Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Lähes kaksi sataa ihmistä kuoli, kun tuhoisat terrori-iskut
kohdistuivat väkijoukkoihin Irakin Kerbalassa ja Bagdadissa tiistaina.
Iskut tehtiin shiiamuslimien Ashura-juhlakauden tärkeimpänä
päivänä shiialaisten pyhiinvaeltajien joukkoon.

Mistä on kysymys ja ketkä olivat iskujen takana?

Äkkiseltään amerikkalaisen miehityshallinnon ja Irakin
hallintoneuvoston selitys kuulostaa uskottavalta: Joko irakilaiset tai ulkomaiset
terroristit, mahdollisesti al-Qaidaan yhteydessä olevat, syyllistyivät
tähän kauhistuttavaan verilöylyyn lietsoakseen sisällissotaa
maan shiia- ja sunniväestön välille sekä estääkseen
Irakin jälleenrakennuksen, perustuslain ja vallan rauhanomaisen siirtämisen
laajennetun irakilaisen väkiaikaishallinnon käsiin.

On kuitenkin niitäkin, jotka epäilevät tätä
versiota. Yksin jo senkin vuoksi, että amerikkalaisilla ei ole pienintäkään
aikomusta siirtää todellista valtaa irakilaisille, ei sallia sellaisia
vaaleja, jotka nostaisivat valtaan sille epämieluisan hallituksen,
eikä lähteä Irakista. Päinvastoin USA aikoo siirtää
Saudi-Arabiassa olevat tukikohtansa Irakiin ja ryöstää maan
kansallisvarallisuuden.

Räjähdyksistä hengissä selvinneet shiiat syyttivät
välittömästi amerikkalaisia, joko suoraan syyllisyydestä
iskuihin tai turvallisuuden laiminlyömisestä. Johtavat sunnioppineet
sanoivat iskujen vahvistavan USA:n juonet, joiden tavoitteena on lietsoa
uskontokuntien välistä konfliktia ja kääntää
ihmisten huomio pois miehityksen vastustamisesta. Shiialaisen Hizbollah-järjestön
johtaja viittasi myös siihen, että Israel on käyttänyt
paljon rahaa muodostaakseen sabotaasiverkostoja Irakiin.

Yksi epäilijöistä on brittiläinen lehtimies Robert
Fisk, joka tuntee Irakin kenties paremmin kuin kukaan muu länsimaalainen.
Hän pitää verilöylyä ”hyvin outona” ja
muistuttaa, että Irakissa ei ole koskaan ollut sisällissotaa,
että hän ei ole Irakissa ollessaan koskaan kuullut ainuttakaan
vihamielisyyden ilmausta sunnien ja shiiojen välillä ja että
myöskään al-Qaida ei ole koskaan esittänyt ainuttakaan
uhkausta shiioja vastaan, vaikka se on sunnimuslimeista koostuva järjestö.

Kuitenkin amerikkalaiset miehitysviranomaiset ovat Fiskin mukaan viime
viikkoina tiheästi varoittaneet sisällissodasta ja jopa väittivät
muutama viikko sitten löytäneensä jordanialaisen Abu Mussab
al-Zarqawin kirjoittamaksi väitetyn kirjeen, jossa lietsotaan sunnien
ja shiiojen konfliktia. Amerikkalaisten mukaan Zarqawilla on yhteyksiä
al-Qaida-verkostoon. Normaalisti tervejärkiset lehtimiehet ovat Fiskin
mukaan tarttuneet innokkaasti ”sisällissota”-teemaan.

Onko kirje aito vai väärennös, sitä on mahdoton sanoa,
koska mikään riippumaton taho ei ole saanut sitä tutkia.
Väärennökseen viittaisi sekä USA:n kiihkeä pyrkimys
löytää al-Qaidan ja Irakin yhteys että kirjeen sisältö.
Siinä nimittäin yhdytään, vastoin todellista tilannetta,
kaikkiin Bushin hallinnon väitteisiin miehityksen ja jälleenrakennuksen
menestyksestä ja vastarinnan joutumisesta yhä ahtaammalle sekä
valitetaan, että jos sisällissotaa ei saada aikaan ennen kesäkuun
30. päivää, kaikki toivo on mennyt, ja jihadistien on pakattava
kamppeensa ja poistuttava Irakista.

Fisk ei usko ”sisällissota”-hälytykseen. Hän
ei toisaalta myöskään suoraan väitä, että
amerikkalaiset olivat äskeisen verilöylyn takana. Mutta hän
on huolissaan siitä, että lietsottu sisällissodan pelko saa
irakilaiset taipumaan mihin tahansa amerikkalaisten Irakia koskevaan suunnitelmaan.

Fisk muistuttaa ranskalaisesta terroristijärjestöstä OAS:stä,
joka vuonna 1962 räjäytteli pommeja Ranskan algerialaisyhteisön
keskuudessa, ja Ranskan viranomaisten epätoivoisista yrityksistä
usuttaa algerialaiset muslimit toisia algerialaisia muslimeja vastaan. Niinikään
Fisk muistuttaa Irlannista ja vuonna 1974 Dublinissa sekä Monaghanissa
räjäytetyistä pommeista, joiden yhteys protestanttisten ”lojalistien”
puolisotilaallisten ryhmien kautta Britannian sotilastiedusteluun paljastui
myöhemmin.

Fisk pitää selvänä, että Karbalan ja Bagdadin
iskut olivat koordinoituja ja että niiden takana olivat samat aivot.
”Olivatko ne sunniaivot? Kun miehitysviranomaisten tiedottaja antoi
ymmärtää, että se oli al-Qaidan työtä, hänen
on täytynyt tietää mitä oli sanomassa: että al-Qaida
on sunnilainen liike ja että uhrit olivat shiioja.”

Kyse ei ole siitä, että Fisk uskoisi al-Qaidan olevan kykenemätön
sellaiseen verilöylyyn. Mutta hän kysyy itseltään, miksi
amerikkalaiset rummuttavat sunni-shiia-asiaa niin kovaa. Ja hän kehottaa
kääntämään peilin ympäri. ”Jos väkivaltainen
sunniliike toivoo häätävänsä amerikkalaiset Irakista
miksi se haluaisi kääntää Irakin shiiaväestön,
60 prosenttia irakilaista itseään vastaan.”

Entä al-Qaida? Toistuvasti amerikkalaiset ovat kertoneet, että
itsemurhapommittajat olivat ”ulkomaalaisia”. USA:n puolustusministeri
Donald Rumsfeld on puhunut sadoista Saudi-Arabian ”huokoiset”
rajat ylittäneistä ”ulkomaisista” taistelijoista. Ehkä
he ovatkin ”ulkomaalaisia”, Fisk myöntää, mutta
ihmettelee, miksi asiasta ei ole esitetty mitään todisteita. Paitsi
edellä mainittu ”Zarqawin kirje”. Siihen, että al-Qaida
on USA:n luomus, Fisk ei tässä yhteydessä puutu.

Fiskin loppupäätelmä on pessimistinen: ”Olemme astumassa
synkkään ja pahaenteiseen kauteen Irakin historiassa. Mutta miehitysvalta,
jonka tulisi pitää sisällissotaa viimeisenä näköalana
jonka se edes haluaa ottaa lukuun, jatkaa ”sisällissodan”
huutamista korvaamme, ja olen huolissani siitä. Varsinkin kun pommit
ovat tekemässä siitä totta.” (ES)

Sitä saa mitä tilaa. Kun Suomen Nato-jäsenyyttä ajaneen
edellisen puolustusministerin Jan-Erik Enestamin asettama Nato-myönteisistä
”asiantuntijoista” koostunut puolustusministeriön työryhmä
selvitti Nato-jäsenyyden vaikutuksia, tulos on tilauksen mukainen.
Mitään kielteistä Nato-selvitys ei löydä, pelkkiä
etuja vain. Jopa jäsenyyden hintakin on edullinen, ”vain”
noin 70 miljoonaa euroa vuodessa. Eikä näin edullisen kaupan tekemiseen
tarvita selvityksen mukaan kansanäänestystä, eduskunnan hyväksyntä
riittää.

Nato-jäsenyyden rahalliset kustannukset eivät tietenkään
ole pääasia, ratkaisu on ennen kaikkea poliittinen. Mutta silti
vilpillinen tapa arvioida jäsenyyden hintaa kuvaa selvityksen tasoa
ja tarkoitusta.

Selvityksen suurin huijaus on se, mistä ei lainkaan puhuta. Jo monta
vuotta tavoitteena on ollut Suomen armeijan ja aseistuksen yhteensovittaminen
Naton standardeihin. Tämä on niellyt ja nielee jo aiemmin tehtyjen
päätösten pohjalta miljardeja euroja, kenties Hornetit mukaan
lukien kymmenisen miljardia. Mutta tätä ei selvityksessä
lasketa Nato-jäsenyyden kustannuksiksi, vaan ainoastaan se mitä
satsataan tästä eteenpäin.

Toisin päin ei oteta huomioon säästöä, mikä
liittoutumattomana pysymisestä saataisiin. Kansalaisillehan uskotellaan,
että itsenäisen puolustuksen pohjalta Suomen vasta pitäisikin
olla hampaisiin asti aseistettu.

Selvityksessä ei myöskään oteta esimerkiksi huomioon
miljardiluokan kustannuksia, joita Suomen liittyminen Nato-jäsenyyden
myötä tavanomaisia aseita koskevaan Tae-sopimukseen aiheuttaisi.

Jos pieniin kustannuksiin on päädytty vertaamalla Suomea Norjaan
tai Tanskaan, niin sekin on harhaanjohtavaa. Suomella on 1 300 kilometriä
yhteistä rajaa Venäjän kanssa.

Selvityksen kustannuslaskelmat perustuvat arvioon rauhantilan jatkumisesta.
Mutta jos jännitys kiristyy, myös kustannukset nousevat.

Sitä paitsi työryhmäkin myöntää, ettei
voida tietää, mitä vaatimuksia Nato esittäisi jäsenyysneuvotteluissa.
(ES)