Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Viidennen ydinvoimalan rakentamisen järjettömyys on tämän
kevään aikana osoitettu lukemattomissa selvityksissä ja kirjoituksissa.
Lehtikirjoituksista tuoreimpiin kuuluvat emeritusprofessori Pentti Malaskan
kirjoitus 29.4.Turun Sanomissa sekä Teknillisen korkeakoulun tutkimuspäällikön
Rauno Sairisen ja Turun kauppakorkeakoulun tutkimusjohtajan Markku Wileniuksen
kirjoitus 30.4. Helsingin Sanomissa.

Malaska osoittaa, että hallituksen tekemät ydinvoiman edullisuusvertailut
ontuvat pahasti ja ovat ristiriidassa ”terveen markkinatalouden vaatimusten”
kanssa. Ydinsähkö ei ole kannattavaa.

Malaska esimerkiksi muistuttaa, että sähkön kulutus ja
tuotanto vaihtelee suuresti viikoittain, päivittäin, tunneittain
ja hetkestä hetkeen elämän rytmin, vuoden aikojen ja talouselämän
suhdanteiden mukaan sekä satunnaisista syistä. Ydinvoimalaitokset
toisin kuin muut voimantuotantomuodot ovat kuitenkin tekniseltä rakenteeltaan
sellaisia, että niitä ei voida säätää eri
tehoille vaihtelevan tarpeen mukaan, vaan niitä on pakko ajaa käytännöllisesti
katsoen koko ajan joko täysillä tai ei ollenkaan.

”Näin ollen ydinvoimalaitos ottaa joka hetki suuren kokonsa
mukaisen osan tuotannon kokonaistarpeesta, ja muiden tuotantolaitosten ja
yritysten on pienennettävä omaa tuotantoansa verkon vaihtelujen
tahdissa.

Uusi ydinvoimayksikkö on samalla suuri, pitkäaikainen markkinahäiriö
sähkömarkkinoilla. Se tuo tullessaan muille taloudellisten tuotto-odotusten
ja toimitusmahdollisuuksien kariutumisia.

Nämä muille siirtyvät kustannukset on jätetty kokonaan
hallituksen vertailulaskelmissa huomioon ottamatta. Ei ole keskusteltu myöskään
siitä millaista työttömyyttä se aiheuttaa muille laitoksille
ja paikkakunnille.”

Mikäli ydinvoimalaitosta käsiteltäisiin tasaveroisena
muiden voimantuotantomuotojen kanssa, ydinvoimayksikön kontolle olisi
Malaskan mukaan laskettava markkinahäiriökustannusten lisäksi
myös kustannukset, jotka tarvitaan erityisen säätövoiman
ja suuremman varavoiman varaamiseksi ydinvoimayksikköä varten.
Hallituksen selvityksessä ne on kuitenkin jätetty muille voimantuotantomuodoille.

Samanlaista filunkia harjoitetaan käyttämällä vertailulaskelmissa
laskentakorkoa, joka on pienempi kuin yleinen markkinaehtoinen liiketaloudellinen
tuotto-odotus pääomalle.

Sairisen ja Wileniuksen kirjoitus puolestaan osoittaa, että ydinvoima
on vanhanaikainen ja ristiriidassa ekotehokkaan tietoyhteiskunnan kanssa.

”Energia-alalle ekotehokas tietoyhteiskunta luo runsaasti mahdollisuuksia.
Energian käyttö tehostuu kaikilla aloilla, hajautetut energiateknologiat
vahvistuvat, energian varastointijärjestelmät kehittyvät
ja ekoenergian hinta laskee. Esille nousevat pienimittakaavaiset, paikallisesti
sovellettavissa olevat teknologiat, kuten bio- ja tuulivoimalat tai alue-
ja kiinteistökohtaiset energiajärjestelmät”, he kirjoittavat.

Sairisen ja Wileniuksen mukaan ydinvoimavaihtoehdolla olisi selkeä
haitallinen vaikutus uusien teknologioiden mahdollisuuksiin.

”Ydinvoiman peruspiirteisiin on kuulunut suurimittakaavaisuus, massiiviset
pääomainvestoinnit, keskitetyt järjestelmät ja sähkön
massatuotanto. Tietoyhteiskunnan energiatalouden periaatteina on näille
varsin vastakkaisia piirteitä, kuten pienimittakaavainen ja modulaarinen
teknologia, pienet pääomakustannukset, hajautetut järjestelmät
sekä taitotiedon korostuminen luonnonvarojen hyödyntämisen
sijasta.”

Kirjoittajat toteavat, että informaatio- ja kommunikaatioteknologian
soveltamisesta ja siihen liittyvästä ekotehokkuuteen kytkeytyvästä
osaamisesta on tullut koko suomalaisen yhteiskunnan tuote ja samalla kansainvälinen
ylpeydenaihe. Ydinvoiman lisärakentaminen veisi Suomi-kuvaa absurdilla
tavalla suuntaan, jossa Suomi näyttäytyy menneisyyden vankina
taistelussa teknologisen kehityksen tuulimyllyjä vastaan. (ES)

Maailmalla ja Suomessakin on viime vuosina siirrytty uudelleen kansalaisaktiivisuuden
ja joukkotoiminnan kauteen. Rauhan puolesta sotaa ja militarismia vastaan.
Palestiinan vapauden puolesta miehitystä vastaan. Oikeudenmukaisemman
maailman puolesta kapitalistista globalisaatiota ja ”vapaakauppaa”
vastaan. Kansojen Euroopan puolesta liittovaltio- ja linnake-EU:ta vastaan.
Julkisten palvelujen, parempien palkkojen, työajan lyhentämisen
ja työsuhdeturvan puolesta uusliberalismia ja yksityistämistä
vastaan. Liittoutumattomuuden puolesta Natoa vastaan. Tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden
puolesta rasismia ja fasismia vastaan. Kestävän kehityksen puolesta
ydinvoimaa vastaan

Olisi helpompi luetella ne maailman suurkaupungit, joissa ei viime vuosina,
kuukausina ja viikkoina ole osoitettu mieltä. Osallistujamäärät
ovat vaihdelleet tuhansista miljooniin. Myös Suomessa on koettu suurimmat
mielenosoitukset kuin pitkiin aikoihin. Ja on ollut myös pienempiä,
mutta tehokkaita joukkokamppailuja, kuten äskeinen liike kirjastojen
puolesta Helsingissä.

Mitä opimme tästä. Ihmiset kaikkialla ovat liikkeellä
konkreettisten, tärkeinä pitämiensä asioiden merkeissä.
Kommunisteille ja muille työväenliikkeen edustajille on siis tärkeää
olla selvillä ihmisille tärkeistä asioista, perehtyä
näihin asioihin ja mennä aktiivisina toimijoina mukaan toimintaan
näiden asioiden puolesta.

Mitä vielä huomaamme? Konkreettisten asioiden taustalla ovat
ihmisten tärkeinä pitämät periaatteet ja arvot, sellaiset
kuin rauha, elämän kunnioitus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, vääryyden
vastustaminen, solidaarisuus, humanismi, sivistys. Myös ne ovat selvästikin
toiminnan sytykkeinä ja pontimina, ja tämä on tärkeää
nähdä. Nehän ovat myös aidon työväenliikkeen
periaatteita ja arvoja.

Entä mitä edelleen havaitsemme? Ihmiset ovat viimeaikaisten
tapahtumien takia joutuneet ajattelemaan paljon ”perimmäisiä
kysymyksiä”. Mistä köyhyys ja sorto, sodat ja konfliktit,
rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen johtuvat? Pitäisikö
uskoa vallanpitäjien selityksiin vai ei? Käydäänkö
nyt esimerkiksi maailmalla uljasta taistelua terrorismia vastaan vai onko
kyse USA:n maailmanherruudesta sekä sotateollisen kompleksin ja energiajättien
eduista? Tai onko meillä esimerkiksi todella talous ihmisiä varten
vai päinvastoin? Vai miksi rikkaassa Suomessa on koko ajan säästettävä,
leikattava, karsittava, yksityistettävä, pätkätöistettävä,
noudatettava palkkamalttia ja nostettava eläkeikää samaan
aikaan kun pääoma on vaiettu vapaamatkustaja tai se kuvataan antiikin
sadun tavoin tärkeimmäksi ruumiinosaksi vatsaksi, pyyteettömäksi
”yhteisen hyvän” edustajaksi, jolta ei voi mitään
ottaa vaan jolle on kaikki uhrattava?

Poliittinen eliitti ja valtamedia tekevät kaikkensa, jotta ihmiset
eivät päätyisi pohdinnoissaan ”vaarallisiin” päätelmiin.
Aidon työväenliikkeen ja tietoisten kansalaisjärjestöjen
tehtävä on auttaa ihmisiä oikeisiin päätelmiin.
Se on herätys- ja valistustyötä, joka pohjautuu ihmisille
tärkeisiin konkreettisiin asioihin, periaatteisiin ja arvoihin, syventää
ja kirkastaa niitä, auttaa ihmisiä näkemään ongelmien
syyt ja niiden voittamisen keinot. Mutta on vanha totuus, että ihmiset
oppivat parhaiten omasta kokemuksestaan ja ollessaan itse liikkeellä.
Siksi on oltava mukana kehittämässä ihmisten omakohtaista
toimintaa. Sanomansa saa perille vai se, joka on itsekin liikkeellä.
(ES)