Jokainen kisa on ihmisoikeusvoitto
Kun Sotshi kisasi vuoden 2014 talviolympialaisten järjestämisestä Guatemala Cityssä 2007 heinäkuussa, panosti Venäjä jo hakuprosessiin valtavasti. Paikalle tuotiin itse arvovaltainen Vladimir Putin sekä valtava kasa jäätä, josta rakennettiin promootiomielessä keskelle trooppista väliamerikkalaista kaupunkia luistelukenttä.
Ja niinhän siinä kävi, että Sotshi sai kisat.
Kisoihin on tähän mennessä käytetty valtava summa rahaa, yli 40 miljardia euroa. Olympiakisojen alla on mediassa keskusteltu runsaasti myös ulkourheilullisista seikoista, kuten korruptiosta, ihmisoikeuksista ja kisojen turvallisuudesta. Sotshi sijaitsee lähellä Kaukasuksen alueen kriisipesäkkeitä – Tshetsheniaa ja Dagestania – missä Venäjä käy omaa sotaansa terrorismia vastaan.
Venäjällä käydään arvokeskustelua
Helsingin yliopiston Aleksanteri-Instituutti järjesti kisojen alla keskustelua talviolympialaisten järjestelyistä ja Venäjän tilanteesta laajemminkin. Eräs Tiedekulmassa järjestetyn debatin aihe oli Sotshi ja ihmisoikeudet.
Venäjä on viimeisen parin vuoden aikana korostanut konservatiivisia arvoja muun muassa paljon porua herättäneillä homopropagandalaillaan. Aleksanteri-Instituutin tutkija Jussi Lassila näki, että Venäjä on arvoiltaan ja asenteiltaan konservatiivinen maa, mutta tällä hetkellä Venäjällä myös keskustellaan runsaasti sukupuoli- ja seksuaalisuusvähemmistöistä ja erilaisista arvoista. Keskustelu on pitkälti siirtynyt tietoverkkoihin ja sosiaaliseen mediaan.
Lassilan mukaan konservatiivisten arvojen korostaminen liittyy poliittiseen tilanteeseen, jossa Putinin asema on heikentynyt. Putin ja puolueensa Yhtenäinen Venäjä tukeutuvat ydinkannattajakuntaansa, joka kallistuu konservatiiviseen suuntaan.
Lassila huomautti, että sinänsä konservatiivisuus ei noudata poliittista jakoa: arvokonservatiiveja löytyy Venäjän poliittisen kentän koko kirjolta.
Pragmaattista politiikkaa
Aleksanteri-Instituutin johtaja Markku Kivinen totesi, että Venäjällä on käynnissä samankaltaista liikehdintää kuin Yhdysvalloissa: kummassakin maassa pyritään mobilisoimaan kulttuurin ja arvojen kautta poliittisia liikkeitä.
Kivisen mukaan Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvulla Venäjän puoluekenttä muutti jatkuvasti muotoaan eikä eri puolueiden ideologiasta saanut selvää. Putinin valtaannousuun liittyykin pragmaattinen, käytännönläheinen ja ideologioita vieroksuva trendi.
– Yhtenäinen Venäjä on lähinnä valtiota kantava puolue, rekrytointikanava erilaisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin, luonnehti Kivinen.
Hänen mukaansa Yhtenäinen Venäjä muistuttaa suomalaista sisarpuoluettaan kokoomusta: taloudessa se korostaa liberaalia talouspolitiikkaa ja on länsimielinen. Sen lisäksi siinä on erityinen kansallis-konservatiivinen piirre, joka on Kivisen mukaan ominaista vain Venäjälle. Välillä puolueen nationalismi lyö ylikin, erityisesti nuorison parissa.
Venäjän sosiaalipolitiikka heikossa jamassa
Markku Kivinen vertasi Yhtenäistä Venäjää amerikkalaiseen republikaanipuolueeseen: kummatkin pelaavat samalla tavalla perinteisillä arvoilla.
Tästä kielii sekin, että Venäjällä on myös uskonto palannut voimalla politiikkaan. Ortodoksikirkon valta näkyy Kivisen mukaan selvästi Putinin hallituksen linjauksissa.
Kivisen mielestä ihmisoikeuskeskustelun alle tuppaavat unohtumaan Venäjän taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet. Venäjän sosiaalipolitiikka on heikossa jamassa. Ay-liike on heikko ja riippuvainen työnantajasta. Tavallisten ihmisten taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet ovat romahtaneet Neuvostoliiton hajottamisen jälkeen. Aivan liian harva nostaa näitä seikkoja esille keskustelussa.
Yhteisöllisyyttä ja asioiden jakamista
Olympia-aatteessa Tiedekulman keskustelijat näkivät paljon hyvää: yhteisöllisyyttä ja asioiden jakamista.
SETA:n pääsihteeri Aija Salo tarkasteli kisoja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien urheilijoiden kannalta ja toivoi, että kisat ovat kaikille avoin ja turvallinen areena. Salon mukaan olennaisin kysymys on, mitä pitkällä tähtäimellä tapahtuu Venäjän kansalaisyhteiskunnassa ja toteutuvatko jatkossa erilaisten vähemmistöjen asema ja oikeudet. Salo kertoi, että SETA tekee yhteistyötä sekä venäläisten sisarjärjestöjen että muiden ihmisoikeusjärjestöjen kanssa.
Kansainvälinen huippu-urheilu on yleisestikin arvoiltaan konservatiivista. Salo totesi, ettei kukaan protestoinut, kun olympiakisat aikoinaan järjestettiin Yhdysvaltain Salt Lake Cityssä, joka on konservatiivisen mormonikirkon pääkaupunki. Myös Yhdysvalloissa on useissa osavaltiossa voimassa ihmisoikeuksia polkevaa lainsäädäntöä, mihin pitäisi yhtä lailla kiinnittää huomiota.
Paralympiakomitean pääsihteeri Tiina Kivisaari muistutti, että Sotshin kisoilla on jo nyt ollut positiivisia vaikutuksia vammaisten asemaan Venäjällä. Paljon on tehtävää niin Venäjällä, Suomessa kuin myös muissa maissa, että vammaisurheilulle annettaisiin sen ansaitsema huomio.
– Kuinkas moni yleisössä tietää edes yhden suomalaisen Sotshin paralympialaisiin nimetyn vammaisurheilijan? kysyi Kivisaari, eikä yhtään kättä noussut.
Boikotti eristää
Kukaan keskustelijoista ei kannattanut Sotshin kisojen boikotoimista.
– Olympiakisat ovat tärkeä kansainvälinen tapahtuma, joka yhdistää monenlaisia ihmisiä rauhan merkeissä. Tätä ei kannata väheksyä. Ja mitä enemmän Sotshin avajaisiin menee muita poliitikkoja, sitä vähemmän kyseessä ovat pelkästään Putinin kisat, totesi Markku Kivinen.
Hänen mukaansa pahinta olisi, jos Venäjälle jäisi tunne siitä, että kansainvälinen yhteisö syrjii maan järjestämiä kisoja. Tilanne kävisi vähemmistöjen kannalta vain entistä tukalammaksi.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Vietnam juhlii itsenäisyyden 80-vuotisjuhlaansa, mutta maa seisoo ristiriidan ytimessä: talouskasvu ja vauraus tuovat kansalle etuja, mutta samalla ne syventävät luokkaeroja ja altistavat sen globaalille kapitalismille. Onko Vietnam todella vapaa, vai onko se vain uusi muoto siirtomaavallan alistuksessa?
Kun Euroopan johtajat puhuvat vapaudesta, Ranskan kommunistinuoret (MJCF) kysyvät: kenen vapaudesta on kyse, kun aseet puhuvat ja pääoma hyötyy? Ranskalaisnuorten kannanotto paljastaa sodan todelliset voittajat – asefirmat, jälleenrakennusmarkkinat ja EU:n federalistiset haaveet – samalla kun työväenluokka kantaa ruumiiden ja budjettileikkausten taakan. Sota Ukrainassa ei ole kansojen etu, vaan pääoman projekti, jossa rauhan mahdollisuus tukahdutetaan taloudellisen hyödyn nimissä. Uudissana sotahyötytalous kuvaa järjestelmää, jossa konflikti ei ole poikkeus vaan tuottoisa normaali.
Tšekin hallitus valmistelee lakimuutosta, joka mahdollistaisi kommunistisen liikkeen kriminalisoinnin – ja samalla vaarantaisi työväenluokan sananvapauden, järjestäytymisoikeuden ja poliittisen toimijuuden koko Euroopassa. Onko demokratia enää muuta kuin eliitin hallitsema äänestysteatteri, jos vaihtoehtoisen yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen voidaan tuomita rikoksena? Kapitalismin kriisissä vellova valtakoneisto reagoi opposition nousuun rajoittamalla vapautta, ja hyökkäyksen kärki kohdistuu niihin, jotka eivät suostu markkinoiden maailmaan – kommunisteihin, järjestäytyneeseen työväkeen ja kansanliikkeisiin.