Uusi tutkimus paljastaa; Suomella erityinen vastuu liito-oravasta

Helsingin yliopiston uusi liito-orava-tutkimus; ”Uhanalaisen siperialaisen liito-oravan populaatiorakenne genomisen ja mitokondriaalisen aineiston perusteella”, nostaa esiin hälyttävän viestin: Suomessa elävät liito-oravat ovat geneettisesti yksipuolisia ja niiden kannat taantuvat. Elinalueet hupenevat, ja sopeutumiskyky muuttuvaan ympäristöön heikkenee. Tutkimuksen vastuullinen johtaja Jaana Kekkonen sanoo suoraan: "Suomella on erityinen vastuu lajin suojelusta."

Liito-orava ei ole yksin. Se toimii indikaattorina laajemmasta ekologisesta tilasta, eikä sen hiljainen väheneminen ole poikkeus vaan osa suurta kertomusta. Sen asema taigametsissä tekee siitä avainlajin, jonka suojelu tarkoittaa myös muiden, näkymättömien metsän asukkaiden suojelemista. Metsän katoamisen mukana katoaa kokonainen kudelma elämää.

Hiljattain Jyväskylän yliopiston ja Sitran Suomalainen luontojalanjälki -selvitys on paljastanut, että jopa viidennes maailman lajeista voi kuolla sukupuuttoon, jos ihmiset jatkavat elämistä nykyisillä elin- ja kulutustottumuksilla eikä muutosta tapahdu. Tämä tieto ei ole pelkkä ekologinen hälytys, vaan suora viesti siitä, että suojelupolitiikkaa ei voi enää rakentaa erillään elämäntapojen kriittisestä tarkastelusta.

Liito-orava-tutkimuksen tutkija Fernanda Ito toteaa: "Sikhote-Alinin populaation geneettinen ero viittaa siihen, että kyseessä voi olla uusi, vielä nimeämätön kehityslinja." Se, että emme tunne metsän eläviä, on osoitus siitä, kuinka kaukana nykyinen yhteiskunta elää ekosysteemistään. Suojelun puute ei johdu tiedon puutteesta – vaan päätöksenteon painopisteistä.

Pohjoisen havupuuvaltaista metsää kutsutaan taigaksi. Taigametsät ulottuvat Suomesta Siperiaan.