Hallitustunnustelua ja harhautusta
Neuvottelut ja kähmintä uuden hallituksen muodostamiseksi ovat käynnissä. Nyt näyttää selvältä, että ollaan sitoutumassa kuuden puolueen hallitukseen, jossa ovat mukana kokoomus, SDP, vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja kristillisdemokraatit. Mutta ennen kuin hallitus on kasattu, tarvitaan tietty määrä teatteria ja ajan kuluttamista sekä mahdollisesti jänniä mutkia.
Uusin käänne on vasemmistoliiton vetäminen mukaan hallitusneuvotteluihin. SDP:n ja vasemmistoliiton johtajat perustelevat tätä sillä, että hallitusratkaisussa pitää näkyä ”selvä suunnanmuutos hallituspolitiikassa”. Näin uskotellaan, että kokoomuksen Jyrki Kataisen ja porvarienemmistöisen hallituksen johdolla voidaan saada aikaan politiikan suunnanmuutos. Ei kuulosta uskottavalta – eikä rehelliseltä.
Hallitusneuvottelujen lähtökohdiksi esitettyjen leikkauslistojen valmistelun sekä EU:n kriisipakettien ja yksityistämisohjelmien pohjalta ei saada vasemmistolle eikä varsinkaan sen kannattajakunnalle hyväksyttävää ohjelmaa. Sitä ei saatu aiemmassakaan hallitusyhteistyössä kokoomuksen kanssa. Kyllä kansa muistaa. Jäljet pelottavat.
Hallitusta puuhatessa on harrastettu paljon tietoista asioiden sotkemista. Kun Katainen on lupaillut perusturvan parantamista, vasemmistopuolueiden johtajat tarttuneet siihen alibina porvarienemmistöiseen hallitukseen pyrkimisessä ja jättäneet kysymättä, kuinka laajasti ja kuinka paljon porvarikumppanit ovat valmiita perusturvaa parantamaan.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on ollut tyytyväinen siihen, että vasemmistoliitto on otettu mukaan hallitusneuvotteluihin, vaikka hän on selvästi sanonut Kataiselle, ettei puolue hyväksy Portugali-tukipakettia, vaikka istuisi hallituksessa.
Outoa kyllä, Arhinmäeltä on jäänyt huomaamatta, että kyse ei ole vain Portugali-tukipaketista, vaan suuresta vallankaappauksesta, jolla Portugalille pakotettu leikkaus-, lahtaus- ja yksityistämisohjelma voidaan syöttää mille tahansa EU- ja euromaalle ja jolla valtaa ja jäsenmaiden budjetti- ynnä muihin asioihin puuttumisoikeutta keskitetään entistä enemmän EU:n komissiolle. Tästä kaikesta porvarienemmistöiseen hallitukseen osallistuvat vasemmistopuolueet ovat vastuussa riippumatta siitä, saako vasemmistoliitto äänestää eitä tai tyhjää Portugali-tukipaketille.
Näin sivusta SDP:n ja vasemmistoliiton hallitukseen menovalmisteluja seuratessa ihmetyttää myös se, etteivät puolueet kuuntele ja kokoa omaan vaatimuslistaansa kansalaisten ja joukkoliikkeiden tavoitteita, vaan toimivat, niin kuin reformistiset puolueet aina, irrallaan joukoista. Se ei lupaa hyvää vasemmiston hallitustyöskentelylle porvarienemmistöisessä hallituksessa.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.