Natojäsenyys ei ole ratkaisu

Natojäsenyyttä pohdittaessa on syytä palauttaa lyhyesti mieliin Suomen ulkopoliittisen linjan kehitys sotien jälkeen. Tuon linjan alulle saattajan J. K. Paasikiven (presidenttinä vuosina 1946-56) tavoitteena oli Suomen valtiollisen itsenäisyyden säilyttäminen ja maan pitäminen suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella.

Presidentti Urho Kekkonen jatkoi kaudellaan (1956-81) edeltäjänsä linjaa liittäen siihen aktiivisen, rauhantahtoisen puolueettomuuspolitiikan. Tämä tarkoitti sillanrakentajan roolin luomista idän ja lännen välille. Presidentti Mauno Koiviston kaudella (1982-94) ulkopoliittinen linja säilyi pääpiirteissään entisenä, samoin siitä eteenpäin.

Miten Suomen ulkopolitiikkaa tulisi jatkaa nykyisestä vaiheesta eteenpäin? Oma vastaukseni on, että Suomen tulisi pyrkiä säilyttämään sotilaallinen liittoutumattomuutensa. Sodanjälkeinen historia on varannut Suomelle välittäjän roolin eli mahdollisuuden osallistua jopa suurvaltojen eturistiriitojen lievittämiseen ja ennaltaehkäisemiseen.

Tämänhetkistä ulkopoliittista linjaamme voidaan luonnehtia aktiiviseksi vakauspolitiikaksi, joka europarlamentaarikko Eero Heinäluoman mukaan on ...