Veljeskuntien Suomea murskaamassa

Herrakerhoja, kabinettipolitiikkaa, lakkautuslistoja ja lisäeläkkeitä. Ryhmäteatterissa juuri ensi-iltansa saaneen Eduskunta II -esityksen ohjaaja Susanna Kuparinen ei ole tyytyväinen päätöksenteon nykytilaan.

– Suomessa on riesa siitä, että luotamme liikaa auktoriteetteihin. Ajattelemme, että on olemassa joku muu, joka tietää miten asiat pitää hoitaa ja kunhan jättää asiat näiden ihmisten hoidettavaksi, kaikki menee hyvin. Meillä vasta opetellaan kriittistä ajattelua, Susanna Kuparinen pohtii vakavana.

Kuparinen on tullut viime vuosina tunnetuksi politiikkaa raa'alla kädellä ruotivista Valtuusto- ja Eduskunta- esityksistään. Esitykset ovat dokumenttiteatteria, joiden kaikki vuorosanat on otettu suoraan Helsingin kaupunginvaltuuston ja eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoista. Näyttelijät esittävät valtavaa kirjoa eri poliitikkoja. Yleisö vuoroin nauraa poliitikkojen toilailuille ja vuoroin puistelee päätään älyttömille lausahduksille.

Ja kaikki tämä on totta, kuten esityksissä usein muistutetaan.

 Journalismia lavalle

Dokumenttiteatteri on kiinnostanut Kuparista jo pitkään, mutta vasta Valtuuston myötä esitykset saivat nykyisen muotonsa. Tehdessään taustatutkimusta toiseen esitykseen Kuparinen oli törmännyt netissä Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirjoihin.

– Kaikki valtuuston kokoukset litteroidaan, mikä on ihan loistavaa. Informatiivinen materiaali sopii hyvin näyttämölle, sitä ei pidä pelätä, Kuparinen intoilee.

– Tahdoin luoda formaatin, joka olisi nopea reagoimaan, ketterä ja kevyt. Ajatukseni oli, että esityksiä voisi olla vaikka kerran kuussa. Aiheita löytyi kuitenkin niin paljon ja halusin syventyä niiden taustoihin, ettei tästä tullut minulle sellaista foorumia. Toivon kuitenkin, että joku tarttuisi tähän ajatukseen ja alkaisi tehdä nopeasti reagoivaa journalismia lavalle, ajatuksella 'mitä on tapahtunut kuukauden aikana.'

Tutkiessaan valtuuston päätöksentekoa Kuparinen kiinnostui myös eduskunnan toiminnasta enemmän.

– Hyppäys valtiotason toimintaan oli luonteva. Tutkiessani valtuuston pöytäkirjoja olin kiinnostunut siitä, mistä tulevat nämä lait joita kuntiin säädetään. Halusin seurata ketjua eteenpäin.

Tästä sai alkunsa Eduskunta-trilogia.

Taustavaikuttajia ja uhkailuja

Poliitikot puhuvat läpiä päähänsä, ovat tyhjänpäiväisiä, naiiveja tai kiihkoilevia. Eduskunta-trilogia ei käsittele poliitikkoja silkkihansikkain.

Kuparinen ei tunnu kantavan suurempaa huolta esitystensä henkilöhahmoista.

– Poliitikot eivät ole ottaneet tätä pahalla. Vaikka esityksessä on karujakin henkilökuvia, ne eivät perustu imitaatiolle vaan tekstille, näyttelijät eivät välttämättä edes tiedä miltä jotkut heidän esittämistään ihmisistä näyttävät.

– Poliitikot ovat tottuneita siihen, että heitä käsitellään joskus aika rankoillakin tavoilla, Kuparinen toteaa.

– Poliitikolle kritiikkikin on noteeraus. On aina arvonanto, jos hänen työnsä nähdään ja huomataan, olimmepa me mitä mieltä tahansa tehdyistä päätöksistä. Sen sijaan taustalla vaikuttavat henkilöt ovat hermostuneet.

Politiikassa taustalla olevien vaikuttajien suututtamista pelätään eniten. Kuparista on vaadittu poistamaan kohtia esityksistä.

– On tultu sanomaan, että pitää ottaa tuo tai tämä asia pois, tai yritysjohtajat hermostuvat”, hän kertoo. Myös suoria uhkauksia on tullut, mutta Kuparinen ei suhtaudu niihin huolestuneesti. 

Teatterin politiikkaa

Poliittisen teatterin ajatellaan helposti kuuluvat 1960-70-luvulle. Uuden aallon tekijät ovat kuitenkin nostamassa teatterin uudelleen tärkeäksi mediaksi poliittisessa keskustelussa.

– Teatteri on vahva vaikuttamisen väline. Teatterin yleisö ovat ne ihmiset, jotka vaikuttavat yhteiskunnassa. Vaikuttamalla niihin ihmisiin voi yrittää vaikuttaa yhteiskuntaan. Teatterissa yhteinen kokemus on niin vahva, että asia menee paremmin jakeluun, Kuparinen sanoo.

Yli kolmituntinen Eduskunta II ei ole saanut kaikkia kriitikkoja innostumaan. Sen sijaan yleisö on ollut kiinnostunutta näkemään, mitä Kuparinen työryhmineen on tällä kertaa löytänyt pöytäkirjoista. Kuparisen esitykset ovat saaneet liikkeelle myös yleisöä, joka ei peruksenaan teatteria harrasta.

– Tähtihetkiäni on ollut se, kun punkkari ja apulaiskaupunginjohtaja ovat olleet yleisössä vierekkäin ja nauravat osin samoille ja osin eri asioille, Kuparinen hymyilee.

Tekeekö Kuparinen poliittista teatteria?

– Teen teatteria politiikasta. Esityksillä on usein poliittinen agenda, mutta ne eivät ole koskaan olleet puoluepoliittisia, hän pohtii.

– Riippuu täysin aiheesta, mitkä puolueet nousevat positiivisessa ja mitkä negatiivisessa mielessä. Olen Eduskunnassa halunnut suunnata kritiikin hallituspuolueisiin. Tällä hetkellä Suomessa hallituksen asema on liian vahva. Jos haluaisimme olla parlamentaarinen demokratia, hallitus esittelisi aiheet ja eduskunta päättäisi niistä. Nyt tilanne on toisin päin.

Kabinettipolitiikalle loppu

Viime viikkoina on ollut yt-neuvotteluiden suma.

– Jos mennään katsomaan kuinka monen irtisanovan yrityksen johdossa istuu eläkepomoja tai vastaavia, niin se on vähän kylmäävää. Samat tyypit pyörivät joka paikassa, Kuparinen toteaa.

– Meillä ei esityksen tekijöiden kanssa ole vihollisia, mutta ne jotka näemme pääkohteenamme, ovat ne tahot, jotka uhkaavat täysivaltaisen länsimaisen demokratian toteutumista tässä maassa. Toivon, että kabinettipolitiikka loppuisi. Se, että hyväksymme sen on uhka, ei kukaan yksittäinen ihminen.

Kuparinen ei anna armoa herrakerhoille.

– Olisi hirveän yksinkertaista, jos valtaa pitäviä ihmisiä yhdistävä tekijä olisi raha. Vaikka vaikuttajat ovat marinoineet toisensa kivoilla hallituspalkkioilla, lisäeläkkeillä ja muilla, on taustalla kuitenkin muutakin. Taustalla on halu käyttää valtaa, taju ja tietoisuus siitä, että on hallitsevassa asemassa. Meistä, joiden etuja näiden ihmisten pitäisi ajaa, tulee vain väline siinä valtapelissä.

Tutkittuaan tuhansia sivuja valtuuston ja eduskunnan pöytäkirjoja, Kuparinen on muodostanut vahvan mielipiteen poliittisen päätöksenteon tärkeysjärjestyksestä.

– Valtio nimeltä Suomi on oikeastaan kuntien saaristo. Kunnallisvaalit ovat mielestäni absoluuttisesti tärkeimmät vaalit. Jokaisen kynnelle kykenevän tulisi mennä äänestyskoppiin. Ne päätökset, joita kunnallispolitiikassa tehdään, vaikuttavat suoraan ihmisten elämiin, hän sanoo.

Kuntatason päätöksenteon kynnyskysymykseksi Kuparinen nostaa lähipalvelut.

– Äänestämällä puolueesta riippumatta oikeat ihmiset valtuustoon voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa merkittävästi. On tietty jengi ihmisiä, jotka puolustavat lähipalveluita, ja nämä ihmiset meidän tulee äänestää valtuustoon kerta toisensa jälkeen. Ilman heitä meillä olisi nimittäin jo nyt merkittävästi vähemmän esimerkiksi kouluja ja kirjastoja. Paine muuttaa kaupunkia ketterämmäksi ja dynaamisemmaksi, eli lakkauttaa mahdollisimman paljon, on valtava. Ei kannata olla puoluesokea vaan katsoa mitä asiaa poliitikot oikeasti ajavat. Tämä yhteiskunta kaatuu ja nousee esimerkiksi koulujen ja kirjastojen varassa. Näin se vaan on.

Eduskunta II – satiiri veljeskuntien Suomesta

Ryhmäteatteri, Helsinginkatu 25

Esitykset 2.10.-7.12.2012

Vierailuesitykset Espoon Kaupunginteatterissa 10.-15.12.2012