Pääkirjoitukset
Suomen kommunistisen puolueen Turussa pidetylle edustajakokoukselle oli
luonteenomaista kriittinen ja itsekriittinen keskustelu ja päättäväinen
pyrkimys nostaa puolue vaikutusvaltaiseksi poliittiseksi voimaksi maassamme.
Leimallista kokoukselle oli myös nuorten vahva panos sekä laaja
kansainvälinen osanotto.
Edustajakokous oli vahvasti kiinni ajankohtaisissa kamppailukysymyksissä,
sellaisissa kuin työajan lyhentäminen ansiotasoa alentamatta,
valtionyhtiöiden ja julkisten palvelujen yksityistämisen pysäyttäminen,
ay-liikkeen taistelevan luonteen palauttaminen, valtion ja kuntien budjettiratkaisujen
suunnan muuttaminen, perusturvan parantaminen, viidennen ydinvoimalan rakentamisen
torjuminen ja demokratian ulottaminen sinne missä valta on nyt rahalla.
Punaisena lankana tehtävien käsittelyssä oli taistelu uusliberalismia
ja globaalia kapitalismia vastaan.
Edustajakokouksen näkökulma asioihin oli ihmisten etujen, oikeuksien
ja ihanteiden puolustaminen yhdessä heidän kanssaan. Kommunistit
eivät ole olemassa itseään varten eivätkä omaa
häntäänsä nostaakseen. He ovat ihmisten palveluksessa.
Tämä puolestaan heijastui SKP:n toimintapaa koskeneessa keskustelussa.
Pääasiaksi nostettiin kommunistien ulospäin suuntautuva toiminta,
jokapäiväinen osallistuminen ay-liikkeeseen ja mitä erilaisimpiin
kansalaisliikkeisiin siten, että työtätekevät ihmiset
voivat nähdä kommunistit oman liikkeensä rohkeina, tietoisina,
tarmokkaina ja luotettavina edustajina. Tätä kansalaisten omaa
toimintaa palvelee myös Tiedonantaja ja sen levittäminen mahdollisimman
laajalle.
Pyrkimys tehdä SKP:stä vaikutusvaltainen poliittinen voima
lähtee sekin näistä lähtökohdista: miten edistää
ihmisten etuja ja oikeuksia, miten auttaa heitä heidän kamppailuissaan,
miten murtaa uusliberalismin ja pääoman ylivalta. Suomessa poliittisesta
päätöksenteosta eduskunnassa ja useimmissa kunnissa puuttuu
nyt vasemmistolainen vaihtoehto. SKP:tä on vahvistettava ja sen kannatusta
on voimistettava niin, että se voi tuoda kansalaisten ja kansalaisliikkeiden
vaatimukset politiikkaan, myös edustuksellisen poliittisen päätöksenteon
tasolla. Eli kuten edustajakokouksen hyväksymässä poliittisessa
selostuksesta todetaan:
”SKP:n nostaminen uudelleen vaikutusvaltaiseksi poliittiseksi puolueeksi
on se tekijä, joka voi saada liikkeelle muutoksen koko poliittisessa
asetelmassa. Siksi SKP:n poliittinen läpimurto tulevissa eduskuntavaaleissa
on tärkeää ei vain kommunisteille vaan koko uusliberalismin
vastaisen kamppailun kannalta. Se avaa kansalaisille, ay- ja kansalaistoiminnalle
uusia vaikuttamisen ja poliittisen muutoksen näköaloja.”
Linjat on vedetty, päätökset on tehty. Kaikki riippuu
nyt siitä, miten kommunistina olemisen tarkoitus ja SKP:n toiminnan
lähtökohdat sisäistetään eli miten päätökset
muutetaan aktiiviseksi, rohkeaksi ja luovaksi toiminnaksi. (ES)
Vihreä liitto on viime aikoina paistatellut ensin kannatuksen nousua
lupaavien mielipidetiedustelujen ja sitten puoluekokouksensa saaman kritiikittömän
julkisuuden paisteessa. Muutenkin on pitkään näyttänyt
siltä, että puolueella on teflonpinta, johon mikään
lika ei tartu. Juuri kukaan ei ole kysellyt, miten on käynyt vihreiden
alkuperäisten tavoitteiden ja ihanteiden ja mitä puolue on oikeasti
saanut aikaan. Ehkä olisi jo aika kysellä.
Vihreä liitto on muuttunut vihreästä liikkeestä normaaliksi
porvaripuolueeksi. Se on yli kuusi vuotta ollut toteuttamassa hallituspolitiikkaa,
joka kaikessa oleellisessa on likaisen mustanruskeaa, suoranaisesti alkuperäisten
vihreiden arvojen vastaista.
Vihreän liiton ollessa hallituksessa ja vastuussa kehitysavusta
Suomen kehitysyhteistyömäärärahat ovat vajonneet häpeällisiin
pohjamutiin, vaikka juuri tämä asia on vihreiden yksi perinteinen
lempilapsi.
Globalisaatiota ja maailmankauppa koskevissa asioissa vihreät mukautuvat
hallituksen uusliberalistiseen linjaan. Vihreiden vanha hyvä tunnus
”Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti” on muuttunut irvikuvakseen.
Vihreä liitto on hallituksessa siunannut hallituksen EU:n militarisoimis-
ja Nato-suuntauksen, tuen Naton Jugoslavian-pommituksille sekä asevarustelun,
vaikka vihreät ovat perinteisesti korostaneet pasifistisia arvoja.
Vihreän peruspalveluministerin istuessa hallituksessa peruspalvelujen
alamäki on jatkunut, eikä liikahdustakaan parempaan suuntaan ole
tapahtunut. Puhetta on riittänyt sitäkin enemmän.
Leimallisesti ydinvoimavastaisen Vihreän liiton ollessa hallituksessa
maahan puuhataan viidettä ydinvoimalaa, eikä puolue selvästikään
aio lähteä hallituksesta, vaikka lupa lisärakentamiseen annettaisiin.
Vihreä liitto on myös luopunut vaatimasta asiasta neuvoa-antavaa
kansanäänestystä.
Joskus muinoin vihreät suhtautuivat kriittisesti, osin jopa kielteisesti
EU:hun ja Suomen EU-jäsenyyteen. Nyt vihreä liitto kannattaa puoluekokouksensa
päätöksellä EU:n kehittämistä liittovaltioksi.
Kuin pahanteosta kiinni jääneenä puolue koettaa kaiken lisäksi
häpeällisesti peitellä tekoaan höpisemällä
”hajautetusta federalismista”.
Vihreä liitto on tehnyt ideologisen, poliittisen ja moraalisen konkurssin.
Ihanteilleen uskollisina pysyneiden puolueen kannattajien olisi jo aika
alkaa tehdä johtopäätöksiä. (ES)
— No kyl mää täl pärjän pual vuat. Kiitoksi
vaan kauhian pal, sanoi Hietanen kun Mäkilältä surkean silakan
sai.
Kiitoksi vaan kauhian pal Lipposen hallitukselle, joka on myöntänyt
Tiedonantajalle valikoivaa lehdistötukea 30 000 markkaa.
Uutispäivä Demari sai valikoivaa tukea 7 352 000 markkaa, Suomenmaa
4 300 000 markkaa ja Kansan Uutiset 3 970 000 markkaa. Yhdessä puolueiden
parlamentaarisen lehdistötuen kanssa veronmaksajien rahoista Demarille
tänä vuonna maksettava tuki nousee reilusti yli 15 miljoonaan,
Suomenmaan lähelle sitä ja Kansan Uutisten liki 10 miljoonaan.
Tiedonantajaan lähinnä verrattavista kerran viikossa ilmestyvistä
lehdistä Nykypäivä sai valikoivaa tukea 3 800 000 markkaa,
Vihreä Lanka 165 000 markkaa ja Kristityn Vastuu 105 000 markkaa. Parlamentaarisen
tuen kera niidenkin tuet ovat vielä hurjan paljon suuremmat.
Valikoiva lehdistötuki on todella metkasti nimensä mukainen,
hyvin valikoiva.
Parlamentaarista lehdistötukea on pakko jakaa mekaanisesti puolueiden
paikkaluvun mukaan. Tiedonantaja ei sitä voi saada ennen kuin SKP rynnistää
eduskuntaan.
Mutta valikoivaa tukea pitäisi jakaa ottaen huomioon lehtien taloudelliset
vaikeudet ja lehdistön monipuolisuuden turvaaminen. Nyt sitä kuitenkin
keskitetään hallituspuolueiden lehdille ja muille konsensuslehdille.
Homma haisee yhä pahemmin. Lehdistötuella tehdään politiikkaa.
Tiedonantajan ystävien vastavedonkin on oltava poliittinen: vapaaehtoista
taloudellista tukea ja uusia tilauksia omalle lehdelle. (ES)
