Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Näinä päivinä ei kannata hevin uskoa mihinkään.
Ei USA:n esittämiin ”pitäviin” todisteisiin. Ei Rahoitustarkastuksen
”terroristilistoihin”. Ei vakuutuksiin, että kyse on vain
terrorisminvastaisesta taistelusta eikä öljystä ja suurvaltapolitiikasta.
Ei julistuksiin rikkumattoman yksimielisestä terrorisminvastaisesta
rintamasta. Ei uskotteluun, että Afganistan-operaatiosta on päätetty
vasta nyt eikä heinäkuussa. Ei rauhoitteluun YK:n päätösten
puitteissa toimimisesta. Ei selityksiin Suomen mukanaolon viattomuudesta.
Ei edes lukemattomiin Osama bin Ladenia koskeviin uutisiin.

Hyökkäystoimien aloittamista varten on maailman sivu tarvittu
Sarajevon ja Mainilan laukauksia, valtiopäivätalon tuhopolttoja,
terrori-tekoja, etnisiä puhdistuksia. Hyökkäystoimien aloittamista
varten on aina tarvittu ”pitäviä” todisteita, provokaatioita,
viholliskuvia, huhutehtailua, yleisen mielipiteen, hallitusten ja liittokuntien
mobilisaatiota, sotahysteriaa. Niin tarvitaan nytkin. Ilma on sakeanaan
tätä kaikkea. Kaikkea kannattaa epäillä. Voi sitä,
joka antaa vetää itseään nenästä!

Yhtä ei kannata epäillä: Hyökkäystoimista ei
mitään hyvää seuraa. Terrorismia ei niillä kitketä
vaan eskaloidaan. Viattomille ihmisille aiheutetaan mittaamattomia kärsimyksiä.
Uusista kärsimyksistä ja uhreista kasvaa lisää vihaa.
Maailmasta tehdään entistä turvattomampi paikka pitkiksi
ajoiksi. Näin ei World Trade Centerin uhreille hankita hyvitystä,
vaan heidän muistoaan häpäistään. Näin alleviivataan,
että he kuolivat turhaan. Asevarusteluteollisuus kyllä saa voittonsa
ja sodan herrat lyhytaikaisen ilonsa.

Terrori-iskujen tekijät noudattivat terrorismin ja terroristien
logiikkaa: syyllistivät tietyn valtion kansalaiset tuon valtion rikoksista,
pyrkivät tappamaan mahdollisimman paljon ihmisiä provosoidakseen
vastustajan paljastamaan luonteensa ja antoivat vastustajalle ”murskaavan
iskun”, joka tosiasiassa vahvisti sitä – kuten nyt imperialismin
ja oikeiston voimistumisesta nähdään. Nyt ”terrorisminvastaisiin”
hyökkäystoimiin turvautuvat noudattavat tätä samaa terrorismin
ja terroristien logiikkaa. Terrorismi ”jalostetaan” valtioterrorismiksi.
Vielä paljon kauheammin tuloksin.

Terrori-iskuihin syylliset on saatava teoistaan vastuuseen ja terrorismi
suitsittava. Sitä tarkoitusta varten on YK ja sen päätökset,
poliisi ja oikeuslaitos. Sitä tarkoitusta varten voidaan lopettaa veroparatiisit
hämärärahoineen ja perustaa kansainvälinen rikostuomioistuin.
Näitä kumpaakin tosin USA vastustaa. Sitä tarkoitusta varten
voidaan käyttää rikkaan maailman suunnatonta varallisuutta
epäoikeudenmukaisuuden, nälän, köyhyyden ja katkeruuden
poistamiseksi. Ei pidä uskoa ketään, joka on valmis hylkäämään
kansainvälisen laillisuuden ja ilmoittautuu ”solidaariseksi”
hyökkäystoimille.

Kuten usein ennenkin, taas on tapahtunut jako ”sotapuolueeseen”
ja ”rauhanpuolueeseen” myös Suomessa. Hallitus, hallituspuolueet,
kaikki eduskuntapuolueet ja valtamedia kuuluvat ”sotapuolueeseen”,
kansan valtaenemmistö ”rauhanpuolueeseen”. Nyt on aika pitää
pää kylmänä ja sydän lämpimänä,
käydä syvällisiä keskusteluja, levittää Tiedonantajaa,
kerätä nimiä sodanvastaisiin vetoomuksiin, osoittaa mieltä,
valmistella rauhanmarsseja, koota rauhanrintamaa. (ES)

Tuskin oli selvitty siitä sokista, että Suomen johtajat ilmoittautuivat
EU:n huippukokouksessa mukaan USA:n ”terrorisminvastaisiin” sotatoimiin,
kun USA jo tunnusteli alustavasti Suomelta lupaa maamme ilmatilan käyttöön.
Ja ennen kuin varsinaista pyyntöä oli esitettykään,
pääministeri Paavo Lipponen kiirehti sanomaan, että pyyntöön
saatetaan suostuakin.

Tässä pelataan nyt vanhalla kaavalla: kun sanoo A, on sanottava
myös B. Kun Suomi ilmoittautui EU:ssa USA:n rintamaan, sen halutaan
todistavan tämän myös käytännössä. USA
tuskin välttämättä tarvitsee Suomen ilmatilaa, mutta
olemalla valmis antamaan tai antamalla luvan Suomi tulee vedetyksi entistä
tiiviimmin osalliseksi USA:n ja Naton sotatoimiin.

Ilmatilan käyttöä koskevassa keskustelussa on sotkettu
tahallisesti asioita.

On sanottu, että lenteleehän ulkomaisia sotilaskoneita Suomen
ilmatilassa tämän tästä. Mitä ihmeellistä
siinä nyt on? Mutta jos Suomi antaa luvan, Suomen ulkopolitiikassa
alkaa uusi vaihe. Kyseessä olisi ensimmäinen kerta, kun Suomi
luovuttaa ilmatilaansa sodankäyntiä palveleviin lentoihin rauhantilan
aikana.

On sanottu, että kun kerran Nato-maat ja eräät Natoon
kuulumattomatkin maat suostuvat ilmatilansa käyttöön, niin
miksei Suomikin. Mutta Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa. Ilmatilan
luovuttaminen sotilaallisen liittokunnan sodankäyntitarkoitukseen olisi
jyrkässä ristiriidassa Suomen statuksen kanssa. Samalla perusteella
liittoutumaton Itävalta kieltäytyi luovuttamasta ilmatilaansa
Jugoslaviaa pommittaville koneille. Eräiden Natoon kuulumattomien maiden
”yhteistyöhaluun” on raadolliset syynsä, eikä Suomella
ole mitään perusteita seurata niiden esimerkkiä.

On sanottu, että USA:lla on toimilleen YK:n valtuutus, joten miksi
Suomen pitäisi kieltäytyä. YK ei ole kuitenkaan antanut USA:lle
valtuutusta hyökkäystoimiin, ei kostoon eikä tietenkään
siviilikohteita vastaan suuntautuviin iskuihin. Eikä Suomella voi olla
mitään takeita siitä, ettei USA käytä ylilentolupaa
tällaisiin tarkoituksiin.

On sanottu, kuten Liisa Jaakonsaari hätäpäissään,
että jos USA:n kone lentäisi Suomen yli sieppaamaan Osama bin
Ladenin, ainakin siihen pitäisi suostua, kun kerran Suomikin on vaatimassa
terroristeja kiinni. Mutta sellaiseen sieppauslentoon USA ei tietenkään
tarvitse Suomen ilmatilaa, sillähän on valtava määrä
sotilaallista kapasiteettia Afganistanin ympärillä.

On sanottu, että luvan antaminen riippuu ylilennon tarkoituksesta.
Jos kyse olisi huoltolennoista tai humanitaarisista lennoista, lupa voitaisiin
antaa. Mutta tässä tapauksessahan mitkä tahansa lennot olisivat
USA:n sodankäynnin osa, riippumatta yksittäisten lentojen luonteesta.

On sanottu, että ainakin hätälaskuihin Suomen maaperälle
voitaisiin suostua. Mutta hätälaskuihinhan hädässä
olevilla lentokoneilla on muutenkin ilman muuta oikeus. Jos Suomi ei luovuta
ilmatilaa, hätälaskujen mahdollisuus on vähäinen. Muut
välilaskut taas olisivat ylilentojakin vakavampi rikkomus Suomen statusta
kohtaan.

On sanottu, että jos Suomi ei luovuta ilmatilaansa USA:n käyttöön,
Suomi kieltäytyisi osallistumasta terrorisminvastaiseen taisteluun.
Mutta Suomi voi parhaiten osallistua terrorisminvastaiseen taisteluun pitämällä
kiinni sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan, pysymällä erossa
USA:n hyökkäystoimista, edistämällä YK:n ja kansainvälisen
oikeuden mukaisia toimia sekä tuomalla järjen äänen
keskelle sotahulluutta. Näin se samalla varjelee itseään
joutumasta todennäköisen tulevan väkivallan kierteen maalitauluksi.

Perustuslain mukaan ”sodasta ja rauhasta presidentti päättää
eduskunnan suostumuksella”. USA:n presidentti julisti heti terrori-iskujen
jälkeen maan käyvän sotaa. Vaikkei Suomen osallistumista
tai myötävaikutusta USA:n sotatoimiin tulkittaisikaan maamme osallistumiseksi
sotaan, asia on kuitenkin niin vakava, että se on tuotava eduskunnan
täysistunnon käsittelyyn. (ES)