Näin tavallinen suomalainen köyhtyy tulevana talvena

Vaikka palkat nousevat sovittujen, tosin melko pienten korotusten mukaisesti ja sosiaalietuudet on sidottu elinkustannusindeksiin, heikkenee suomalaisten ostovoima silti hintojen noustessa. Tässä luetteloa siitä, miksi ja mistä syystä tavallinen suomalainen köyhtyy tänäkin talvena. (Lähde mm .Taloussanomat 30.9.12)

Hinnat jatkavat nousuaan entiseen malliin. Valtiovarainministeriö ennustaa kuluttajahintojen nousevan ensi vuonna 2,4 prosenttia, kun ansiot nousevat 2,6 prosenttia. Vaikka ansioiden kasvu ylittääkin näennäisesti hintojen nousun, niin suomalaisten ostovoima supistuu silti. Kun kuluttajahintojen nousun vaikutus puhdistetaan nettopalkasta eli selvitetään palkan ostovoima, keskituloisen palkansaajan ostovoima putoaa. Ostovoima supistuu nykyisten ennusteiden valossa 0,4 prosenttiyksikköä. Pudotuksen suuruusluokka on sama, vaikka tulot olisivat keskitasoa suuremmat tai pienemmätkin. Keskipalkkaisella tämä merkitsee ostovoiman supistumista kuukausittain noin kymmenellä eurolla.

Täksi vuodeksi veroprosenttiaan korotti 90 kuntaa, ja kunnallisvero nousi keskimäärin 19,25 prosenttiin. Esimerkiksi Helsingissä kunta lohkaisee ansiotuloista 18,5 prosenttia, kun muun muassa Rovaniemellä, Kouvolassa ja Kajaanissa veroäyri on tasan 20 prosenttia. Tänä talvena suuria veronkorotuksia ei ole luvassa, mutta sen jälkeen seuraavalle vuodelle on todennäköisesti kovempi korotuspaine.

Kirkollisveroprosenttikin vaihtelee asuinpaikan mukaan, sillä seurakunta saa itse päättää perimänsä veron suuruuden. Tällä hetkellä vero on keskimäärin 1,33 prosenttia, eli 3 000 euron kuukausipalkasta noin 40 euroa kuukaudessa. Suurissa kaupungeissa kirkollisvero asettuu yhteen prosenttiin tuloista tai hieman sen yläpuolelle, mutta joissain seurakunnissa kirkon siivu tuloista on kaksikin prosenttia. Tälle vuodelle kirkollisveroaan korotti Suomessa 37 seurakuntaa. Veroa laski vain yksi seurakunta. Tulevana vuonna korotuksia nähdään jälleen. Tarkat tiedot kirkollisverojen muutoksista saadaan marraskuun lopulla.

Hintojen noususta löytyy paljon esimerkkejä. Ruoka on tunnetusti Suomessa ennätyskallista, mutta suomalaisia kuritetaan myös sellaisissa maksuissa, joihin on vaikeampi vaikuttaa omilla kulutusvalinnoillaan. Tällainen on esimerkiksi veden hinta. Veden vertailuhinta nousi tänä vuonna omakotitaloissa 3,4 prosenttia ja kerrostaloissa 3,9 prosenttia. Ennustetta tulevalle vuodelle ei ole, mutta kaiken järjen mukaan trendi pysyy samanlaisena.

Kaukolämmön ja sähkön osalta suomalaiset ovat pitkälti maailmanmarkkinahintojen armoilla. Korotuspaineita ei näyttänyt tällä hetkellä olevan. Energiateollisuus liputti vielä viime viikolla, että sähköenergian markkinahinnan osalta tilanne näyttää toistaiseksi aika vakaalta, kun vesitilanne pohjoismaisilla markkinoilla on ollut pitkään hyvä. Melko useat energiayhtiöt alensivat hintojaan keväällä. Suomen asemaa kuitenkin hankaloittavat siirtoyhteysongelmat, Loviisan huoltoseisokit ja myrskyvahinkojen aiheuttamat korotuspaineet.

Jo tämän viikon alussa uutinen tiesi kertoa, että kuluttajan sähkölasku kallistuu lähivuosina jopa satasilla vuodessa sähkönsiirtomaksun voimakkaan nousun takia. Sähkönsiirtoon tuo nostopaineita kallis sähkölinjojen maakaapelointi, joka lisääntyy voimakkaasti. Jos sähkön siirtomaksu vaikkapa kaksinkertaistuu, tietää se esimerkiksi 18 000 kwh vuodessa kuluttavalle omakotiasujalle jopa 500 euron lisälaskua. Työ- ja elinkeinoministeriön tilaama selvitys taas väläyttää reilun kymmenen prosentin nousua sähkön kokonaishintaan. Tällöin kotitalon sähkölasku kallistuu muutamalla satasella vuodessa.

Myös jätemaksuissa on korotuspaineita. Keskimääräinen jätteentyhjennysmaksu on ollut viime vuosina nousussa, ja polttoaineen hinnannousun lisäksi myös tiukentuneet vaatimukset voivat lisätä kustannuksia. Kun kulutuksesta syntyvästä jätteestä aiheutuvat kulutkin saattavat nousta ja yleisesti ottaen lähes kaikki kallistuu, ainoaksi keinoksi henkilökohtaisen taloustilanteen parantamiseksi saattaa jäädä kulutuksen karsiminen.

Jos kaikki suomalaiset aloittaisivat vyönkiristyksen, olisivat kansantaloudelliset seuraukset kuitenkin erittäin ikäviä. Kotimarkkinakysynnän pysyminen hyvällä tasolla on pitänyt Suomen talouden tähän mennessä kohtalaisessa vauhdissa viennin ongelmista huolimatta. Mutta mitä tapahtuukaan, jos suomalaiset eivät enää kuluta entiseen malliin?