Kokoomusnuorten tavoiteohjelma vahvistaa oikeistohegemoniaa

Ei voi sanoa, että suomalainen politiikka olisi väritöntä. Se on syvän sinimustaa. Tästä pitää entistä paheneva oikeistohegemonia huolen.

Kokoomusnuorten uusi johto sai runsaasti julkisuutta paukauttamalla julkisuuteen tavoiteohjelmansa. Siinä listattiin koko joukko oikeistolaisia, markkinaliberaaleja ja protofasistisia tavoitteita, joita niin kokoomusnuorten, emopuolueen radikaalien kuin elinkeinoelämän eliitin suusta on päästelty jo tovin aikaa: hyvinvointivaltio ja julkiset palvelut ajetaan alas; työelämästä poistetaan ay-liike, yleissitovuudet ja muut turhakkeet ja alistetaan koko hoito markkinoiden armoille; varakkaiden toimintamahdollisuuksia lisätään ja köyhät kyykytetään; ylipäätään luovutaan kaikenlaisesta solidaarisuudesta yltiöindividualismin nimissä.

Kokoomusnuorten tavoiteohjelma ei ole mikään Thatcherista ja Lapuan liikkeestä hörähtäneen uuden puheenjohtajan hetkellinen aivopieru, vaan nuorten omien sanojen mukaan "sitä kirjoitti ennennäkemättömän suuri joukko tavallisia suomalaisia nuoria ihmisiä, jotka ovat todella huolissaan isänmaan tulevaisuudesta." Se on siis porvarinuorten laajoissa piireissä demokraattisesti syntynyt ja pitkään pohdittu ohjelma. Kokoomusnuoret osoittavat näin olevansa tiukka kaaderijoukko, joka ei epäröi käydä luokkataistelua omista lähtökohdistaan.

Oikeistohegemonia vaikuttaa myös vasemmiston poliittiseen retoriikkaan. Markkinoille ja luottoluokittajille antautuminen, kilpailukykyuskonto ja kestävyysvajevalheet on omaksuttu esimerkillisellä tavalla myös vasemmiston piirissä. Ajatus sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta saa kannatusta demareidenkin parissa.

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen arvosteli oireellisesti Tampereella lauantaina 7.9 pitämässä puheessaan sitä, että kaikki terveet ja työikäiset eivät osallistu työelämään: krantuille ihmisille kun ei enää kaikki työ kelpaa. Demarijohtaja syyllistää työttömiä siitä, että he eivät osallistu työelämään. Työteosta hän kyllä puhuu, mutta ei sano mitään palkasta. Työttömät tarvitsevat Urpilaisen mielestä ”aktivointia”. Tätähän ajetaan myös kokoomusnuorten tavoiteohjelmassa mitä moninaisin tavoin.

Emopuolueen johto on irtisanoutunut joistakin kokoomusnuorten pahimmista ylilyönneistä, mutta valtaosin kokoomusnuorten tavoitteet ovat samoja, joita ajaa koto-Suomemme valtavirran politiikka muutenkin – vaikka sitä ei aina kehdata suoraan sanoakaan.

Viikolla on muisteltu Chilen 40 vuotta sitten tapahtunutta veristä sotilasvallankaappausta. Kannattaa myös muistaa, että sosialistisen Salvador Allenden hallinnon vuonna 1973 vuotta sitten kukistanut fasisti Augusto Pinochet eli oikein mukavasti vuoteen 2006 saakka. Pinochet oli Thatcherin, Reaganin ja monen kotoisenkin kokoomuslaisen suuresti ihailema markkinatalouden sankari. Meillä Pinochetin muisto elää vahvana suomalaisessa valtapolitiikassa, muuallakin kuin kokoomusnuorten tavoiteohjelmassa.

Kokoomusnuorten kannanotot voisi ottaa vain julkisuuden tavoitteluna. Niissä on vain se huono puoli, että kannanotot ovat kohta Elinkeinoelämän keskusliiton ja Suomen Yrittäjien tavoitteissa, sitten kokoomuksen virallisissa papereissa ja muodostavat parin vuoden kuluttua Suomen hallitusohjelman rungon.

Sitten vielä ajopuuna ajelehtiva eduskuntavasemmisto sitoutuu toteuttamaan niitä, kun haluaa olla vaikuttamassa ja pöydissä päättämässä. Sen jälkeen kokoomusnuorten teesit ovat jokaisen duunarin ja köyhän suomalaisen päänvaiva.