Enemmän solidaarisuutta Kuuballe
Miten niiden, jotka tukevat Kuubaa sen taistelussa imperialismin herruutta vastaan, tulisi suhtautua hiljattain tulleeseen hätkähdyttävään uutiseen, jonka mukaan Kuuban hallitus on tehnyt kipeän päätöksen leikata satoja tuhansia valtion työpaikkoja?
Ennen kaikkea kaikkien vasemmistovoimien tulee vahvistaa solidaarisuuttaan Kuubaa kohtaan ja voimistaa pyrkimyksiään lopettaa USA:n imperialismin Kuubaan kohdistama tuhoisa taloussaarto.
Kuuban vallankumous on tuottanut läntisen pallonpuoliskon kaikkein edistyneimmän ja humaanisimman sosiaalipolitiikan, asumisen, perusravinnon, terveydenhuollon, koulutuksen. Lasten kuolleisuusaste on Kuubassa huomattavasti alhaisempi kuin USA:ssa. Luku- ja kirjoitustaito on Kuubassa selvästi korkeampi kuin USA:ssa.
Voidaan kuvitella, että joku USA:n tai muun kehittyneen kapitalistisen maan poliittisesta johdosta esittäisi julkisin varoin ylläpidettyä ravintoa, asumista ja maksutonta kaiken kattavaa terveydenhuoltoa ja koulutusta näissä maissa. Kapitalististen puolueiden ensimmäinen kysymys olisi, kuka maksaa kaiken tämän.
Tuleeko se kalliiksi? Tietenkin tulee. Kuitenkin jopa köyhä, äärimmilleen taloutensa kiristänyt maa on tehnyt sen. Eikä tässä kaikki. Kuuba on tehnyt valtavia aineellisia panostuksia maihin, jotka ovat vielä köyhempiä. Se on lähettänyt terveydenhuoltoprikaateja ja katastrofiapujoukkoja maihin, jotka niitä kipeimmin tarvitsevat ympäri maailmaa.
Kuitenkin samaan aikaan Kuuban kansan on myös ollut pakko taistella puoli vuosisataa kestäneen taloudellisen saarron tuhoisia vaikutuksia vastaan, saarron, joka ei vain estä yhdysvaltalaisten tavaroiden tuomista Kuubaan vaan myös rankaisee muita maita, jotka käyvät kauppaa Kuuban kanssa. Joka vuosi lähes jokainen maailman maa äänestää YK:n yleiskokouksessa USA:n saarron lopettamisen puolesta. Kuitenkin Barack Obaman hallinto ei ole vain pitänyt kiinni saarrosta, vaan myös kiristänyt joitakin sen ehtoja.
Tämän takia Kuubalta puuttuu monia tarpeellisia tuontitavaroita samoin kuin markkinoita missä myydä vientituotteitaan. Ruokaa Kuubassa on rajoitettu valikoima, vaikka se riittääkin pitämään väestön terveenä. Asuminen kuuluu kansalle, mutta on hyvin vaikeaa saada rakentamiseen tarvittavaa puutavaraa, maalia, huonekaluja ja kotitalouskoneita. Terveydenhuoltojärjestelmä on huipputasolla, mutta Kuuba ei voi saada lääkkeitä eikä lääketieteellisiä laitteita USA:lta eikä muilta saartoa tukevilta mailta.
Kuuban hallitus laskee, että saarto on maksanut sen taloudelle 751 miljardia dollaria viimeisten 50 vuoden aikana. Imperialistisen supervaltion kostonhimoinen Kuuban vainoaminen johtuu siitä, että Kuuba on yrittänyt rakentaa sosialistisen yhteiskunnan, jossa valtio omistaa ja valvoo tuotantovälineitä niin, että kansan tarpeet asetetaan ensimmäisiksi harvojen voittojen sijasta.
Kuuba on pieni saari vihamielisessä imperialismin dominoimassa maailmassa. Sen aseman on tehnyt entistäkin hankalammaksi Neuvostoliiton, Kuuban pääkauppakumppanin romahtaminen. Sen jälkeen Kuuban talous käytännössä romahti moniksi vuosiksi.
Mutta koska jokainen maassa aina mahtavimpia viranomaisia myöten jakoi kärsimyksen, luottamuksen puutetta hallitusta kohtaan ja poliittista kriisiä ei ollut. Voidaan kuvitella hallituksen tilannetta kapitalistisessa maassa, jossa taloudellinen tuotanto olisi pudonnut puoleen. Mutta Kuuba taisteli vastaan ja näytti hienoista kasvua joka vuosi ja sai myös tukea Venezuelan energian muodossa antamasta avusta.
Silti Kuuba ei ole sosialistisesta järjestelmästä huolimatta ollut immuuni viimeisten kolmen vuoden aikana talouteen maailmanlaajuisesti iskeneeseen kapitalismin kriisiin. Kuubakin on ollut pakotettu tinkimään joistakin sosialismin tavoitteistaan yksinkertaisesti kyetäkseen selviytymään.
Kun tämä ymmärretään, imperialististen maiden edistyksellisten ja vallankumouksellisten vastuun pitäisi olla selvä. Emme heikennä omaa taisteluamme sosialismin puolesta rahtustakaan, kun sanomme: Nyt on aika moninkertaistaa solidaarisuutemme Kuuballe.
Ja EU-maan edistyksellisinä ja vallankumouksellisina ihmisinä meidän on vastustettava sitä, että EU myötäilee USA:n saartopolitiikkaa ”ihmisoikeusrikkomuksia” tekosyynä käyttäen samalla kun se ei ole tuominnut USA:ta eikä vaatinut sitä vapauttamaan Kuuban viitosia eikä muita USA:n vankiloissa viruvia poliittisia vankeja ja tukee USA:n ja Naton käymiä rikollisia sotia.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.