Tekeekö Soini presidentinvaaleissa ”trumpit”?

Perussuomalaisten puoluekokous järjestetään Jyväskylässä kesäkuun alussa. Spekulaatiot puolueen puheenjohtajan Timo Soinin jatkosta käyvät jo kuumana. Ketään ehdokasta ei vielä ole kisaan ilmoittautunut.

Suomen Kuvalehti teki kyselyn, johon oli nostettu Soinin lisäksi kolme mahdollista ehdokasta: puolueen rasistisiiven keulakuva, europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, puolustusministeri Jussi Niinistö sekä eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho. Soini veisi millä tahansa asetelmalla voiton pj-kisassa. Kuten sanottu, kukaan edellä mainituista ei vielä ole kertonut, onko edes käytettävissä puheenjohtajaksi.

Ja olisi outoa, ellei ketään naisehdokasta nousisi puheenjohtajuudesta kilvoittelemaan. Varteen otettavia naisehdokkaita perussuomalaisissa voisivat olla esimerkiksi eduskunnan nykyinen puhemies Maria Lohela tai puolueen 2. varapuheenjohtaja Hanna Mäntylä.

Soinilla tulee kesällä täyteen 20 vuotta puolueen johdossa. Monien yllätykseksi Soini ilmoitti jo huhtikuussa 2016, ettei ole käytettävissä perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi.

Kääntääkö populistipeluri tässäkin takkinsa – kuten on useasti aiemmin tehnyt?

Mutta kääntääkö populistipeluri tässäkin takkinsa – kuten on useasti aiemmin tehnyt?

Jos seuraa Soinin viimeaikaisia haastatteluja, on ulkoministerin äänenpainoissa ja kannoissa tapahtunut selkeää muutosta. Soini on pyrkinyt nostamaan profiiliaan ulkomaanpolitiikan osalta. Mediassa on useaan kertaan nähty entistä suuremman valtiomiehen roolia hakeva poliitikko. Viestiikö tämä siitä, että Soini onkin vaivihkaa lähtemässä mukaan presidenttipeliin?

Ovela Soini on varmasti haistanut Suomessakin Donald Trumpin mentävän aukon. Istuvaa presidentti Niinistöä lähtee nyt ehdokkuutensa ilmoittaneista vakavimmin haastamaan vuoden 2012 yllättäjä, toiselle kierrokselle edennyt vihreiden Pekka Haavisto. Sekä Niinistö että Haavisto ovat selkeästi porvareita, joiden välillä on vaikea löytää eroja esimerkiksi suhteessa EU:hun tai globaaliin kapitalismiin.

Viime presidentinvaaleissa yllättävää nostetta saanut Paavo Väyrynen ei tällä kertaa ole ainakaan keskustan virallinen ehdokas. Väyrysen vetämän Kansalaispuolueen verkkosivuilla puhuttiin jo ”trumppien” tekemisestä. Taitaa konkaripoliitikon hanke jäädä tällä kertaa reippaasti köykäisemmäksi kuin viime kerralla ilman emopuolueen koneistoa ja resursseja.

Sen sijaan Soinilla on täydet mahdollisuudet tehdä ”trumpit”. Mikäli Soini kesän puoluekokouksessa jättää perussuomalaisten puheenjohtajuuden ja samalla puolueen jatkuvasti heikommin etenevät vankkurit muihin – todennäköisesti Jussi Halla-ahon – käsiin, on tie presidenttikamppailulle auki. Ei tarvita kuin näyttävä esille tulo Suomen ”pelastajana”, populistis-konservatiivisen vaihtoehdon esittäjänä porvariehdokkaiden Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston liberaalille EU- ja globalisaatiolinjalle. Sen jälkeen populistin elkeet suvereenisti taitava Soini voi rakentaa ympärilleen kampanjan, joka saattaa kantaa yllättävän pitkälle.

Ei ole epäilystäkään, etteikö Soini ollut viime presidentinvaalien tulokseen pettynyt.

Ei ole epäilystäkään, etteikö Soini ollut viime presidentinvaalien tulokseen pettynyt. Vasta neljäs sija alle kymmenen prosentin kannatuksella ei taatusti miellyttänyt edellisvuoden eduskuntavaaleissa historiallisen jytkyn saavuttaneen puolueen johtajaa. Voisi kuvitella, että Soinille presidenttiys olisi pitkän ja menestyksekkään poliittisen uran kruunu, jota kannattaa lähteä tavoittelemaan – etenkin kun perussuomalaisten puolueen rivit rakoilevat ja politiikka on sekavaa tempoilemista. Rasistiset ynnä muut epäilyttävät klikit tuntuvat kasvattavan valtaa puolueen sisällä ja kannatus on enää murto-osa menneiden vuosien huipusta.

Eduskuntavasemmistosta ei näillä näkymin taaskaan nouse varteenotettavaa kandidaattia kilvoittelemaan tosissaan presidentinvirasta. Edellisissä vaaleissa demarien Paavo Lipponen teki todellisen mahalaskun ja sai vaivoin vain reilun prosenttiyksikön paremman kannatuksen kuin vasemmistoliiton kaima Arhinmäki. Nyt ehdokkuutta on pohtinut Jutta Urpilainen, jota eivät edes kaikki demaritkaan kannata. Urpilaisen tulos jäänee oppi-isänsä Lipposen lailla vaatimattomaksi. Tarja Halosen aikoinaan saamasta kansansuosiosta on Urpilaisen turha haaveilla.

Vasemmistoliiton presidenttiehdokas, europarlamentaarikko Merja Kyllönen ei ole koko poliittisen uransa aikana onnistunut vakuuttamaan – ei kansanedustajana, ei ministerinä eikä europarlamentissa.

SKP ei voi asettaa omaa presidenttiehdokasta, koska siihen ovat nykyisen lainsäädännön mukaan oikeutettuja vain eduskuntapuolueet. Vähintään 20 000 äänioikeutetun perustama valitsijayhdistys voisi oman ehdokkaan asettaa, mutta se vaatisi valtavasti työtä ja resursseja – sekä tietysti poikkeuksellisen hyvän ehdokkaan.