Le Havre
En sano jos vaan kun menette katsomaan Aki Kaurismäen tähän asti ehkä parasta elokuvaa Le Havre, varatkaa mukaan nenäliina, sillä kauniisti humanismia ja solidaarisuutta korostava elokuva voi saada silmänne kostumaan.
Le Havre on ranskalainen satamakaupunki, jonka kautta ihmissalakuljettajat rahtaavat muun muassa afrikkalaisia pakolaisia Englantiin. Ihmissalakuljettajien kontista on karannut tumma poika Idrissa (Blondin Miguel). Poliisia pakeneva poika törmää kengänkiillottaja Marcel Marxiin (loistava näyttelijä André Wilms).
Marcel piilottaa pojan rikosetsivältä (Jean-Pierre Darroussin, tunnettu muun muassa taannoin tv:ssä esitetystä Ranskan vastarintaliikkeen kuvauksesta sen jäseniä jahtaavana poliisina), ja ryhtyy etsimään pojan sukulaisia.
Marcelin vaimo, vakavasti sairas Arletty (Kati Outinen) ja naapuristo, muun muassa pikku kapakan pitäjää esittävä Elina Salo ja vietnamilainen kengänkiillottajakollega Chang (Quoc Dung Nguyen) suojaavat ja auttavat Marcelia ja poikaa. Ohjaajan upea Laika-koira on myös kuvassa mukana.
Elokuva on selväsanainen kannanotto Euroopassa leviävää muukalaisvihamielisyyttä vastaan. Kaurismäki onkin sanonut, että pakolaisten kohtelu on Euroopan häpeäpilkku ja että katukoiriakin kohdellaan paremmin kuin paperittomia pakolaisia. Ranskassa presidentti Nicolas Sarkozyn johdolla pakolaisleirejä on purettu ja pakolaisia on karkotettu käyttäen verukkeena muun muassa sitä, että leireissä on epäinhimilliset olot.
Kuinka sattuikaan, juuri Le Havren tullessa teattereihin, mellakkavarusteiset poliisit tyhjensivät Helsingissä Kalasataman romanileirin.
Hyvien ihmisten toiminta pelastaa Idrissa-pojan. Poliisipartioiden ryntäillessä rikosetsivä paljastaa oikean karvansa. Marcelin ja etsivän replikointi tuo mieleen kapakoitsija Rickin ja poliisipäällikkö Renaultin sanailun Casablancassa.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Suomiräpin moniääninen MC Kajo vaatii Yleisradiota seuraamaan Espanjan yleisradioyhtiön RTVE:n esimerkkiä ja vetäytymään vuoden 2026 kilpailuista, jos Israel sallitaan mukaan. Kyse ei ole vain musiikkikilpailusta, vaan siitä, kenen puolella kulttuurielämä seisoo: työväenluokan ja sorrettujen, vai pääoman ja valtioiden, jotka hyötyvät kansanmurhasta vaikenemisen hinnalla. Euroviisujen ympärillä kuohuva keskustelu paljastaa, kuinka myös taide ja viihde ovat luokkataistelun kenttiä – ja juuri siksi kysymys kuuluu: valitseeko Suomi olla toimija vai sivustakatsoja?
Metsästä tuli näyttämö ja näyttelijöistä sen tulkkeja, kun Metsäteatteri toi huumorin, utopian ja kriittisen kysymisen keskelle Sävärin metsää Sastamalassa. Metsäkissa2044-hankkeen osana toteutettu Puut ja heidän vehreytensä -demo kutsui yleisön katsomaan metsää toisin – ei vain kuitupuuna, vaan yhteisenä elämän tilana, jossa ilo ja nauru voivat olla radikaalia vastarintaa. Jutun lopusta löydät tiedot Tampereen metsissä syksyllä nähtävistä maksuttomista Metsäteatterin esityksistä ja niihin ilmoittautumisesta.
11.-12. 10. Helsingissä järjestettävä Tiedonantaja-festivaali nostaa esiin sen, mitä valtamedia usein sivuuttaa: pääoman kasautumisen, työn arjen ja yhteiskunnallisen vastarinnan. Festivaali kokoaa yhteen aktivistit, tutkijat ja taiteilijat, jotka eivät tyydy katsomaan sivusta, kun sananvapaus ja moniäänisyys murenevat teknologisen ja taloudellisen vallan puristuksessa. Tapahtuma toimii vastavoimana mediakentän keskittämiselle ja kutsuu työväenluokan ääntä esiin – ei vain kuultavaksi, vaan vaikuttamaan.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.