Nostalgia jyrää festivaaleilla

Kesän 2015 musiikkifestivaaleja luonnehti nostalgia. Elokuun viimeisenä viikonloppuna järjestetty We Love 90’s –tapahtuma toi lavalle häpeilemättömästi vain erilaisia tanssimusiikkiakteja parinkymmenen vuoden takaa. Myös muilla festivaaleilla nähtiin pääesiintyjinä vuosien ja vuosikymmenten takaisia nimiä, joista osa on vielä iskussa, osa ei niinkään.

Syykin tähän on selvä. Toisaalta musiikkibisneksen murros on pakottanut monia konkariartisteja kiertueille levymyynnin ja muun toimeentulon tyrehdyttyä. Monille takavuosien nimille myös maksetaan hyvää palkkiota siitä, että he jaksavat nousta vielä kerran lavalle.

Toisaalta ostovoimaisinta yleisöä ovat 30-50-vuotiaat, taloutensa vakiinnuttaneet ja nuorena festariympyröihin tottuneet, jotka haluavat vuosien jälkeen nähdä nuoruuden lempiartistit livenä – ja elää ehkä uudelleen ikimuistoisia festivaalikokemuksia.

Nazareth @ Kivenlahti Rock

Kesäkuun alussa juhlittu Espoon Kivenlahti Rock oli buukannut raskaampaa rockia soittavan Nazarethin, joka perustettiin Skotlannissa jo vuonna 1968. Yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen on basisti Pete Agnew.

1970-luvulla muutaman hittilevyn tehtaillut vähäeleinen yhtye teki viime vuonna uuden levyn ja oli Espoossakin kohtalaisessa iskussa. Encorena kuultiin yhtyeen tunnetuin hitti, slovari Love Hurts – joka tosin ei ole yhtyeen itsensä tekemä.

Jesus And Mary Chain @ Sideways

Helsingin festivaalikentän uusi tulokas Sideways järjestettiin kesäkuussa yhä muodikkaammaksi kehittyvällä Teurastamon alueella lähellä Kalasataman metroasemaa. Etupäässä nuorekkaalle hipsterikansalle oli tarjolla tuoreita nimiä, mutta myös annos kasarinostalgiaa.

Brittiläinen Jesus And Mary Chain tuli 1980-luvulla tunnetuksi vaihtoehtoisen rockin vaikuttajana, jonka jälki näkyi muun muassa 1990-luvun brittipopissa. Nyt JAMC esitti kokonaisuudessaan parhaana pidetyn Psychocandy-levynsä.

Alice Cooper @ Tuska

Pohjoismaiden suurimman metallifestivaalin päätöspäivän kruunasi teatraalisen kauhurockin kummisetä Alice Cooper. Jo 1964 uransa aloittanut, liki seitsenkymppinen Vincent Damon Furnier oli hyvässä vedossa, ja hitit seurasivat Helsingin Suvilahdessa toisiaan.

Vielä paremmassa vedossa oli taustayhtye, joka kolmen kitaristin voimalla tarjosi viihdyttävää amerikkalaista rockia teatterishow’n kera. Mukana olivat niin Frankensteinin hirviö, mielipuoli hoitaja kuin itse Alicen teloitus giljotiinilla. Esityksessä käytetty boakäärme oli kuulemma lainattu Rovaniemen omalta Mr. Lordilta.

Kylie Minogue @ Pori Jazz

Kukapa olisi 1980-luvulla arvannut, että siirappista purkkapoppia rallatteleva Kylie Minogue nousisi jonain päivänä jazzfestivaalin päälavalle – ja vielä varteenotettavana artistina.

Alun perin australialaisesta nuorten televisiosarjasta Stock-Aitken-Waterman -hittitehtaan laulajaksi napatulle Minoguelle ei kukaan uskaltanut ennustaa pitkää saati uskottavaa uraa. Niin vain tuo piskuinen, vain 152 cm pitkä laulajatar on raivannut tiensä läpi vaikeiden aikojen, päihittänyt rintasyövän ja uransa alamäet. Heinäkuussa Pori Jazzissa nähtiin lavalla kunnianhimoinen ja viihdyttävä show.