Kapitalismin kriisi ja leikkauspolitiikka uhkaavat naisten asemaa
Kansainvälinen naisten päivä 8. maaliskuuta on mitä parhain ajankohta korostaa leikkaus- ja kuripolitiikan sukupuolettunutta luonnetta. Julkisessa keskustelussa esitetään varsinkin oikeiston taholta suorastaan naisvihamielisiä puheenvuoroja, jotka palauttavat tasa-arvokeskustelua sata vuotta taaksepäin. Samalla poliittisesti rapautetaan naisten tasa-arvoisen aseman kannalta keskeisen hyvinvointivaltion taloudellista perustaa.
Marx ja Engels kirjoittavat Kommunistisessa manifestissa, miten porvaristo hävittää valtaan tullessaan kaikki feodaaliajan suhteet – myös patriarkaaliset, sukupuolta määrittäneet suhteet. Kehittyvä kapitalismi alistaa muut yhteiskunnalliset suhteet pääoman kasautumiselle. ”Porvari näkee vaimossaan pelkän tuotantovälineen”, manifestissa todetaan.
Naisten alistamisella on edelleen aineellinen perustansa kapitalismin tuotanto- ja uusintamissuhteissa. Kapitalismissa miehet ja naiset kytkeytyvät palkkatyöhön ja luokkarakenteeseen kuitenkin eri tavalla. Sukupuolettuneisuus ilmenee muun muassa työnjaossa sekä palkkatyön ja kotityön välisessä jaossa. Tämä kaikki mystifioidaan tietenkin epähistorialliseksi, ”luonnolliseksi” asiaintilaksi – samalla tavalla kuin koko kapitalistinen tuotantotapa laajemminkin.
Tietoisen työväenliikkeen mukana nousi myös naisten emansipaatiota vaativa liike. Naisnäkökulmasta eräs hyvinvointivaltion keskeinen saavutus on ollut eri yhteiskuntasuhteisiin tapahtuvan kytkeytymisen sukupuolettuneiden erityismuotojen poistaminen. Laaja julkinen sektori, julkiset palvelut sekä sosiaaliturva ovat parantaneet naisten oikeutta ja mahdollisuutta palkkatyöhön sekä valintoihin elämän eri vaiheissa.
Nykyinen kapitalismin kriisi uhkaa hyvinvointivaltiota ja tätä kautta huonontaa radikaalisti naisten asemaa. Julkisen sektorin leikkaukset sekä sosiaaliturvan romuttaminen kaventavat naisten yhteiskunnallista liikkumavaraa ja vievät työpaikkoja.
Ideologisella tasolla on merkkejä konservatiivisten arvojen noususta: naisia patistetaan kotiin perhettä ja sukua hoitamaan ”välittämisen” varjolla. Julkisuudessa hehkutetut perinteiset perhearvot eivät tänä päivänä ole mitään muuta kuin kiipelissä olevien kapitalistien yritys työntää naisia pois työvoimareserviin ja ulkoistaa muun muassa hoivatyötä maksuttomaksi kotityöksi.
On syytä korostaa, että kamppailu julkisten palvelujen, työpaikkojen ja sosiaaliturvan puolesta leikkauspolitiikkaa vastaan on mitä suurimmassa määrin tasa-arvon ja naisten oikeuksien puolustamista. Mutta kuten neuvostoliittolainen Aleksandra Kollontai painottaa, naisten vapautuminen on kapitalismissa mahdotonta. Pääoma asettaa puitteet ja rajat myös naisten vapautumiselle.
Meidän on kumottava kaikenlaisen riiston taustalla olevat kapitalistiset taloudelliset rakenteet. Tässä tarvitaan radikaalia vasemmistolaista joukkotoimintaa, jossa naisilla on kautta historian ollut keskeinen rooli.
Amerikkalainen musta feministi ja runoilija Audre Lorde osuvasti totesi 1920-luvulla:
”Isännän työkaluilla ei koskaan voida purkaa isännän taloa. Niiden avulla voimme hetkittäin voittaa hänet hänen omassa pelissään, mutta ne eivät koskaan mahdollista todellista muutosta.”
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.