Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Sähköisen viestinnän rintamalla kuohuu. Pari viikko sitten
MTV ilmoitti vähentävänsä neljäsosan väestään,
ja henkilöstö marssi ulos. MTV3-kanava pimeni. Viime tiistaina
pimenivät TV1 ja TV2, kun Yleisradion työntekijät marssivat
ulos vastalauseena väen vähentämishankkeille. Viime päivien
mediauutisiin ovat kuuluneet myös touhotus digi-lähetysten alkamisajankohdalla,
tv-toiminnan rahoitusta selvittävän työryhmän asettaminen
sekä Ylen toimitusjohtajan Arne Wessbergin nimittäminen 90-prosenttisesti
ulkomaisessa omistuksessa olevan Nokia-konsernin hallitukseen.

Kaikki nämä tapahtumat liittyvät toisiinsa. Journalisti-lehti
osuu todennäköisesti oikeaan epäillessään, että
MTV:n irtisanomisaikeiden päätarkoitus on maaperän muokkaaminen
kaupallisten tv-yhtiöiden Ylelle maksaman toimilupamaksun poistamiseksi.
Yleisradion rahoitusjärjestelmästä yritetään tehdä
syntipukki tv-mainonnan kriisiin. Yleltä vaaditaan laajoja irtisanomisia.
Kampanjalla toimilupamaksua vastaan MTV:n omistava Alma Media ja Nelosen
omistava SanomaWSOY peittävät kaupallisen tv-toiminnan yleiset
ongelmat.

Toimilupamaksu on osa julkisen palvelun yleisradiotoiminnan rahoitusjärjestelmää.
Sen taloudelliset ja viestintäpoliittiset perusteet ovat edelleen olemassa.
Miten Ylen rahoitus ratkaistaan, jos toimilupamaksu poistetaan? Menemällä
mukaan mainosmarkkinoille ja yksityistämälläkö? Olisiko
Nokia kiinnostunut?

Kun kaupallinen tv- ja radiotoiminta alkoi, julistettiin sananvapauden
ja monipuolisuuden lisääntyvän. Toisin on käynyt. Ohjelmat
ovat samankaltaistuneet. Yle on joutunut kilpailussa yhä ahtaammalle
ja laatuohjelmat on paljolti työnnetty myöhäiseen ilta- ja
yöaikaan. Laadukkaan tuotannon kehittämisen sijasta johtajat sivelevät
kuin Alladinin taikalamppua digitaalista lähetystoimintaa, vaikka ohjelmia
ei juuri ole, ei myöskään kalliita vastaanottimia. Jos Yle
nyt karsii osaavaa henkilöstöään, tilanne vaikeutuu
edelleen. Entä jos tyytymättömät katsojat päätyvät
siihen, ettei tarjonta ole enää lupamaksun väärti? Taas
uusi naula julkisen palvelun yleisradiotoiminnan arkkuun.

Yleisradiotoimintaa uhkaa kevään aikana vielä EU, jos
komissio toteaa kaupallisten kanavien kantelujen jälkeen, että
valtion tuella tai lupamaksuin tuettu tv-toiminta ”vääristää
kilpailua”.

Yleisradion pelastamiseksi on toimittava nyt. (ES)

EU:n poliisijohtajien ja EU:n komission tammi-helmikuun vaihteessa Madridissa
pidetty kokous päätti ottaa ensimmäistä kertaa terrorisminvastaiset
toimet mukaan Europolin toimintaan, kertoo Vaikuttava tietotoimisto.

Kokouksen hyväksymässä asiakirjassa ehdotetaan muun muassa
sellaisen ”tietopalvelun” luomista, johon syötettäisiin
tiedot ”vaarallisimmista rikollisista Euroopassa”. Syötetyt
tiedot ulottuisivat ”yli pelkästään tarpeellisen tietomäärän”.
Niinikään päätettiin etsiä varoja, joilla voitaisiin
rahoittaa tai antaa kannustimia ”terroristien” ilmiantamiselle.

Madridin asiakirjassa terrorismiksi ei kuitenkaan lueta ainoastaan väkivaltaisia
toimia vaan ”projektit jotka yrittävät juurtua yhteiskuntaan
pyrkien vaikuttamaan sosiaaliseen, taloudelliseen tai poliittiseen rakenteeseen”.

Kyse on siis aivan ilmeisesti toiminnasta kaikenlaisia kapitalismin ja
uusliberalismin vastaisia, järjestelmäkriittisiä liikkeitä
ja henkilöitä vastaan. ”Rikollisuus”, ”terrorismi”
ja ”anarkistinen terrorismi” ovat vain sopivia mörköjä,
joilla tällainen toiminta on kätevä perustella.

Kokouksessa ei erityisesti mainittu mitään tiettyjä ryhmiä,
joita vastaan uusia toimia aiotaan kohdistaa, mutta Espanjan sisäministeri
Mayor Orejo täsmensi sen verran, etteivät kyseessä ole ainoastaan
väkivaltaisesti toimivat ryhmät. Poliisijohtajien mielessä
lienevät olleet esimerkiksi samanaikaiset Davosin tapahtumat ja viimesyksyiset
Prahan tapahtumat.

Europol suuntautuu siis EU:n poliittiseksi tiedustelu- ja turvallisuuspalveluksi
niin kuin on alun alkaen epäiltykin. Ja Suomen hallitus hyväksyy.
Mitähän mieltä on eduskunta? Entä euroedustajat tai
Jacob Söderman? Kuka ottaisi asian esille? (ES)

Hallitus jakoi viime viikolla puolueille ns. parlamentaarista lehdistötukea
yhteensä 45 miljoonaa markkaa. Puolueet saavat tätä tukea
kansanedustajamääriensä mukaan.

SDP:n osuus puoluelehtituesta on 11,4 miljoonaa, keskustan 10,8 miljoonaa,
kokoomuksen 10,3 miljoonaa, vasemmistoliiton 5,4 miljoonaa, RKP:n ja vihreiden
2,4 miljoonaa ja kristillisten 2,2 miljoonaa markkaa. Yhden kansanedustajan
puolueet saavat kukin 225 000 markkaa.

Budjetissa sanomalehdistön tukemiseen on varattu yhteensä 75
miljoonaa markkaa. Siitä 30 miljoonaa markkaa menee valikoivaan lehdistötukeen,
joka jaetaan myöhemmin keväällä.

Valikoivaa lehdistötukea pitäisi periaatteessa jakaa lehtien
taloudellisten vaikeuksien helpottamiseksi ja lehdistön monipuolisuuden
turvaamiseksi riippumatta julkisijatahon parlamenttiedustuksesta.

Suurten puolueiden edustajista koostuva lehdistötukilautakunta ja
hallitus ovat kuitenkin pitäneet valikoivaa lehdistötukea puoluetuen
ja parlamentaarisen lehdistötuen jatkeena ja keskittäneet pääosan
tuesta jo muutenkin miljoonia parlamentaarista tukea saaville lehdille.

Niinpä Demari sai viime vuonna valikoivaa tukea lähes 6,5 miljoonaa,
keskustan Suomenmaa 4,3 miljoonaa, vasemmistoliiton Kansan Uutiset runsaat
3,8 miljoonaa ja kokoomuksen Nykypäivä 3,4 miljoonaa markkaa.
Tiedonantaja sitä vastoin sai 30 000 markkaa.

Jos valikoivaa tukea jaetaan tänä vuonna edellisvuoden tapaan,
kahdesta eri lehdistötuesta kertyy Uutispäivä Demarille yhteensä
yli 15 miljoonaa, Suomenmaalle ja Nykypäivälle lähes saman
verran sekä Kansan Uutisille reilusti yli 8 miljoonaa markkaa. Leijonanosa
tuistahan keskitetään päälehdille.

Mainitut lehdet samoin kuin Vihreä Lanka ja eräät muut
elävätkin käytännössä valtion, siis veronmaksajien,
rahoilla ja menisivät ilman kahta tai jompaakumpaa valtion lehdistötukea
pikapikaa konkurssiin.

Luonnollisesti riippuvuus vaikuttaa myös näiden lehtien linjaan.
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Tässä tapauksessa
ei tietenkään veronmaksajien vaan valtion ja hallituksen lauluja.

Joka tapauksessa lehdistötuen vääristymä korostaa
vaatimusta korjata valikoivan tuen jakoperusteita niin, ettei tämäkin
tuki keskity lähes kokonaan syöttiläslehdille. (ES)

Kun Soneran vuoden 2000 optio-ohjelma on menettänyt arvonsa yhtiön
osakkeiden arvon romahduksen takia, niin mitä tekee Soneran johto?
Se palkitsee itseään surkeasta asioiden hoidosta laatimalla itselleen
uuden optio-ohjelman, joka tuottaa varmasti. Hallituksen talouspoliittinen
ministerivaliokunta Siimeksineen on ohjelman siunannut.

Tähän asti optioita on perusteltu sillä, että niillä
kannustetaan yritysten johtoa tekemään hyvää tulosta
ja nostamaan osakkeiden arvoa. Soneran uudessä optiomallissa johtajia
palkitaan epäonnistumisesta.

Koko optiokäytäntö on sinänsä läpimätä.
Soneran optioratkaisu paljastaa sen lopullisesti. (ES)