Muutos on mahdollinen

Tiedonantajan 20/2017 artikkelissa pohditaan käsitettä antroposeeni: sitä, miten ihminen vaikuttaa maapalloon ja sen kehitykseen tavalla, joka ei aiemmin historiassa ollut mahdollista.

Kommunistien on kysyttävä, onko toivoa ja mahdollisuutta muuttaa kehityksen suuntaa? Vai onko ihmiskunta menossa kohti perikatoa?

Marxilainen näkökulma lähtee siitä, että tapahtumien kulku ei ole väistämätön eikä ihmisistä riippumaton. Työväenliike, kansalliset vapautusliikkeet, rauhanliikkeet, naisliikkeet, ympäristöliikkeet ja muut kansalaisliikkeet ovat saaneet aikaan monia uudistuksia.

Niiden saavutukset ovat kuitenkin nyt uhattuina.

Kapitalismi on kieltämättä kehittänyt tuotantovoimia ja muuttanut ihmisten elämää ennennäkemättömällä tavalla. Samalla se on alistanut ihmisen, luonnon ja tuotannon yksityisen voitontavoittelun välikappaleiksi. Kapitalismi on kyvytön ottamaan huomioon ihmisen, yhteiskunnan ja maailmanlaajuisen kehityksen tarpeita kokonaisuutena. Se on luonut valtaisat väkivallan ja tuhon voimat.

Tuotannon ja pääomien keskittyminen on johtanut ylikansallisiin monopoleihin, joilla on ratkaiseva asema markkinoilla ja yhteiskunnallisessa elämässä.

Tuotannon ja pääomien keskittyminen on johtanut ylikansallisiin monopoleihin, joilla on ratkaiseva asema markkinoilla ja yhteiskunnallisessa elämässä. Pääomapiirit ja suurvaltojen eliitit ovat myös yhdistäneet voimiaan kansainvälisesti.

Neuvostoliiton ja muiden sosialismia rakentaneiden maiden yhteisön hajoamisen jälkeen imperialistiset voimat pyrkivät ylivaltansa laajentamiseen ja vahvistamiseen maailmanmitassa. Ne käyttävät siinä monenlaisia keinoja, kuten pääomaliikkeiden ohjailua, teknologista riippuvuutta, tiedotusylivoimaa, avainryhmien lahjomista ja vahvemman oikeudella tapahtuvaa sanelua. Siellä, missä nämä keinot eivät riitä, ne turvautuvat sotilaalliseen voimaan ja väkivaltaan suuryhtiöiden vallan ja rikkaan vähemmistön etuoikeuksien turvaamiseksi.

Vapaiden markkinoiden tuotteena ovat kasvava työttömyys, köyhyys, eriarvoisuus ja ympäristötuhot. Välillä jo osin tasoittuneet sosiaaliset erot ovat taas kasvamassa. Kansalaisten enemmistön tarpeiden ja vaikutusmahdollisuuksien sivuuttaminen lisää vieraantumista ja turvattomuutta, mikä luo maaperää äärioikeistolle, nationalismille ja rasismille. Toisaalta tämä herättää vastarintaa ja vaatii kehittämään ammattiyhdistysliikkeen, kansalaisjärjestöjen sekä vasemmistolaisten ja edistyksellisten voimien eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä.

Niin kauan kuin on ollut riistettyjä ja alistettuja, on ollut myös unelmia paremmasta yhteiskunnasta ja maailmasta. SKP jatkaa näitä humanismin, demokratian ja vallankumouksellisuuden perinteitä.