harkinnut kirjailijan ammattia. Vuonna 1953 ilmestyi kuitenkin hänen esikoisteoksensa Nisti (Junky). Se on omaelämäkerrallinen romaani 1940-luvun newyorkilaisista narkomaaneista ja heidän arjestaan.

Burroughs tutustui tuolloin hämäräperäisten tuttaviensa välityksellä huumeisiin ja erityisesti opiaatteihin, joihin hän jäikin pian koukkuun. Hän oli koko loppuelämänsä ajan käytännössä jatkuvasti joko koukussa tai vieroituksessa.

Uskonnoista kiinnostunut Burroughs teki myös kokeiluja erilaisilla psykoaktiivisilla aineilla ja tutki muun muassa Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen käyttämän pyhän yage-liaanin eli ayahuascan vaikutuksia.

Luonteeltaan Burroughs olikin eräänlainen tutkimusmatkailija: hän matkusti paitsi ulkoisessa maailmassa, kuten Etelä- ja Keski-Amerikan viidakoissa, myös sisäisessä mielen maailmassa. Burroughs myös pyrki dokumentoimaan matkojensa tulokset tunnollisesti, kuten pätevä etnografi tekee.

Kieli on virus

William S. Burroughsin mittavan kirjallisen tuotannon punainen lanka on kapina ja erilaisten kontrollimuotojen vastustaminen. Hän tutustui muun muassa puolalaisen Alfred Korzybskin kieliteoriaan sekä psykoanalyysiin ja kehitti omaa teoriaansa kielestä ja sen roolista ihmisten kontrolloimisessa.

Burroughsille kieli ei ollut ensisijaisesti kommunikaation väline vaan eräänlainen virus, joka käytti ihmistä välikappaleenaan. Burroughs pyrki erilaisten tekniikoiden avulla purkamaan kielen rakenteita, erityisesti kerronnassa ja yleensä kulttuurissa käytettyä tarinamuotoa, joka Burroughsin mukaan rajoitti ihmisen luontaista luomiskykyä.

Burroughs myös havaitsi, että kielen avulla hallitseva eliitti pystyi muovaamaan ihmisten identiteettejä ja tekemään heistä helpommin hallittavia alamaisia. Ranskalainen marxilainen tutkija Louis Althusser lähestyi samaa ilmiökenttää puhumalla ideologisista valtiokoneistoista, jotka muodostivat ihmisistä subjekteja.

Vallan ja kontrollin analysointi ja vastustaminen kumpusivat Burroughsin omista kokemuksista hänen ollessaan monella tavalla marginaalissa. Hän oli eliittikoulutuksen saanut, mutta porvarilliset arvot ja rahan perässä juoksemisen hylännyt huumeidenkäyttäjä ja homoseksuaali, joka viihtyi yhteiskunnan pohjasakan, pikkurikollisten ja huijareiden keskuudessa.

Burroughs arvosteli sekä kapitalismia että porvarillista demokratiaa. Hän inhosi amerikkalaista kaksinaismoralismia, kristillistä kirkkoa ja laumasieluisuutta.

Burroughs kehitteli useissa kirjoissaan visiota tasa-arvoisesta, suoraan demokratiaan pohjautuvasta yhteiskunnasta. Hän romantisoi muun muassa merirosvoja sekä 1800-luvun Amerikan villin lännen rikollisjoukkioita, joissa vallitsi Burroughsin mukaan yhteisöllinen tasa-arvoisuus ja yksilönvapauksien kunnioitus.

Alaston lounas ja Heavy Metal

Burroughs asui vuosia Yhdysvaltojen ulkopuolella Meksikossa, Marokossa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa. Vuonna 1959 ilmestynyt Alaston lounas poiki runsaan seksuaalisen ja väkivaltaisen kuvastonsa ansiosta oikeusjuttuja, mutta myös kulttisuosiota. Palatessaan Yhdysvaltoihin asumaan vuonna 1974 Burroughs huomasi pian olevansa merkittävässä asemassa amerikkalaisessa vaihtoehtokulttuurissa.

Burroughsin vaikutusvalta ulottui niin kirjallisuuteen, kuvataiteisiin kuin musiikkiinkin. Burroughs käytti ensimmäisenä käsitettä Heavy Metal. Häntä pidettiin punk-musiikin kummisetänä. 1970-luvun suosittu glamrock-ikoni David Bowie teki kokonaisen teemalevyn – Diamond Dogs – Burroughsin innoittamana.

Elintapoihinsa nähden Burroughs eli sangen pitkään, 83-vuotiaaksi. Kirjojen lisäksi hän harrasti muun muassa kuvataiteita. Burroughs sai elämänsä aikana lukuisia palkintoja, muun muassa jäsenyyden sekä Yhdysvaltain että Ranskan arvostetuissa taideakatemioissa.

Suomessa Burroughsin tuotantoa on ansiokkaasti kääntänyt Sammakko Kustannus. Suomentaja Elina Koskelin on tehnyt hyvää työtä Burroughsin hankalien tekstien parissa.

Lähteet:

Christopher Land: Apomorphine Silence. Cutting-up Burroughs’ Theory of Language and Control. Ephemera 2005.

Barry Miles: William Burroughs – El Hombre Invisible. Virgin Books 2002.

William S. Burroughs: A Man Within. Dokumenttielokuva, ohjannut Yony Leyser 2010.