Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Tehdään taas kerran yksi asia selväksi: USA:n viime viikolla
YK:n turvallisuusneuvostossa läpi ajamalla Irak-päätöslauselmalla
ei todellisuudessa ole mitään tekemistä Irakin väitettyjen
joukkotuhoaseiden ja Irakin aseistariisumisen kanssa. USA hakee siitä
tekosyytä hyökätä Irakiin. Vaikka Irakilla olisikin
joukkotuhoaseita, USA:lla ei ole mitään oikeutta hyökätä
eikä YK:n turvallisuusneuvostolla mitään oikeutta mihinkään
päätöslauselmaan, joka voitaisiin tulkita valtuutukseksi
hyökkäyssodan aloittamiseen. YK:nhan pitäisi olla rauhanjärjestö.
Se, että YK:n turvallisuusneuvosto kuitenkin hyväksyi päätöslauselman,
jota USA näin tulkitsee, kertoo murheellista kieltä turvallisuusneuvoston
ja koko maailmanjärjestön tilasta.

Olisi lohdullista uskoa niitä turvallisuusneuvoston jäseniä,
jotka vakuuttavat, että päätöslauselma ei pidä
sisällään sodan laukaisevaa automatiikkaa. Eikä mikään
kunniallinen hallitus sitä siten tulkitsikaan. Mutta nyt ollaankin
tekemisissä Bushin hallinnon kanssa, joka valmistautuu täyttä
päätä sotaan ja tulkitsee päätöstä yksipuolisesti
tästä näkökulmasta. Päätöslauselma ei
nimenomaisesti valtuuta USA:n yksipuolista hyökkäystä, mutta
ei myöskään estä sitä. Eri tahoilla on vapaus tulkita
sen muotoiluja niin kuin niille sopii.

Alun perin Ranska ja Venäjä vaativat turvallisuusneuvoston
toista äänestystä sotilaallisen toiminnan valtuuttamisesta
siinä tapauksessa, että Irak ei täytä päätöslauselman
vaatimuksia. Tämä vaatimus tiputettiin kuitenkin USA:n painostuksesta
pois. Päätöslauselma lupaa vain, että siinä tapauksessa
turvallisuusneuvosto kokoontuu ”harkitsemaan tilannetta”. USA
katsoo, ettei tämä muotoilu rajoita sen toimintavapautta. Esimerkiksi
Ranskan ja Venäjän pitäisi nyt tulkita, että ”harkitseminen”
tarkoittaa uutta päätöstä, mutta niin on paha tehdä,
kun on jo epämääräinen muotoilu hyväksytty. Se
ei toki estä maailman rauhanvoimia vaatimasta uutta sodan estävää
päätöstä.

Päätöslauselma on täynnä ”salattuja laukaisimia”,
vaatimuksia ja aikatauluja, joita Irakin on lähestulkoon mahdotonta
täyttää ja joita YK:n asetarkastajatkin ovat vastustaneet
tarpeettomina, provokatiivisina, nöyryyttävinä ja toteuttamiskelvottomina.
Seuraavassa vain joitakin niistä.

Kyse ei ole vain siitä, että Irakin julistetaan jo ennen tarkastuksia
rikkoneen ja rikkovan YK:n aiempia päätöslauselmia ja että
Irakin pitäisi 30 päivän kuluessa tehdä ”tarkka,
täydellinen ja kattava” selvitys paitsi joukkotuhoaseista, joita
sillä ei oman väittämänsä mukaan ole, myös
ei-sotilaallisista kemiallisista, biologisista ja ydintutkimusohjelmistaan.

Irakin on myös turvattava asetarkastajille ”välitön,
ehdoton ja rajoittamaton” pääsy minne tahansa alueille, rakennuksiin,
laitoksiin ja liikennevälineisiin, sallittava heidän julistaa
lento- ja ajokieltovyöhykkeitä minne tahansa ja estää
ihmisten, ajoneuvojen ja koneiden pääsy minne tahansa alueille.
Irakin täytyy sallia rajoittamattoman määrän aseistettuja
joukkoja seurata tarkastajia minne tahansa he haluavat, tunkeutua minne
tahansa ja eristää kokonaisia alueita. Kyse on de facto maan ulkomaisesta
sotilaallisesta valvonnasta. Irakin on myös luovutettava tarkastajille
keitä tahansa maan kansalaisia, joita tarkastajat haluavat haastatella,
ja sallittava heidän viemisensä perheineen pois maasta.

Kaikkeen tähän Irakin on ”suostuttava täysin”.
Mikä tahansa mikä katsotaan yhteistyöhaluttomuudeksi, mukautumattomuudeksi,
häirinnäksi, estämiseksi tai ”vääriksi lausunnoiksi”,
voidaan tulkita päätöslauselman rikkomiseksi, mikä oikeuttaa
sotilaallisen hyökkäyksen.

Ei ole vaikea nähdä, että tällaisten ehtojen vallitessa
”rikkomuksia”, tekosyitä syytöksiin ja mahdollisuuksia
provokaatioihin on haluttaessa helppo löytää. Sodan provosoimiseen
riittää esimerkiksi jo se päätöslauselman kohta,
jossa Irakia kielletään vihamielisistä toimista mitä
tahansa YK:n jäsenmaata kohtaan, siis esimerkiksi toiminnasta USA:n
ja Britannian lentokoneita vastaan, jotka tekevät pommituksia ja ohjushyökkäyksiä
ilman YK:n valtuutusta julistamillaan lentokieltovyöhykkeillä.

Sääolosuhteiden puolesta sopivimpana USA:n hyökkäyksen
ajankohtana pidetään tammi-helmikuuta. Bush vihjaisi kuitenkin
viime maanantaina, että hyökkäys voisi alkaa jo joulun tienoilla.
Kumpaankin aikatauluun USA tarvitsee provokaation siinä tapauksessa,
että Saddam Hussein alistuu turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan.
(ES)

Kun hämmästellään YK:n turvallisuusneuvoston ”yksimielistä”
Irak-päätöslauselmaa, kannattaa muistaa, että USA turvautui
rajuun diplomaattiseen kiristykseen, lahjontaan ja löysiin lupauksiin
taivuttaakseen muut neuvoston jäsenmaat päätöslauselman
taakse. Siis muut kuin Britannian, joka ei tarvinnut taivuttelua.

Turvallisuusneuvoston muilla pysyvillä jäsenillä Venäjällä,
Ranskalla ja Kiinalla on omia merkittäviä öljyintressejään
Irakissa. Venäläisellä Lukoil-yhtiöllä on suurin
intressi, 3,5 miljardin dollarin sopimus valtavan Länsi-Quormahin öljykentän
kehittämisestä. Ranskalainen valtion öljy-yhtiö TotalFinaElf
on saamassa päätökseen neuvottelut Majnoonin öljykentän
hyödyntämistä koskevasta sopimuksesta. Kentän öljyvarojen
arvioidaan nousevan 30 miljardiin tynnyriin. Kiinan kansallisella öljy-yhtiöllä
puolestaan on sopimus Rumailan alueen kehittämisestä.

Kaikki kolme maata tunnustavat, että USA:n tulevan hyökkäyksen
keskeinen tarkoitus on Irakin öljyvarojen valvontaan saaminen. Kulissien
takana on neuvoteltu joistakin takeista, miten muiden maiden öljyintressit
ainakin osaksi turvattaisiin USA:n hyökkäyksen jälkeen. Bushin
hallintoa lähellä olevat tahot ovat tosin antaneet ymmärtää,
että mitään ei ole luvattu.

Venäjälle USA lisäksi tiettävästi lupasi diplomaattista
tukea sen omassa ”terrorisminvastaisessa sodassa” tshetsheenejä
vastaan.

Entä turvallisuusneuvoston muut k jäsentä? Yhdeksän
ääntä puolesta eikä yhtään veto-ääntä
oli päätöslauselman läpimenoon vaadittu minimi. Koska
USA ei voinut olla varma kaikkien pysyvien jäsenten käyttäytymisestä,
muiden kymmenen jäsenen käyttäytymisellä oli lisämerkitys.
Niinpä USA suuntasi niihin mahtavan panostuksen ja lobbauksen. ”Vain
USA:n kaltainen supervalta saattoi toteuttaa tällaisen kaappauksen”,
eräs aasialainen diplomaatti sanoi IPS:lle äänestyksen jälkeen.

Kaikkien näiden maiden muistissa oli vuoden 1990 Persianlahden sotaa
koskenut äänestys, jolloin Jemen äänesti vastaan ja
USA leikkasi rangaistukseksi sille antamaansa apua 70 miljoonalla dollarilla.

Kymmenestä maasta Norja ja Irlanti eivät tarvinneet painostusta.
Bulgaria, Guinea, Kamerun, Kolumbia. Mauritius, Meksiko ja Singapore sitä
vastoin ovat sidottuja USA:han kymmenien ja satojen miljoonien dollarien
talous- ja sotilasapupaketein sekä asetoimituksin. Useimmissa tapauksissa
apuun on liitetty ehto, että avun saaja ”ei sekaannu toimiin,
jotka ovat USA:n kansallisen turvallisuuden tai ulkopoliittisten etujen
vastaisia”. USA käytti tätä peukaloruuvia estottomasti
varmistaakseen maiden ”oikean” äänestyskäyttäytymisen.

Miksi sitten USA:n ”terroristivaltioksi” listaama Syyria äänesti
päätöslauselman puolesta. Väitetään, että
Washington näytti presidentti Hafez al-Assadille vihreää
valoa kaiken Syyrian hallinnon vastaisen opposition nujertamisessa Libanonissa
ja lupasi hänelle tässä tarkoituksessa miljardin dollarin
arvosta aseita toimitettavaksi erilaisten ”takaovien” kautta.

”Olisi murhenäytelmä, jos sota julistettaisiin sellaiseen
painostukseen perustuen”, sanoi entinen amerikkalainen senaattori James
Abourezk IPS:lle. Niinpä. (ES)