Nato käyttää Baltiaa Venäjää vastaan
Latvia, Liettua ja Viro ovat olleet Naton jäseniä ja viisi vuotta. Länsi käyttää aktiivisesti kolmea Baltian maata paineen luomiseen Venäjää vastaan. Naton yleisen ”Drang nach Osten” -politiikan lisäksi tähän on monia Baltian maihin liittyviä syitä.
Ensinnäkin, nämä kolme maata eivät allekirjoittaneet tavanomaisten aseiden vähentämissopimusta (TAE), mikä antaa niille mahdollisuuden toimia kontrolloimattomina asevarikkoina.
Toiseksi, Latvialla, Liettualla ja Virolla on Naton kannalta erittäin hyvä maantieteellinen sijainti. Niiden alueella olevat tutka-asemat kykenevät tarkkailemaan Venäjää sen keskiosaa myöten.
Kolmanneksi, Baltian maista on tullut ponnahduslautoja Naton itälaajentumiselle. On julkinen salaisuus, että Nato aikoo ennemmin tai myöhemmin vetää jäsenikseen Ukrainan ja Georgian samoin kuin sellaiset entiset neuvostotasavallat kuin Azerbaidzhanin, Armenian ja Moldovan. Baltian maista tuli noiden maiden holhoojia euroatlanttisiin organisaatioihin liittymisen edellyttämien ”uudistusten” toteuttamisessa. Ukrainalaiset ja georgialaiset upseerit voivat esimerkiksi saada sotilaskoulutusta Viron sotakorkeakoulussa.
Neljänneksi, Baltian maat ovat aina halukkaita lähettämään sotilaita USA:n ja Naton sotiin Irakiin, Afganistaniin ja minne tahansa muualle.
Viidenneksi, vaikka monilla keskisen Euroopan mailla on enemmän käyttöä Natolle, Baltian maat näyttelevät ilmeisesti tärkeää roolia Naton politiikassa, kun on kyse Venäjän intresseistä entisen Neuvostoliiton alueen suhteen.
Joidenkin tietojen mukaan Natossa aluksi toivottiin, että Baltian maissa olisi luovuttu Nato-jäsenyyden myötä vihamielisestä asenteesta Venäjään ja jyrkästä menneisyyden tulkinnasta, pantu sulku natsismin ja fasismin ihannoinnille sekä ratkaistu niiden kansallisia vähemmistöjä koskevat ongelmat parhain päin.
Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Näiden maiden Venäjän vastaisuus on entisestään voimistunut ja siinä käytetään entistä vahvemmin neuvostomiehitystulkintaa (minkä dosentti Martti Turtola äskettäin tutkimuksessaan osoitti Viron osalta alkuasetelmaltaan vääräksi). Tätä tulkintaa puolestaan käytetään tekosyynä apartheidin kaltaiseen venäläisvähemmistöjen syrjintään. Natsismia ja fasismia ihannoidaan avoimesti muun muassa vuosittaisten SS-miesten kokoontumisten muodossa, näissä maissa olleista Natsi-Saksan tuhoamisleireistä vaietaan ja Saksan apureina toimineita ja joukkomurhiin syyllistyneitä kutsutaan ”neuvostomiehitystä vastaan taistelleiksi sankareiksi”.
Nato näyttää mukautuneen tähän menoon ja antavan sille täyden tukensa.
Kuluneella viikolla Suomikin sotkettiin mukaan tähän soppaan Viron ja sen Helsingin-lähetystön toimiessa primus motorina uusnatsien tekemine filmeineen. Tapahtumaa rauhallisesti protestoineeseen kouralliseen mielenosoittajia suhtauduttiin ”arjalaisella” ylemmyydellä kuin idiootteihin tai rikollisiin. Mitään ei painanut se, että mielenosoitusta ilmoitti tukevansa natsirikollisia vuosikymmeniä jahdanneen Simo Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff, joka ihmetteli sitä, että Virossa ei ole tuotu oikeuden eteen ainuttakaan virolaista juutalaisten joukkomurhaamiseen syyllistynyttä henkilöä.
Kaiken kaikkiaan on taas kerran aihetta palauttaa mieleen, että natsismin ja fasismin ihannointi sekä holokaustin kieltäminen on kansainvälisen oikeuden vastainen rikos Näin täysin riippumatta siitä mitä mieltä ollaan Baltian maiden neuvostoajasta.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
