Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Eduskuntavaalien kannalta viimeiset päivät ratkaisevat paljon.
Lähes puolet äänioikeutetuista ei ole vielä ratkaissut
ketä äänestää tai lähteekö äänestämään.
Tässä joukossa ovat monet nykyiseen politiikkaan pettyneet, joita
juuri SKP:n esittämä vaihtoehto voi saada liikkeelle.

Heistä harvat tulevat mihinkään tilaisuuksiin. Median
ohella ratkaisevaa onkin SKP:n ehdokkaiden ja puolueväen jalkautuminen
näkyvästi jakamaan materiaalia ja keskustelemaan ihmisten kanssa
toreilla, marketeissa, lähiöiden kuppiloissa, jne.

SKP:llä on reaalinen mahdollisuus saada edustus eduskuntaan, mutta
se ratkaistaan näinä viimeisinä päivinä. Vaalivoiton
tekemisessä tarvitaan jokaista.

Kiinnostus SKP:n esittämää vaihtoehtoa kohtaan on entistä
laajempaa ja positiivisempaa, vaikka valtamedia onkin yrittänyt sitä
pimittää. SKP on vastavoima ja vaihtoehto, joka eduskunnasta nyt
puuttuu.

SKP:lle annetuista äänistä tietää varmasti,
että ne eivät mene hukkaan. Niillä ei tueta oikeistolaista
hallituspolitiikkaa, yksityistämistä, sotapolitiikkaa, Natoa eikä
EU:n liittovaltiohankkeita.

Ääni SKP:n ja sitoutumattomien listalle on vastalause Lipposen,
Niinistön ja kumppaneiden hallituspolitiikalle. Se on suunnanmuutoksen
vaatimus, joka huomataan ja joka vaikuttaa – toisin kuin hallituspuolueiden
tukeminen tai äänestämättä jättäminen.

Monet luulevat, että äänestämättä jättäminen
on protesti ja tyytymättömyyden osoitus, jota vallanpitäjät
pelästyvät. Paljon luultavampaa on kuitenkin, että alhainen
äänestysprosentti pyritään tulkitsemaan nykymenon siunaamiseksi:
asiat ovat niin hyvin ja politiikka niin tyydyttävää, ettei
välitetä äänestää.

SKP:n vaalivoitto palauttaa vasemmistopolitiikan eduskuntaan ja avaa
vaikuttamisen väylän niille, joiden ääni ei nyt kuulu
päätöksenteossa. Samalla se vaikuttaa koko vasemmistoon ja
koko poliittiseen kenttään. Paine vasemmalta pakottaa väistämättä
kehnon ylätason politikoinnin harjoittajat uudelleenarviointeihin ja
radikalisoi koko poliittista elämää.

Siis liikkeelle vaalityötä tekemään, keskustelemaan,
auttamaan ihmisiä oikean valinnan tekemisessä. (ES)

Pääministeri Paavo Lipponen ja muu SDP:n johto on suorastaan
loukkaantunut siitä arvostelusta, jota maamme johdon asennetta kohtaan
on esitetty Irak-asiassa. Muun muassa keskustan puheenjohtajaa Anneli Jäätteenmäkeä
on syytetty epäluottamuksen kylvämisestä Suomen ulkopoliittista
linjaa kohtaan.

Todellisuudessa Jäätteenmäen kritiikki on ollut arkaa
ja puolinaista. Ennenkuulumaton tosiasia nimittäin on, että Suomen
johto harkitusti, vakain tuumin ja EU:n sekä YK:n selän taakse
vetäytyen kieltäytyy ottamasta kantaa rauhan puolusta USA:n suunnittelemaa
hyökkäyssotaa vastaan. Sitä vastoin se myötäilee
niitä valheellisia perusteluja, joita USA:n ja sen myötäilijöiden
taholta Irakia vastaan ja asevoimalla uhkaamiseksi esitetään.

Suomen virallisesta kannasta sovittiin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen
valiokunnan kokouksessa 14. helmikuuta presidentti Tarja Halosen läsnä
ollessa yksimielisesti. Tätä linjaa maan johto ja hallituspuolueet
nyt noudattavat. Myös vasemmistoliitto on tämän linjan takana,
kuten ministeri-puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen lausunnoista on käynyt
ilmi.

Tämän virallisen kannan heijastumaa olivat myös Halosen
ja kaiketi Martti Ahtisaarenkin äskeiset lausunnot. Kumpikin puolusti
USA:n harjoittamaa sodalla uhkailua ja asevoimien keskittämistä
Persianlahdelle sillä, että vain tämä USA:n sotaisa
käyttäytyminen pakottaa Irakin yhteistoimintaan ja aseistariisuntaan
YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman mukaisesti.

Halosen ja Ahtisaaren luulisi tietävän, ettei USA:n hyökkäysvalmistelun
tarkoituksena ole Irakin pakottaminen yhteistyöhön eikä turvallisuusneuvoston
päätöslauselman toteuttaminen. USA:n uhkaamalla sodalla ei
ylipäänsä ole mitään muuta tekemistä Irakin
väitettyjen joukkotuhoaseiden ja asetarkastusten kanssa kuin savuverhon
tehtävä. USA on jo pitkään valmistautunut hyökkäämään
Irakin aivan muista syistä. Johtavilla henkilöillä ei ole
oikeutta uskotella suomalaisille sellaista, minkä sokea Reettakin tietää
hölynpölyksi.

Valheelliset uskottelut eivät tässä vakavassa tilanteessa
auta ketään. Päinvastoin ne ovat vaarallisia. Kyse ei ole
vain siitä, että pakotteiden näännyttämät
irakilaiset ovat joutumassa suoranaisen joukkomurhan uhreiksi. Kyse on paljon
laajemmat tavoitteet omaavasta maailmanherruuspolitiikasta, jonka uhreiksi
ovat joutumassa myös muut kansat, muun muassa palestiinalaiset, sekä
kansainvälinen oikeus ja YK. Jos USA:n sotapolitiikkaa ei vastusteta
vaan myötäillään ja selitellään parhain päin,
saatetaan ennen pitkää olla matkalla jopa kolmanteen maailmansotaan.

Suomen ulkopolitiikan nykyinen alennustila on surullinen osoitus siitä,
mihin maamme vieminen EU:hun ja liu’uttaminen kohti Natoa sekä ”transatlanttisen
yhteistyön” vaaliminen on johtanut. Turha sitä on peitellä.
Rehellisempää Suomen johtajien olisi suoraan myöntää,
että mitään itsenäistä ulkopolitiikkaa ei enää
ole ja että vahvimman ja voittajan kelkassahan tässä on oltava.

USA:n hyökkäys on alkamassa kenties juuri silloin, kun suomalaiset
käyvät vaaliuurnille. Vaaleissa on täysi syy ottaa kantaa
myös rauhan puolesta hyökkäyssotaa ja sen myötäilijöitä
vastaan. (ES)

Bushin hallinnon kyyhkynä aiemmin virheellisesti pidetty USA:n ulkoministeri
Colin Powell korosti äskettäin, että jos on sodittava, pitää
sotia täysin voimin. Powellilla onkin kokemusta muun muassa Vietnamin
sodasta ja esimerkiksi My Lain verilöylystä, jonka salaamiseen
hän osallistui.

Elämäkerrassaan Powell kertoo vietnamilaisten ruokavarastojen
ja kotien tuhoamisesta tähän tapaan:

”Me poltimme olkikattoiset majat sytyttäen ne tuleen Ronson
ja Zippo -sytkäreillä Hot Tshi

Minh oli sanonut kansan
olevan kuin meri missä hänen sissinsä uivat. Me yritimme
ratkaista ongelman tekemällä koko merestä asuinkelvottoman.
Sodan kovassa logiikassa, mitä väliä sillä on, ammutko
vihollisesi tai tapatko hänet nälkään?”

Samaa ”logiikkaa” Powell valmistautuu nyt noudattamaan Irakissa.
Irakilaiset on aiotaan järkyttää suunniltaan massiivisella
”Shock and Awe” -ohjus- ja pommihyökkäyksellä –
siis ne jotka säilyvät hengissä. Myös myrkkykaasuja
ja köyhdytettyä uraania aiotaan käyttää, ehkäpä
ydinaseitakin. (ES)