Vaiettu vallankumous

09.11.2012 - 13:00
(updated: 16.10.2015 - 10:39)
Länsi-Saharan kansannoususta on kuullut harva. / Arribalas Quelucha |

Kivet lentävät, mellakkapoliisit lähestyvät uhkaavana, kasvottomana rivistönä, ihmiset juoksevat kyynelkaasussa. Dokumentin kuvasto voisi olla mistä tahansa kansannoususta. Nyt ei kuitenkaan olla Tahririn aukiolla tai Palestiinassa, vaan Gdeim Izik -leirillä Länsi-Saharassa.

Länsi-Saharan kansannoususta on kuullut harva. Länsimaiset tiedotusvälineet vaikenevat tehokkaasti sorrosta ja Länsi-Saharan brutaaleista tapahtumista viime vuosien aikana. Suomea marraskuussa kiertävä Gdeim Izik -dokumentti pyrkii valottamaan konfliktia ja saamaan sen esiin mediassa.

Viimeinen siirtomaa

Kirjaimellisesti keskellä autiomaata kohoava El Aaiúnin kaupunki on jakautunut tiukasti kahtia. Toista puolta asuttavat Länsi-Saharan alkuperäiskansoihin kuuluvat sahrawit, toista marokkolaiset. El Aaiúniin kiteytyy koko niin kutsutun Arabikevään alku. Kuten kansannousuissa yleensä, on Saharan konfliktissakin monimutkainen tausta.

Espanjalaiset ja portugalilaiset yrittivät valloittaa Länsi-Saharan aluetta jo 1400-luvulta lähtien, mutta törmäsivät paikallisten asukkaiden sinnikkääseen vastarintaan. Vuonna 1900 Espanja ja Ranska piirsivät alueelle mielivaltaiset rajat ja Espanja julisti Länsi-Saharan siirtomaakseen.

Kun siirtomaajärjestelmää alettiin purkaa, Espanjan hallitus teki Länsi-Saharasta merentakaisen provinssinsa välttääkseen alueesta luopumisen. Vuonna 1965 YK:n yleiskokous kehotti Espanjaa luopumaan alueesta – kehotuksella ei ollut mitään vaikutusta. Marokko ja Mauritania itsenäistyivät siirtomaajärjestelmän purkamisen myötä ja Marokko alkoi vaatia Länsi-Saharaa itselleen.

Marokko miehitti suuria osia Länsi-Saharasta ja Espanja taipui luovuttamaan miehitetyn alueen Marokolle peläten yhteenottoa. Maan uusi hallinto sijoitettiin El Aaiúniin.

Länsi-Saharan itsenäisyyden on tunnustanut yli 80 valtiota ja Afrikan maiden järjestö AU. Yksikään Euroopan maa ei ole niiden listalla. YK, AU ja Haagin kansainvälinen tuomioistuin pitävät Marokon miehitysvaltaa Länsi-Saharassa laittomana. 

”Vasta kun kaikki toivo kuolee, voimme vapautua”

Seinälle piirtyy arabiankielinen graffiti. Tekijät juoksevat pois, ja graffiti jää julistamaan seinälle synkkää sanomaansa: ”Vasta kun kaikki toivo kuolee, voimme vapautua”.

Gdeim Izikin protestileiri syntyi äärimmäisen nopeasti. Sen syntytarina vaikuttaa kovin samalta, kuin Occupy-liikkeen leirien ja muiden kansannousujen: yksittäiset ihmiset eivät pidä vallassa olevien tavasta hoitaa yhteisiä asioita ja haluavat tuoda muutoksen tilanteeseen.

Protestileiri perustettiin 18 kilometrin päähän El Aaiúnin kaupungista, keskelle hiekkaerämaata. Sinne lähtivät ihmiset, jotka olivat väsyneet El Aaiúnissa riehuviin jatkuviin mielenosoituksiin ja sahrawien sekä marokkolaisten yhteenottoihin. Gdeim Izikiin lähti muutamia autolastillisia perheitä 9.11.2010. Seuraavien päivien aikana mukaan liittyi satoja perheitä ja muutamassa viikossa leirissä oli yli viisi tuhatta protestoijaa. Sahrawit saapuivat paikalle perhekunnittain: mukana miehityksen lopettamista vaatimassa olivat kaikki perheenjäsenet lapsista vanhuksiin.

Gdeim Izikistä kertova dokumentti esittelee leirin elämää. Nuoret hoitavat alueen rajojen vartiointia ja kertovat vartioivansa erityisen tarkasti alueen vesipisteitä, jotteivät marokkolaiset pääse myrkyttämään vettä. Roskat kerätään järjestelmällisesti, kameran liikkuessa alueella lapset ja naiset nostavat sormensa ilmaan rauhanmerkin tehden, miehet taas kohottavat ilmaan nyrkkinsä. Ilmapiiri on innostunut – ehkä piinalliseen odotukseen tulee vihdoin jokin muutos.

Muutos saapuu, muttei sillä tavoin kuin sahrawit toivoivat.

Laukauksia yössä

Gdeim Izikin tilanne kärjistyy yllättäen 24.10.2010, kun ruokaa ja lääkkeitä hakeneen auton kimppuun hyökätään sen yrittäessä palata leirille. Marokon sotilaalliset joukot avaavat tulen autoa vastaan ja leiri saa ensimmäisen kuolonuhrinsa, vasta 14-vuotiaan Nayem Elgahrin.

Leirin ilmapiiri kiristyy huomattavasti ja puheisiin alkaa tulla uutta kärkevyyttä. Alkuun leiri vaati sahrawien sorron lopettamista, mutta Elgahrin kuoleman jälkeen ryhtyy heräämään myös vaatimus Länsi-Saharan itsenäisyydestä. Marokon viranomaisille tämä on liikaa, ja aamuyöllä 8.11.2010 aseistetut joukot hyökkäävät Gdeim Izikiin.

Hätääntyneet ihmiset juoksevat ulos teltoistaan. Nuoret keräävät kiviä, naisia ja lapsia juoksutetaan pois alueelta. Taivaanranta on täynnä armeijan tankkeja ja poliisiautoja. Joukossa on ambulansseja ja paloautoja, kaikilla sireenit päällä. Ensimmäiset kyynelkaasukranaatit lentävät leiriin ja niitä seuraavat loputtomilta näyttävät rivit mellakkapoliiseja ja sotilaita. Ihmisiä otetaan kiinni, pamputetaan, pidätetään ja viedään pois. Sotilaat repivät mielenosoittajien telttoja maan tasalle ja tuhoavat leirin.

Gdeim Izikistä ensimmäisinä paenneet mielenosoittajat pääsevät takaisin El Aaiúniin. Lähes koko maan poliisivoimien ollessa rauhanomaisen mielenosoitusleirin kimpussa, on kaupunki jätetty autioksi. Raivostuneet sahrawit hyökkäävät kaikkea valtion omistamaa vastaan: pankit, poliisiasemat ja marokkolaisten omistamat kaupat tuhotaan nopeasti syttyvässä mellakassa. Kaupungin jokainen Marokon lippu poistetaan lippusalosta ja tilalle nostetaan sahrawien oma lippu. Hetken aikaa El Aaiún on sen alkuperäisten asukkaiden käsissä. Sitten virkavalta palaa autiomaasta takaisin.

Seuraavien päivien aikana viranomaiset yhdessä marokkolaismiehittäjien kanssa ottavat kiinni satoja sahraweja. Ihmisiä murhataan, katoaa, vangitaan ja kidutetaan. Mielenosoitusleirin häädön ja sitä seuranneiden mielenosoitusten aikana 38 ihmistä kuolee ja 736 loukkaantuu. Monia on edelleen kaksi vuotta myöhemmin kateissa ja konflikti alueella jatkuu ilman, että kukaan kääntää katsettaan kohti sahrawien ahdinkoa.

Kansa vailla kotia

Kansainvälinen solidaarisuustyö ja Rauhanpuolustajat tuovat Suomessa esiin Saharan konfliktia. Kansa vailla kotia on Länsi-Saharan tilannetta valottava kehitysviestikampanja. Hanke keskittyy tiedottamaan alueen vaikeasta tilanteesta sekä haasteista toteuttaa itsenäistä kehityspolitiikkaa miehityksen alaisena. Hankkeen toteuttaa Kansainvälinen Solidaarisuustyö ry. ulkoasiainministeriön viestintä- ja kehityskasvatustuella.

Hanke on juuri julkaissut sarjakuvan Saharan konflikti alle 3 000 sanalla kerrottuna. Sarjakuvan lisäksi hanke esittää Suomessa Gdeim Izik-dokumenttielokuvaa. Elokuva nähtiin Helsingissä jo 6.11., mutta elokuva on vielä mahdollista nähdä Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä. Elokuvassa on englanninkielinen tekstitys ja sen kuvamateriaali saattaa järkyttää herkimpiä katsojia. Elokuvan jälkeen järjestetään keskustelutilaisuus Länsi-Saharan konfliktista. Keskustelemassa Rodrigo Alvarez, joka on tehnyt merkittävää työtä Suomessa Länsi-Saharan konfliktin nostamiseksi esiin. Keskustelutilaisuus on englanninkielinen. Elokuva ja keskustelutilaisuus ovat ilmaisia.

 Gdeim Izik (45min, tekstitys englanniksi)

Lisätietoja ja elokuvan esitysaikataulut Kansa vailla kotia -sivustolla >>>

Tekijä

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Ulkomaat

Kommentit (2 kpl)

Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä

Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.