Nobel‑palanen‑kampanja varoittaa humanitaaristen normien murentumisesta

Kansainvälinen miinakieltokampanja (ICBL) ja Handicap International käynnistivät (2.4.) Brysselissä uuden Nobel‑palanen‑kampanjan, jossa järjestöt ovat symbolisesti rikkoneet vuonna 1997 saamansa Nobelin rauhanpalkintonsa osiin. Voidaan nähdä, että jokainen rikottu palanen edustaa valtiota, joka on vetäytynyt Ottawan maamiinat kieltävästä sopimuksesta. ”Tähän mennessä viisi maata on jättänyt Ottawan sopimuksen – Suomi niiden joukossa.”

Kampanjan symboliset palaset toimitetaan näille sopimuksesta irtautuneille valtioille vetoomuksena palata takaisin sopimuksen piiriin. Samalla kampanja lähettää erillisen, laajemman vetoomuksen myös muille valtioille, jotta ne puolustaisivat sopimusta ja sen humanitaarisia tavoitteita. Näin kampanja erottaa selkeästi symbolisen eleen ja poliittisen viestin: palaset kuuluvat irtautuneille, mutta vetoomus koskee koko kansainvälistä yhteisöä.

Ottawan sopimus hyväksyttiin vuonna 1997. Sopimusta on pidetty modernin humanitaarisen oikeuden kulmakivenä, mutta sen tulevaisuus on alkanut horjua, kun useat valtiot ovat viime vuosina purkaneet sitoumuksensa. Venäjä vetäytyi sopimuksesta vuonna 2022, Myanmar ja Valko‑Venäjä vuonna 2023 sekä Etelä‑Korea ja Suomi vuonna 2024.

Humanitaariset sopimukset rakoilevat

Kampanjan avauksessa Brysselissä puhuneet aktivistit ja päättäjät korostivat, että miinat eivät katoa sodan päättyessä. Ne jäävät maaperään vuosikymmeniksi ja kohdistuvat siviileihin – lapsiin, maanviljelijöihin ja ihmisiin, jotka yrittävät palata arkeensa konfliktin jälkeen. ICBL:n johtaja Tamar Gabelnick kuvasi tilannetta laajemmaksi merkiksi kansainvälisten normien heikkenemisestä.

”Emme ole todistamassa vain tiettyjen aseiden paluuta, vaan humanitaarisiin sopimuksiin sitoumusten purkautumista”, sanoo kansainvälisen kampanjan maamiinojen kieltämiseksi, ICBL:n johtaja Tamar Gabelnick Brysselissä Nobel‑palanen‑kampanjan tiedotustilaisuudessa Brysselissä (2.4.2026).

Gabelnickin mukaan kyse ei ole yksittäisistä valtioista, vaan normista, joka on suojellut miljoonia ihmisiä lähes kolmen vuosikymmenen ajan. Jokainen vetäytyminen heikentää koko järjestelmän kykyä suojella siviilejä.

Suomen irtautuminen herättää huolta

Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius varoitti kehityksestä, jossa miinoja markkinoidaan jälleen turvallisuutta tuottavina aseina. Hänen mukaansa tämä on vaarallinen harha, joka siirtää riskejä tuleville sukupolville. ”Turvallisuus, joka rakennetaan aseille, jotka eivät erottele siviilejä, ei ole turvallisuutta – se on riskin siirtämistä myöhemmäksi”, sanoo Lodenius ja muistuttaa, että miinojen uhreista valtaosa on siviilejä, mikä tekee niiden käytöstä ennen kaikkea humanitaarisen kysymyksen.

Nobel‑palanen‑kampanjan mukaan jokainen irtautuminen antaa muille valtioille luvan tehdä samoin ja murentaa kansainvälistä normia pala palalta – aivan kuten kampanjan symbolinen palkinto. Italian europarlamentaarikko (PD) Cecilia Strada muistutti: ”Miinat eivät ole sodan väistämättömyys – ne ovat valinta. Ja sama koskee niiden kieltämistä.”

Vetoomus valtioille: palatkaa sopimuksen piiriin

Kampanjan ensimmäinen symbolinen palanen luovutettiin Belgialle, joka on ollut sopimuksen vahva tukija. Kampanjan viesti on yksiselitteinen: miinoja ei tule käyttää eikä viedä, ja tie takaisin sopimuksen piiriin on löydettävä.

ICBL ja Handicap International muistuttavat, että jos sopimus rapautuu, seuraukset ovat konkreettisia. Miinat eivät katoa maaperästä poliittisten päätösten mukana – ne jäävät odottamaan vuosiksi, jopa sukupolvien ajaksi.

---