79 perussuomalaiselle sakot

Kevään 2025 alue- ja kuntavaalit olivat historialliset: ensimmäistä kertaa molemmat vaalit pidettiin yhtä aikaa. Demokratian juhla, sanoisi moni. Mutta juhlan jälkeinen siivous on jäänyt tekemättä – 527 valtuutettua ja varavaltuutettua ei ole ilmoittanut vaalirahoitustaan määräajassa. Se ei ole pelkkä unohtaminen. Se on rakenteellinen oire, ja siitä sakotetaan.

Äänestysprosentitkaan eivät anna syytä suurempaan kansanjuhlaan. Alue- ja kuntavaalien äänestysaktiivisuus 2025 vaihteli paljon eri alueilla: kuntavaaleissa korkein äänestysprosentti mitattiin Luodossa (77,7 %) ja alin Kajaanissa (45,3 %). Aluevaaleissa korkein prosentti oli Pohjanmaan hyvinvointialueella (56 %) ja matalin Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella (45,2 %).

Valtiontalouden tarkastusviraston johtava tilintarkastaja Pontus Londen sanoo suoraan: ”Se, ettei kaikkia rahoitusilmoituksia tehdä määräaikaan mennessä, on toistuva ilmiö vaaleissa. Olemme huolissamme, jos poliitikot eivät pidä vaalirahoituksen avoimuutta tarpeeksi tärkeänä asiana.” Tämä ei ole vain huoli viranomaiselta – tämä on huuto läpinäkyvyyden puolesta.

Kapitalismin aikakaudella politiikka on markkinoistettu. Vaalikampanjat muistuttavat brändikampanjoita, ja rahoittajat jäävät usein tietoisesti varjoon. Kun ilmoitusvelvollisuus laiminlyödään, jää kansalaisilta tietämättä, kuka rahoittaa kenenkin agendan. Tämä ei ole byrokratiaa – tämä on vallan jäljitystä.

VTV:n mukaan ilmoitus on tehtävä, vaikka rahoitusta ei olisi ollut. Tämä on tärkeä detalji: vaikeneminen ei ole neutraalia. Se on poliittinen teko. Kun ilmoitus puuttuu, jää jäljelle epäilys – kuka hyötyy hiljaisuudesta?

Varsinais-Suomen ja Satakunnan hyvinvointialueet sekä Padasjoki ja Kemiönsaari ovat ilmoittamatta jättäneiden kärjessä. Onko kyse resurssien puutteesta, tietämättömyydestä vai tietoisesta piilottelusta? VTV on lähettänyt kaksi kehotusta ja uhkaa nyt 7000 euron sakolla. Mutta sakko ei korjaa luottamusta.

Luottamus ei synny sakoista vaan toimijuudesta. Demokratia ei ole pelkkä äänestysakti. Se on jatkuvaa läpinäkyvyyden rakentamista. Kun valtuutettu ei kerro, kuka kampanjan maksoi, jää kansalainen yksin arvaamaan. Ja se ei ole demokratiaa – se on epäluottamusyhteiskunta.

Kirsi Hytti Helsingin yliopistosta analysoi tutkimuksessaan "Vaalirahakohun diskurssit lehdistössä 2008–2010" (2011), miten suomalainen sanomalehdistö käsitteli vuoden 2008 vaalirahakohua.

Hytin pro gradu -tutkielma "Vaalirahakohun diskurssit lehdistössä 2008–2010" osoittaa, että media ei pelkästään raportoi poliittisista kriiseistä, vaan myös muokkaa niiden merkitystä erilaisten puhetapojen eli diskurssien kautta. Lehdistö käytti muun muassa syntipukin, uhrin ja kollektiivisen syyllistämisen diskursseja, jotka vaikuttivat siihen, miten kansalaiset ymmärsivät vallankäytön ja vastuunkannon.

Vuoden 2008 vaalirahakohu sai alkunsa, kun paljastui, että useat kansanedustajat olivat jättäneet ilmoittamatta merkittäviä kampanjatukia, erityisesti Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistykseltä saadut varat. Kohu kärjistyi, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli totesi julkisesti, ettei ollut ilmoittanut tukijoitaan, koska lain rikkomisesta ei seurannut rangaistusta. Median huomio kohdistui myös pääministeri Matti Vanhasen yhteyksiin rahoittajiin, mikä johti vaatimuksiin hänen erostaan ja viranomaisten selvityksiin.

Nykyinen vaalirahailmoitusten laiminlyönti ei ole ensimmäinen kerta, kun poliitikkojen toiminta herättää epäluottamusta. Jo vuoden 2008 kohussa media tuotti poikkeuksellisen intensiivistä ja asenteellista uutisointia, joka heijasti laajempaa eetoksen muutosta: kansalaiset eivät enää tyytyneet selityksiin, vaan vaativat läpinäkyvyyttä.

VTV:n hakukone kertoo, kuka on jättänyt vaalirahoituksensa ilmoittamatta.

Tämä historiallinen tausta antaa nykyiselle tilanteelle syvemmän merkityksen – kyse ei ole vain yksittäisistä ilmoituksista, vaan luottamuksen rakenteista. VTV:n verkkosivuilla olevasta vaalirahoituksen hakukoneesta ilmenee muun muassa, että Perussuomalaisista 79 ja Kansallisen Kokoomuksen riveistä 42 ehdokasta ei ole toimittaneet lainmukaista vaalirahoitusilmoitusta vuoden 2025 kuntavaaleissa.

Epäluottamusyhteiskunta tarkoittaa tilaa, jossa kansalaiset eivät voi luottaa instituutioihin tai niiden edustajiin, koska tiedon avoimuus on puutteellista.

Vaalien kautta poliittiseen luottamustehtävään valitun henkilön on tehtävä ilmoitus vaalirahoituksesta Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Tämä koskee esimerkiksi eduskuntavaaleissa kansanedustajaksi ja varaedustajaksi, kuntavaaleissa valtuutetuksi ja varavaltuutetuksi sekä aluevaaleissa aluevaltuutetuksi ja varavaltuutetuksi valittuja. Sama ilmoitusvelvollisuus koskee myös europarlamenttivaaleissa ja presidentinvaalissa valituiksi tulleita henkilöitä. Ilmoitusvelvollisuus perustuu lakiin ehdokkaan vaalirahoituksesta ja koskee nimenomaan poliittisissa vaaleissa luottamustehtävään valittuja henkilöitä.

VTV eli Valtiontalouden tarkastusvirasto on Suomen ylin riippumaton tarkastusviranomainen, joka toimii eduskunnan yhteydessä. Sen tehtävänä on varmistaa, että valtion varoja käytetään tehokkaasti, lainmukaisesti ja eduskunnan päätösten mukaisesti.