Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Yhdysvaltain hallitus nosti viime sunnuntaina tiettyjen kaupunkien osalta
arviotaan terrori-iskun vaarasta toiseksi korkeimmaksi eli oranssiksi. Sisäisestä
turvallisuudesta vastaava ministeri Tom Ridge perusteli muutosta ”uusilla”,
”hälyttävän tarkoilla” ja ”useista lähteistä”
peräisin olevilla tiedustelutiedoilla, joiden mukaan al-Qaida suunnittelee
iskua muun muassa Maailmanpankkia, Kansainvälistä valuuttarahastoa
sekä New Yorkin pörssiä vastaan.

Tiistain lehdet kuitenkin paljastivat, että uusi uhkakuva perustui
lähes yksinomaan vanhoihin, jo ennen vuoden 2001 terrori-iskuja kerättyihin
tietoihin, jotka eivät koskeneet iskun suunnittelua vaan informaation
keruuta yllä mainituista kohteista. Niin ikään myönnettiin,
että tiedot eivät olleet peräisin useista vaan yhdestä
lähteestä ja että suurin osa tiedoista oli itse asiassa julkista,
kenen tahansa saatavissa olevaa. Kukaan ei tunnu tietävän mitään
pakistanilaisesta tietokoneinsinööristä, jonka koneelta tietojen
väitetään olevan peräisin. Itse tietojen aitous on vain
al-Qaidan perustajien ja kouluttajien eli Pakistanin ja USA:n tiedustelupalvelujen
väitteiden varassa.

Professori Michel Chossudovsky paljasti myös, että päätös
terrorihälytyksen tason nostamisesta tehtiin CIA:n päämajassa
Langleyssa pidetyssä kokouksessa torstai-iltana 29. heinäkuuta,
muutama tunti sen jälkeen kun John Kerry oli pitänyt presidenttiehdokaspuheensa
demokraattien konventissa. Hälytystason nostaminen perusteluksi myöhemmin
väitetyt tiedustelutiedot Pakistanista alkoivat kuitenkin olla saatavilla
käännettyinä vasta perjantaina.

Toisin sanoen kaikki viittaa siihen, että päätöksellä
nostaa hälytystasoa ei ollut mitään perusteita, että
lähestyvän terrorihyökkäyksen uhka oli tekaistu ja että
yleistä mielipidettä johdettiin harhaan ja peloteltiin tahallisesti.
Tämä on tietenkin rikollinen teko.

Ridge ja muut Bushin hallinnon virkailijat sekä CIA ovat varsinkin
viimeisen vuoden, puolentoista aikana ilmoittaneet tämän tästä
uuden syyskuun 11. päivän kaltaisen terrori-iskun vaarasta. Yleensä
perusteluja ei ole esitetty tai ne on todettu tekaistuiksi.

Aina on otettava huomioon se mahdollisuus, että todellisia terrori-iskuja
yhdysvaltalaisia kohteita vastaan Bushin hallinnon sankarillisista vastatoimista
huolimatta valmistellaan. Niin tai näin, selvää on, että
Bushin hallinto käyttää tietoisesti terroriuhkaa luodakseen
pelon ilmapiirin, vahvistaakseen asemiaan ja voittaakseen marraskuun presidentinvaalit.
Terrorihälytykset ovat säännönmukaisesti seuranneet
George W. Bushille synkkien gallupien julkistamista ja USA:n Irak-politiikkaa
koskeneita paljastuksia.

On kuitenkin olemassa vielä synkeämpi vaihtoehto: sellaisen
terrori-iskun salliminen tai järjestäminen, joka mahdollistaa
poikkeustilan julistamisen, mahdollisesti sotilashallinnon pystyttämisen
sekä vaalien peruuttamisen tai siirtämisen. Sitä voitaisiin
käyttää myös hyökkäyksen aloittamiseen jotakin
uutta maata vastaan.

Bushin hallintoon kuuluvat tai sitä lähellä olevat henkilöt
ja mediat ovat jo lähes vuoden ajan ilmaisseet toistuvasti varmuutensa
siitä, että ennen marraskuun presidentinvaaleja tapahtuu vaaleihin
vaikuttava yllättävä tapahtuma ja että tämä
tapahtuma voisi olla suuri terrori-isku. Jotkut ovat suoraan viitanneet
siihen, että tällainen isku joko varmistaisi Bushin voiton vaaleissa
tai johtaisi vaalien peruuttamiseen ja jonkinlaiseen poikkeustilaan. Suorasukaisimmat
oikeistolaiset kuten Rush Limbaugh ovat sanoneet, että terrori-isku
ei ole ”jos” vaan ”milloin” ja että jos Valkoisessa
talossa jatkaa joku muu kuin Bush, terroristit voittavat.

Franks siis viittasi melko suoraan siihen, että jotain uutta al-Qaidan
tekemäksi oletettua terrori-hyökkäystä voidaan käyttää
laukaisumekanismina perustuslain kumoamiselle ja sotilasdiktatuurin pystyttämiselle
USA:ssa.

Jo vuotta ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja Bushin hallinnossa
nyt vaikuttavien uuskonservatiivien aivoriihen PNAC:n (the Project for a
New American Century”) maailmanherruuteen tähtäävässä
muistiossa vaadittiin ”jotain katastrofaalista ja katalysoivaa tapahtumaa,
kuten uutta Pearl Harboria”, joka palvelisi USA:n yleisen mielipiteen
taivuttamisessa sodan kannalle.

Ne, jotka epäilevät, että Bushin hallinto ei vain sallinut
syyskuun 11. päivän terrori-iskuja vaan oli niiden toimeksiantaja,
uskovat saman rikollisjoukkion olevan valmis turvautumaan uuteenkin ”katastrofaaliseen
ja katalysoivaan tapahtumaan” – tällä kertaa ensisijassa
horjuvan valtansa säilyttämiseksi.

Joka tapauksessa kesän aikana julkisuuteen on tihkunut tietoja,
joiden mukaan Bushin hallinto käy sisäisiä keskusteluja mahdollisuuksista
peruuttaa marraskuun vaalit mahdollisen terrori-iskun tapahtuessa. (ES)

Sisällissota ja hätä afrikkalaisessa Sudanissa on jatkunut
vuosikymmeniä ilman, että kukaan olisi lotkauttanut korviaan.
Nyt johtavat länsivallat ja valtamedia ovat ”löytäneet”
Sudanin ja sen Darfurin alueen. Humanitaarinen interventio on välttämätön
moraalinen velvollisuutemme ”etnisen puhdistuksen ja kansanmurhan”
lopettamiseksi, kuuluu huuto.

Kriisin historiallisesta taustasta ja nykyisistä monimutkaisista
syistä, siirtomaakauden hirveästä perinnöstä ja
läntisten suurvaltojen hajota ja hallitse -politiikasta meidän
ei haluta tietävän mitään. Meidät halutaan taas
kerran hassuttaa omaksumaan irrationaalinen kuva pimeästä Afrikasta,
jonka asukkaat ovat ilman ”sivistyneen” lännen puuttumista
kykenemättömiä hoitamaan omia asioitaan ja tuomittuja kaaokseen.

Halutaan, että myötätunto ja suru tekee meidät kyllin
sokeiksi hyväksymään kyselemättä uuskolonialistisen
sotilaallisen intervention. Meidän ei haluta kysyvän, missä
sotilaallinen interventio on koskaan edes tähdännyt saati johtanut
väestön elämän paranemiseen.

Ennen kaikkea meidän ei haluta tietävän mitään
öljystä. Kuitenkin se on läntisten suurvaltojen interventiohalukkuuden
pääsyy. Humanitaarisesta hädästä ne viis välittävät.

Eteläisessä Sudanissa ja Darfurissa on valtavat hyödyntämättömät
öljyvarat. Pelon maailman öljyvarojen ehtymisestä jäytäessä
ja öljyputkien Irakissa räjähdellessä USA:lla on suuri
tarve saada valvontaansa uusia öljylähteitä ja käyttää
tähän asevoimaa.

USA:n politiikkaan kuuluu myös pyrkimys pitää Kiina samoin
kuin EU ja Japani öljyn saannissa siitä riippuvaisina. Kiinalla
on konsortio Sudanin öljyn kehittämisestä. Tähän
mennessä USA on jo romuttanut Kiinan suunnitelmat Kaspianmereltä
vedettävästä putkilinjasta miehittämällä Afganistanin
ja perustamalla tukikohtia ympäri Keski-Aasiaa suunnitellun linjan
varrelle. Kiinalla oli myös Irakin öljyn kehittämisestä
sopimus, jota tuskin kunnioitetaan USA:n miehittäessä Irakia ja
valvoessa maan nukkehallitusta. Seuraavana on vuorossa Kiinan syrjäyttäminen
Sudanin öljykentiltä. (ES)