Woodstockia kovempi festivaali
Sodankylän elokuvafestivaali (tunnetaan nykyään muuten nimellä Midnight Sun Film Festival) on kävijöille unohtumaton elämys. Jo 25 vuotta täyttänyt tapahtuma on pienoinen ihme: todennäköisesti maailman pohjoisin elokuvafestivaali, joka hurmaa etelän ihmiset ja etenkin kansainväliset vieraat napapiirin yöttömällä yöllä, karulla maisemalla, välittömällä ilmapiirillä – ja luonnollisesti elokuvilla. Sodankylästä löytyy vain yksi elokuvateatteri, muina esityspaikkoina on käytetty yläasteen koulun juhlasalia sekä isoa sirkustelttaa.
Vuosien varrella Sodankylä on houkutellut kovan luokan tekijöitä. Laatu ja määrä käyvät hyvin ilmi viime vuonna juhlavuoden kunniaksi julkaistusta Sodankylä ikuisesti -teoksesta. Siitä löytyvät yli sadan festivaalilla vierailleen elokuvantekijän haastattelut, aina Francis Ford Coppolasta Milos Formaniin ja Wim Wendersiin asti. Kirjan tekijänä on Peter von Bagh, joka on alusta asti kuulunut Sodankylän elokuvafestivaalin vakiokalustoon.
– Woodstock ei ollut yhtään mitään, mikäli sitä vertaa Sodankylään.
Tämän kuolemattoman lauseen lausui amerikkalainen legendaarinen dokumentaristi D. A. Pennebaker, jonka luulisi tietävän mistä puhuu. Pennebaker teki 1960-luvulla kuuluisat dokumentit Bob Dylanista sekä Montereyn rock-festivaalista ja ohjasi 1994 dokumentin nimeltä Woodstock Diary.
Sodankylän elokuvafestivaali on saanut maineen eräänlaisena "anti-Cannesina". Salamavalojen välkkeessä poseeraamisen ja egoa pönkittävien performanssien sijasta pääpaino on perusasioissa: elokuvissa, niiden tekijöissä ja katsojissa.
Festivaalin tekijävieraiden ytimen muodostavat kanadalainen ohjaaja Atom Egoyan (Exotica, Suloinen ikuisuus), yhdysvaltalainen kuvaaja Michael Chapman (Taksikuski, Kuin raivo härkä) sekä afrikkalainen ohjaaja Souleymane Cissé (Yeelen, Waati).
Vuonna 1940 syntynyt Cissé on Saharan eteläpuolisen Afrikan tärkeimpiä ja kansainvälisesti palkituimpia elokuvaohjaajia. Hän syntyi nykyisen Malin pääkaupungissa Bamakossa sarakolé-heimoon kuuluvaan muslimiperheeseen, jonka muut jäsenet ovat kauppiaita ja liikemiehiä. Cissé työskenteli koneenkäyttäjänä ja valmistui valokuvaajaksi. Stipendin turvin hän opiskeli vuosina 1963-1969 elokuvaa Moskovassa.
Cissé teki ensin ajankohtaiselokuvia ja dokumentteja. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Den muso ("Tyttö") valmistui 1975, sitä seurasivat Baara ("Työ", 1979) ja Finye ("Tuuli", 1982) – kaikki avoimen yhteiskunnallisia elokuvia.
Cissén tunnetuin elokuva Yeelen ("Valo") sai tuomariston palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1987.
Festivaalilla vierailevat myös viime vuonna Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun voittanut thaimaalaissyntyinen Apichatpong Weerasethakul sekä lukuisista musiikkidokumenteistaan tunnettu Tony Palmer, joka on tehnyt elokuvia niin Beatlesista, Jimi Hendrixistä, Wagnerista kuin Frank Zappastakin.
Kotimaisista tekijöistä Aki Kaurismäen Ranskassa valmistama Le Havre saa odotetun Suomen ensi-iltansa Sodankylässä, samoin Mika Kaurismäen dokumentti Mama Africa sekä Anssi Mänttärin uutuus Tarkastaja.
Muita kotimaisia tekijävieraita ovat Hyvä poika -elokuvan ohjaaja Zaida Bergroth sekä naispääosan esittäjä Elina Knihtilä. Veteraani Jukka Virtanen saapuu festivaaleille esittelemään kulttielokuvansa Pähkähullu Suomi (vuodelta 1967) sekä vetämään lyhytelokuvien Leffaraatia.
Sodankylän elokuvafestivaali – Midnight Sun Film Festival 15.-19. kesäkuuta.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.