Vallankumouksellisia visioita maasta, jossa kaikki on mahdollista.
09.10.2015 - 11:01
#1
Tavallisten ihmisten kapinaa suomalaisten olohuoneisiin
Paikalla olevat käyttäjät
There are currently 0 users online.
Uudet käyttäjät
- luka.ketola
- juha-pekka.vaisanen
- eskoa
- samppa2000
- juhoj96
Alkuperäinen kirjoittaja: Pekka Virtanen
Kapina on tietysti tarpeellinen, mutta
ilman syvällisempää tietoa Mexicon sosiaalisista ja poliittisista oloista on vaikea asettua kapinoijien puolelle.
Suurin osa Latinalaisen Amerikan poliitikoista on noussut valtaan vaalivilpeillä. Eiväthän monessakaan maassa tiedotusvälineet ole lainkaan
kansan kontrollissa vaan ne kuuluvat talouseliitille ja niiden sisältö erityisesti vaalien lähetyessä on varsin hämäävää. Subcomandante Marcos viime Meksikon vaaleissa kehoitti kansalaisia olemaan äänestämättä. Varsin
kyseenalainen suositus kun muitakaan poliittisen vaikuttamisen tapoja ole käsillä. Kansanliikkeet ovat tärkeitä, mutta jos niiden toimintaa on vain kahdessa syrjäisessä maan kolkassa niin
valtaapitävät voivat nukkua rauhassa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Kirsti Era
Minkähän muun LatAm maan kuin Meksikon vaalivilpistä nyt on puhe?
Esimerkkejä löytyy lähempääkin, jos Pekka Virtanen niitä kaipaa: KMS-rahoilla viime vaalit olivat tv-vaalit - ja kuinkas sitten kävikään.
Venäjällä kokoomuksen veljespuolue kontrolloi tv-kanavia eikä siedä kriittisiä äänenpainoja, ääniä myös suorastaan ostetaan ja vastaehdokkaita hylätään kasapäin. Niinpä noin kolmannes äänestää ja Yhtenäinen Venäjä voittaa.
Myös USA:ssa äänestää alle puolet, kun lukutaidottomien (n 1/4) on paha rekisteröityä. Vaalikeskustelun tasoa voi seurata Suomen tv:stä.
Entäs Italia ja mediamogulin valta?
Mutta nämähän eivät olekaan kehitysmaita, joten niitä ei ole tapana mennä sormi ojossa neuvomaan.
Alkuperäinen kirjoittaja: Sami Laaksonen
Hyvin sanottu Kirsti. Halusin vain kommentoida Pekalle, että Meksikossa on 2 600 pienempää tai suurempaa sosiaalista liikettä aivan joka puolella maata iis. Olemme puhuneet tästä viime aikoina paljon, koska eräs toveri tutkii teemaa. Toisaalta Meksikossa on hyvin aktiivinen kansalaisyhteiskunta, laskisin että joka kymmenes meksikolainen eli reilut kymmenen miljoonaa ihmistä taistelee joka päivä tavalla tai toisella paremman yhteiskunnan puolesta. Keinot ovat monet: vapautuksen teologia, puolueet, naapurustokomiteat, kansalaisjärjetöt, kyläkokoukset, yhteisöradiot, mielenosoitukset ja niin edelleen. Esimerkiksi Mexico Cityssä tai Ciudad de Méxicossa on päivittäin keskiarvon mukaan 8 mielenosoitusta. Se tekee vuotta kohden aika monta.
Kääntämämme kirja on lukemisen arvoinen, koska siinä tuodaan esille uusia luovia ja eri väestönosat yhdistäviä suoria vaikuttamisen keinoja ja itsejärjestäytymisen (autogestión) muotoja, joita kansa harjoitti tilanteessa jossa osavaltiorakenne lakkasi hetkeksi olematta olemassa. Toisaalta näemme, miten osavaltion kuvernööri ja hänen kätyrinsä ja sitten liittovaltion erikoisjoukot sortivat kansaa, joka vain vahvistui kokemiensa epäoikeudenmukaisuuksien myötä.
Olen samaa mieltä Marcosin toilauksista viime aikoina. Valittetavasti zapatistien johto on myynyt ideansa rahaa vasten, vaikka yhteisöiden tasolla tehdään hyvää työtä edelleen. Uskon, että vuoden 2006 vaaleissa äärioikeisto maksoi zapatistien johdolle vasemmistoa hajottavista näkemyksistä.