Sosiaaliturva ei riitä

Orpo-Purran hallitus hakee valtiontalouden säästöjä tuttuun tapaansa kurittamalla köyhiä ja sairaita. Se asettaa lisää vaatimuksia, pakotteita ja sanktioita ihmisille, joiden on jo nyt vaikea selviytyä riittämättömän perusturvan varassa monimutkaisessa sosiaaliturvajärjestelmässämme.

Toimeentulotukea koskevassa lakiesityksessä tiukennetaan tuen hakijan velvollisuutta hakeutua työttömäksi työnhakijaksi, jolloin hänen tulee hakea työpaikkaa vähintään 30 tuntia viikossa. Jos tuen hakija ei toimi näin, toimeentulotuen perusosaa leikataan ilman minkäänlaista harkintaa.

Pöyristyttävää on, että tällainen velvoite koskee myös henkilöitä, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä tai joiden sairausvakuutuksen maksimiaika, 300 päivää, on tullut täyteen. Käytännössä lakimuutoksella luodaan tilanne, jossa lääkärin sairaaksi toteama henkilö joutuu hakemaan kokoaikatyötä. Kun sairas ihminen ei siihen pysty – vaikka eläkelaitoksen lääkäri muuta väittäisi – häntä rangaistaan velvoitteiden rikkomisesta. Tämä on kohtuutonta. Se rikkoo paitsi Suomen allekirjoittamia ihmisoikeussopimuksia, myös Suomen perustuslakia.

Mitä hyötyä on siitä, että työkyvyttömät siirretään työnhakijoiksi, vaikka he eivät kykene työhön? Tämä ei lisää työllisyyttä – paitsi ehkä viranomaisten näkökulmasta. Eikö tämä ole juuri sitä byrokratiaa, josta ”sujuvoittamisella” piti päästä eroon?

Vaatimus, että työtä hakevan tulee olla valmis kokoaikatyöhön eli tekemään vähintään 30 tuntia viikossa, on täysin irti reaalimaailmasta. On lukuisia syitä – terveys, työ- ja toimintakyky, osatyökykyisyys, perhetilanne, lasten tai vanhempien hoitovastuu jne. – miksi ihminen ei voi ottaa vastaan kokoaikatyötä. Eikö tällöin ole epärehellistä pakottaa hakemaan sitä? Monelle on tärkeää pysyä kiinni työelämässä sen verran kuin voimat ja kyvyt riittävät. Miksi tästä rangaistaan leikkaamalla minimietuuksia?

Velvoite hakea kokoaikaista työtä koskisi myös päätoimisia opiskelijoita, joilla ei ole oikeutta opintotukeen esimerkiksi pitkittyneiden opintojen tai aiemman tutkinnon vuoksi ja jotka saavat toimeentulotukea. He ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Jos heidätkin kategorisesti velvoitetaan hakemaan kokoaikaista työtä, monen pitkälle edenneet opinnot keskeytyvät. Tämä on taloudellista tuhlausta, johon meillä ei ole varaa.

Sosiaaliturva ei turvaa – perusturva ei riitä elämiseen

Hallitus patistaa toimenpiteiden uhalla toimeentulotuen hakijoita myös ensisijaisten etuuksien hakemiseen. Näin on toimittu jo aiemmin. Mikä on ollut tulos?

Digitalisaatio, järjestelmän monimutkaisuus, puuttuvat tietoliikennevälineet sekä kasvokkaisen palvelun puute johtavat siihen, ettei ihminen aina löydä oikealle luukulle. Tästä palvelua tarvitsevaa sitten rangaistaan, vaikka pitäisi tarjota tarvittavaa apua. Järjestelmä myös tuottaa väliinputoajia, jotka eivät kuulu minkään ensisijaisen etuuden piiriin. Heille tulee maksaa toimeentulotuen perusosa ilman leikkauksia.

Hallituksen esittämälle perusosan pienentämiselle ei ole esitetty eikä ole olemassa perusteita. Päinvastoin, perusosaa tulisi korottaa ja sitoa indeksiin. Sen on katettava ravintomenojen lisäksi kaikki muut elämisen kulut – lukuun ottamatta asumis- ja terveydenhoitokuluja. Esimerkiksi harrastuksiin, paikallisliikenteeseen sekä puhelin- ja tietoliikennemaksuihin perusosa ei riitä. Talvitakin tai kenkien osto saattaa viedä rahat ruuasta ja muusta välttämättömästä.

Suomi on saanut Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta jo kolme moitetta sosiaaliturvan alhaisesta tasosta. Tässäkin valossa Orpo-Purran hallituksen esitys on pöyristyttävä ja ihmisarvoa heikentävä.

Hallitus tavoittelee säästöjä ottamalla köyhiltä senkin vähäisen, mitä heillä on. Perusosan pienentämistä perustellaan myös kannustamisella työn ja ensisijaisten etuuksien hakemiseen. Logiikka on absurdi: kun perusosaa leikataan, työttömyystuella elävä alkaakin näyttää ”rikkaalta”.

Kun hallitus poisti työttömyysturvasta suojaosuuden, perusteltiin sen poistamista toimeentulotuesta ”yhdenmukaistamisella”. Jotta köyhä ei vahingossakaan hyötyisi, kaikki avustukset otetaan huomioon ilman harkintaa – lasten syntymäpäivälahjoja lukuun ottamatta.

Byrokratiasta byrokraattiseen väkivaltaan – hallinto aseena

Hallitus siirtäisi päätösvaltaa Kelalle asioissa, jotka kuuluvat hoitavalle lääkärille. Esimerkiksi lääkekulujen välttämättömyyden arviointi kuuluisi jatkossa Kelalle. Tämä ei käy. Kelan lääkäri ei ole hoitava lääkäri, eikä voi arvioida potilaan lääkityksen tarpeellisuutta.

Kelan ei pidä vapautua velvollisuudestaan ilmoittaa hyvinvointialueen sosiaalihuoltoon, jos perusosaa ollaan alentamassa. Sosiaalityön palvelutarpeen arvio estää kohtuuttomat tilanteet ja voi ennaltaehkäistä niiden pahenemista.

Kelan ja hyvinvointialueiden tiedonsaantioikeuksia ei tule laajentaa. Esitystä ohjaa vääristynyt kuva asiakkaasta väärinkäyttäjänä. Myös köyhällä on oikeus yksityisyyteen. Viranomaisilta tulee vaatia kunnioittavaa suhtautumista ja hyvää palvelua – se lisää luottamusta.

Toimeentulotuen siirtäminen kokonaan kuntien vastuulle nuorten osalta ei ole perusteltua. Toimeentulotuen tarve johtuu muun sosiaaliturvan riittämättömyydestä, johon kunnat eivät voi vaikuttaa. Nuoret ovat erityisen usein pienimpien etuuksien piirissä. Kunnat tekevät jo parhaansa työllisyyden ja koulutuksen edistämiseksi TE-palveluiden siirryttyä niiden vastuulle.

Jo nyt asumiskulujen kuntakohtaiset maksimit aiheuttavat perheille vaikeuksia. Pakkomuutot katkaisevat lasten koulupolut, ystävyyssuhteet ja harrastukset. Häädöt ja asunnottomuus ovat lisääntyneet. Normeja tulisi korottaa, ei laskea – ja erityistarpeet tulee huomioida.

Kun kunnallisten vuokra-asuntojen vuokrat ylittävät Kelan hyväksymät rajat, on jotain vialla. Tarvitaan lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, vuokrasääntely on palautettava ja Kelan on voitava huomioida todellinen vuokra.

Orpo-Purran hallituksen tavoitteena on toimeentulotuen kokonaisuudistus, jonka mukaan sen tulisi ”vahvistaa itsenäistä selviytymistä, vähentää pitkäaikaista riippuvuutta ja selkiyttää sen roolia viimesijaisena tukena.”

On vaikea nähdä, miten nämä esitykset tukevat näitä tavoitteita.

Toimeentulotuki oli alun perin tarkoitettu tilapäiseksi tueksi. Pitkäaikaistyöttömyyden ja matalan perusturvan vuoksi siitä on tullut pitkäaikainen tuki, jota usein saa yhdessä asumistuen ja työttömyysturvan kanssa.

Jos halutaan aidosti vähentää toimeentulotuen saajien määrää, ei nyt esitetyillä keinoilla siihen päästä. Ainoa tapa on nostaa perusturva verottomaksi 1500 euroon kuukaudessa – silloin toimeentulotuki voi palata tilapäiseksi tueksi erityistilanteisiin.

Riitta Tynjä on SKP:n sote-ryhmän jäsen

//