Nobel-kirjailija Neuvostoliiton romahduksesta
Tampereen Lenin-museossa järjestettiin huhtikuussa 2000 kirjallisuusilta. Vieraana oli Svetlana Aleksijevitš. Hän kertoi suomennetusta kirjastaan Tšernobylista nousee rukous.
Kirjan omistuskirjoituksessa hän totesi: ”Muistoksi tapaamisesta teidän nyt jo ainutlaatuisessa museossa, missä taas tulemme puhumaan ikuisista venäläisistä kysymyksistä.”
Venäjän lisäksi juttelimme Neuvostoliitosta. Dokumenttikirjailija oli kirjoittanut vuonna 1993 teoksen Kuoleman lumoamat. Se sisältää niiden tarinoita, jotka menettivät elämänhalunsa sosialismin romahdettua.
Itse Aleksijevitš on Ukrainassa syntynyt valkovenäläinen, joka kirjoittaa venäjäksi. Hän on siis taustaltaan tyypillinen monikansallinen neuvostoihminen.
Kirjan esipuheessa hän toteaa, että me ajattelimme vähän sosialismia, me vain elimme siinä. Aleksijevitšia kiinnostaa arkipäiväinen sosialismi, sisäinen, kotoinen. Millaista se oli kadulla ja kotona, teatterissa ja torilla, koulussa ja rintamalla, synnytyslaitoksella ja hautausmaalla. Kirkuvana ja supattavana.
Häntä kiinnostaa epäonnistunut yritys luoda uusi neuvostoihminen, homo soveticus. Kirja on taas entistäkin ajankohtaisempi, kun Putinin Venäjälle näyttää palaavan yhä uusia neuvostosymboleja ja elämänpiirteitä.
Aleksijevitšin haastateltavana on ollut esimerkiksi Vasili Petrovitš N. Hän oli 87-vuotias ja ollut kommunistisen puolueen jäsen vuodesta 1920. Hänen poikansa syntyi vuonna 1927. Hänelle annettiin nimeksi Oktjabr – Lokakuun vallankumouksen kymmenvuotispäivän kunniaksi.
”Millaiset olivatkaan ihanteet! Puhtaimmat ihanteet! Valoisat. Ja ihmiset olivat valoisia. Sellaisia ihmisiä ei enää koskaan tule. Luin vähän aikaa sitten lehdestä, että me, sukupolveni olemme hävinneet historiasta, ikään kuin meitä ei olisi ollutkaan. Aukko ajassa. Mutta mehän olimme! Olimme! Olimme!”
Vuonna 1991 Venäjällä tehtiin 60 000 itsemurhaa.
”Meidän elämämme on kuin lento. Vallankumouksen ensi vuodet… Parhaimmat vuoteni, minun hyvät, kauniit vuodet. Lenin oli vielä elävä. Emme anna Leniniä kenellekään. Lenin sydämessä kuolen. Kaikki uskoivat pikaiseen maailman vallankumoukseen… Minulla ei ole muuta kuin Lenin. Jos otatte minulta uskon Leniniin, mitä minulle jää?
”Puolue on petetty, aate on petetty. On hävinnyt kaikki, mille annoin itseni, elämäni. Torilla hallitsee uusi uskonto – markkinat: ”Rahaa, rahaa, rahaa!”
Aleksijevitš tuo esiin myös nuorempia elämänuskonsa menettäneitä sosialismin romahduksen myötä.
Vuonna 1991 Venäjällä tehtiin 60 000 itsemurhaa.
