Nato-linjaukset haastavat ay-liikkeen – suomalaiset liitot pysyvät pragmaattisina

Turkissa 7.–8. heinäkuuta järjestetty Naton 36. huippukokous nosti esiin kysymyksen siitä, miten sotilasliiton linjaukset vaikuttavat eurooppalaiseen työelämään ja ammattiliittojen toimintaan. Kansainvälinen ay-liike reagoi kokouksen päätöksiin voimakkaasti, kun taas suomalaiset ammattiliitot ovat pysyneet pragmaattisella linjalla ja rajanneet geopoliittiset kysymykset pääosin toimintansa ulkopuolelle.

Maailman ammattiliittojen liiton (WFTU) jyrkkä kritiikki korostaa militarisaation vaikutuksia työväenluokan asemaan globaalisti. Järjestö näkee Ankaran kokouksen päätökset osana laajempaa kehitystä, jossa sotilaallinen varustautuminen ohittaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja julkisen talouden vakauden. WFTU:n mukaan militarisaatio ei ole vain ulkopoliittinen kysymys, vaan rakenteellinen muutos, joka vaikuttaa työn tekemiseen, palkansaajien turvaan ja yhteiskunnan resurssien jakautumiseen.

Naton Ankaran kokouksessa vahvistettiin sotilaallisen varustautumisen jatkuminen, uusien asehankintojen lisääminen ja yhteisen tuotantokapasiteetin laajentaminen osana niin kutsuttua war economy -mallia, eli sodan taloutta, jossa julkisia varoja ohjataan asevarusteluun. WFTU julkaisi kokouksen jälkeen jyrkän kannanoton.

”36. NATO-huippukokous, joka pidettiin Ankarassa 7.–8. heinäkuuta, vahvisti Yhdysvaltojen, Euroopan unionin ja niiden liittolaisten syvenevät interventiosuunnitelmat sekä päätökset uusista asehankinnoista ja NATO:n yhteisen tuotantokapasiteetin laajentamisesta. Sotilasmenojen kasvu sodan talouden puitteissa lisää riskiä laajasta imperialistisesta konfliktista, jolla olisi tuhoisia seurauksia kansoille” , sanotaan Maailman ammattiliittojen liiton (WFTU) tiedotteessa (09.07.2026).

NATO ja sotilasmenot – vaikutukset työväenluokkaan

WFTU:n mukaan työväenluokalla ei ole mitään voitettavaa sodista, joita käydään monikansallisten yritysten voittojen kasvattamiseksi. Järjestö korostaa, että sotilaalliset konfliktit tuottavat kuolemaa, köyhyyttä, pakolaisuutta ja elinolojen heikkenemistä. Sotilasmenojen kasvu ja taloudellisten pakotteiden vaikutukset heikentävät erityisesti pienituloisten asemaa.

WFTU nostaa esiin myös sen, että militarisaatio ohjaa valtion budjetteja pois sosiaaliturvasta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Järjestön mukaan jokainen asevarusteluun käytetty euro on pois työelämän kehittämisestä ja työntekijöiden perusturvan vahvistamisesta. Tämä näkökulma on eurooppalaisessa ay-liikkeessä laajasti jaettu.

WFTU kritisoi lisäksi Yhdysvaltojen, EU:n ja niiden liittolaisten asettamia pakotteita, jotka kohdistuvat tavallisiin ihmisiin ja heikentävät heidän arkeaan. Ammattiliittojen kattojärjestö tuomitsee sotilaallisten interventioiden jatkumisen ja vaatii niiden lopettamista. Samalla WFTU vaatii Palestiinan kansanmurhan päättymistä, Lähi-idän interventioiden lopettamista, Naton purkamista ja ydinaseiden täydellistä hävittämistä.

Ankaran huippukokouksen yhteydessä WFTU arvosteli myös Turkin hallituksen toimia, joita se kuvaa autoritaarisiksi. Liiton mukaan demokratiaa ja ammatillisia oikeuksia rajoitettiin kokouksen aikana, ja toimilla pyrittiin hiljentämään työväenluokan ja nuorison kritiikkiä Naton sotasuunnitelmia kohtaan.

”Kansainvälinen luokkasuuntautunut ammattiyhdistysliike jatkaa päättäväisesti kamppailuaan valtioiden itsenäisyyden ja suvereniteetin täyden kunnioituksen puolesta sekä pysyvän rauhan ja maailman puolesta, joka on vapaa imperialistisista interventioista ja riistosta”, sanoo Maailman ammattiliittojen liiton pääsihteeristö  ammattiliittojen kattojärjestön tiedotteessa (09.07.2026).

Suomalainen ay-liike korostaa pragmaattisuutta

Suomalaiset ammattiliitot ovat 2000-luvulla omaksuneet käytännönläheisen linjan, jossa korostuvat neuvottelut, kampanjat ja arjen turvan puolustaminen. Liittojen viestintä painottaa konkreettisia hyötyjä: palkankorotuksia, työehtojen parantamista ja oikeusturvaa. Ideologinen sanasto on edelleen olemassa, mutta sen rinnalla kulkee tehokkuuden ja hyödyllisyyden kieli.

Tämä linja näkyy myös suhtautumisessa Naton huippukokouksiin. Suomalainen ay-liike ei ole ottanut kantaa Ankaran kokouksen päätöksiin, vaikka eurooppalaisessa ay-liikkeessä militarisaation kritiikki on laajasti jaettu. Hiljaisuus herättää kysymyksen siitä, onko pragmaattisuus muuttunut turhaksi varovaisuudeksi tilanteessa, jossa sotilasmenojen kasvu vaikuttaa suoraan valtion budjetteihin ja työelämän turvaa heikennetään.

Suomalainen ay-liike toimii järjestelmän sisäisenä vaikuttajana ja ottaa kantaa silloin, kun työelämän pelisääntöjä muutetaan. Mutta geopoliittiset kysymykset, kuten Naton linjaukset, jäävät useimmiten sen ulkopuolelle. Tämä ero korostuu, kun suomalaisia näkemyksiä verrataan WFTU:n jyrkkään militarisaatiokritiikkiin.

---