Naisen eurosta, aina vaan

Lokakuun lopussa vietettiin jälleen Naisten palkkapäivää. Se onkin hyvä hetki muistuttaa ihmisiä naisvaltaisten alojen palkkakuopista ja työoloista, juuri jouluruuhkien alla. Päivä itsessään on tietysti valikoitunut sen perusteella, että lokakuun loppuun mennessä on naisten palkat maksettu, mikäli vuosi muutettaisiin euroksi. Viime vuoden tilastojen mukaan naisten palkat ovat keskimäärin 83,3% miesten palkoista. Aina kun näitä lukuja esitellään ja varsinkin kun niihin yhdistetään ammattiliittojen tempauksia, saamme kuulla mitä ihmeellisimpiä puheenvuoroja palkkaerojen selittämiseksi. Haluan ruotia niistä tässä nyt muutamia.

naisten palkat ovat keskimäärin 83,3% miesten palkoista

Jotkut kyseenalaistavat koko palkkaerojen olemassaolon puhumalla vain oman työpaikkansa tilanteesta. Että “kyllä meillä ainakin maksetaan samaa palkkaa kaikille sukupuoleen katsomatta”. On todella harmillista, että näinkin perusasioista on välillä keskusteluun lähdettävä. Naisten ja miesten palkkaerot johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, että naisvaltaisilla aloilla on keskimäärin pienemmät palkat. Ehkä tämä oman työpaikan esimerkki on tarkoitettu nykyään joksikin “hauskaksi letkautukseksi”, mutta silloinkin sillä yritetään vähätellä palkkaerojen ongelmaa. Joten, mikäli sinulla ei ole parempaa sanottavaa aiheeseen, kuin viisastelu samasta TES:sta yhden työpaikan sisällä, niin ole hyvä ja pidä suusi kiinni.

Jotkut naisen euroa kritisoivat tahot ovat sen sijaan sisäistäneet naisvaltaisten alojen olemassaolon. Silloin alkaa selittely toisenlaisin keinoin. Eräs jokseenkin hämmentävä tapa puolustella palkkaeroja on käyttää esimerkkinä ylitöiden tekoa. Naisten siis ilmeisesti tulisi tehdä ylitöitä samalla antaumuksella, kuin miestenkin? Tällainen tapa lähestyä palkkakysymystä ylipäänsä osoittaa esittäjän tietämättömyyden työnteon historiasta ja ihmisten arjesta. Ylitöitä ei ole tarkoitettu pysyväksi tilaksi ihmisen elämässä. 10-tuntinen työpäivä on ollut käytössä yli 100 vuotta sitten, sellaiseenko yhteiskuntaan ylitöiden ihannoijat haluavat takaisin? Ihmisen on tultava toimeen sillä palkalla, minkä hän saa yleisen työajan puitteissa tehdystä työstä. Tämä aika voisi olla vielä lyhyempikin nykyisellä tuottavuudella. Arvokkainta ihmisen elämässä on vapaa-aika, ei työntekoon käytetty aika.

Ylitöiden ihannoinnin lisäksi myös naisvaltaisten alojen kokonaistuntimääriä käytetään lyömäaseena. Varsinkin kaupanalalla ihmisiä roikotetaan usein pienemmillä tuntimäärillä, kuin mitä he itse olisivat valmiita tekemään. Töistä on tullut silppua, jota tehdään määräaikaisina pätkinä. Omaa tulevaisuuttaan on tällöin mahdotonta suunnitella. Kun palkkaerot kieltävä henkilö vielä vetoaa siihen, että naiset itse hakeutuvat huonommin palkatuille aloille, alkaa sietokykyni olla äärimmillään. Tutkimusten mukaan nimittäin nuori nainen, jolla on täysin sama koulutus ja työkokemus, kuin samaa paikkaa hakevalla miehellä, palkataan tehtävään harvemmin. Naisvaltaisten alojen arvostus ei lähde vain sanomalla kyseisen työn olevan tärkeää, vaan sen täytyy näkyä konkreettisesti palkkapussissa ja työehdoissa.