Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Kas näin se käy: Helsingin Sanomat tekee ensin haastattelun
yhdysvaltalaisesta taloustieteilijästä James Tobinista ja sitten
pääkirjoituksen, jossa globalisaation vastustajia lyödään
Tobinilla päähän.

Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että James Tobin olisi
vasemmistolainen tai globalisaation vastustaja tai edes globalisaation asiantuntija.
Tobin on porvarillinen taloustieteilijä. Se ei tee hänen nimeään
kantavasta valuutansiirtoverosta yhtään sen huonompaa. Sen oivaltavat
suomalaisetkin tuoreen mielipidekyselyn mukaan hyvin: 73 prosenttia heistä
kannattaa Tobinin veroa.

Haastattelussa Tobin teki jyrkän eron esittämänsä
veron ja globalisaation vastustamisen välillä. ”Minun nimeni
on yhdistetty liikkeeseen, jonka kanssa minulla ei ole mitään
tekemistä.” Hän kieltäytyi ottamasta myönteistä
tai kielteistä kantaa globalisaatioon. Globalisaatiota ei voi vastustaa,
se tapahtuu joka tapauksessa, haastattelija tulkitsi Tobinin ajatuksenkulkua.

”Tobin on oikeassa”, julisti HS pääkirjoituksessaan
ja selitti globalisaation väistämättömäksi ja neutraaliksi
seuraukseksi teknologian kehittymisestä sekä kaupankäynnin
ja yhteydenpidon maapalloistumisesta.

Turha kieroilla sanoilla ja yrittää peittää globalisaation
luokkaluonnetta. Kun nykyään puhutaan globalisaatiosta, sillä
tarkoitetaan vallitsevaa, kapitalistista ja uusliberalistista globalisaatiota
sekä maailmankaupan ja pääomaliikkeiden vapauttamista, joita
toteutetaan ylikansallisten suuryhtiöiden hyväksi imperialismin
hallitsemien rahoituslaitosten ja muiden epädemokraattisten organisaatioiden
ohjauksessa. Juuri se globalisaatio on pääsyy siihen, että
maailmassa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, uskotelkoon
Hesari mitä muuta tahansa.

Globalisaatio ja maailmankaupan vapauttaminen on auttanut useita köyhiä
maita vaurastumaan, väitti Hesari ottaen esimerkiksi Etelä-Korean.
Huono esimerkki. Niin Etelä-Korea kuin eräät muutkin maat
ovat menestyneet nimenomaan ”rikkomalla radikaalisti yleisesti hyväksyttyä
vapaiden markkinoiden oppia” (Noam Chomsky: Hinnalla millä hyvänsä,
Like 2000). Ne taas, jotka ovat tuota oppia orjallisimmin noudattaneet,
ovat pärjänneet kehnoimmin. (ES)

Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, armeijan
uudelleenjärjestelyjä ja taisteluhelikopterien hankintaa pohjustava
keskustelu ei juuri voisi olla harhaanjohtavampaa kuin se nyt on.

Koko keskustelua leimaa Suomeen kohdistuvien sotilaallisten uhkakuvien
esiin maalaaminen. Tarvitsee vain vilkaista esimerkiksi Max Jakobsonin ja
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajien viimeaikaisia kolumneja
tai ”sopivasti” ajoitettuja historiallisia paljastuksia. Uhkan
lähde on sanottu suoraankin: ennen Neuvostoliitto, nykyisin tai ainakin
tulevaisuudessa Venäjä.

Myös kinastelua siitä, olisiko Suomen pidettävä kiinni
perinteisestä aluepuolustusjärjestelmästä vai olisiko
painopistettä siirrettävä muun muassa taisteluhelikopterein
varustettuihin valmiusjoukkoihin, käydään ikään
kuin Suomeen kohdistuvan uhkan näkökulmasta: uhkaako massiivinen
maahyökkäys vai painostus ja strateginen isku. Uhkalla pelottelu
on tarpeen, jotta kenraalit saisivat läpi vaatimuksensa.

Kinastelulla peitetään se, että hallituksen ajama armeijan
uudelleenjärjestely, valmiusjoukkojen varustaminen ja taisteluhelikopterien
hankinta eivät liity lainkaan Suomen puolustamiseen. Kyse on varustautumisesta
kansainvälisiin ”kriisinhallintatehtäviin” ja euroarmeijaan
sekä Suomen armeijan yhteensovittamisesta Naton kanssa.

Avomielisimmät sotilaallisen liittoutumisen kannattajat tosin yrittävät
rakentaa näennäistä aasinsiltaa tämän hankkeen
ja Suomen puolustamisen välille. Olemalla mukana EU:n sotilaallisessa
toiminnassa Suomi muka vahvistaa omaa turvallisuuttaan. Mutta turvatakuut
Suomi voi saada vain astumalla askeleen pidemmälle, liittymällä
Natoon, lisätään.

Koko tämän vilpistelyn jalkoihin on poljettu peruskysymys:
Mitä järkeä asevaraisessa turvallisuusajattelussa ylipäänsä
on? Miten Suomen enempää kuin koko Euroopankaan turvallisuutta
voidaan kuvitella edistettävän viholliskuvilla, vastakkainasettelulla,
varustelulla ja sotilasliitoilla? Mihin on unohdettu Snellmanin, Paasikiven
ja Kekkosen opit hyvistä naapurisuhteista, liittoutumattomuudesta ja
rauhanomaisten poliittisten keinojen ensisijaisuudesta turvallisuuden edistämisessä?
(ES)

Toukokuun alussa Valio ilmoitti henkilöstölleen ilosanoman:
”Valion viime vuoden hyvän tuloksen vuoksi jokaiselle valiolaiselle
annetaan juustohöylä ja Oltermanni-juusto kiitokseksi hyvästä
työpanoksesta”.

Ei kulunut viikkoakaan, kun Valiolla oli henkilöstölleen toisenlaista
kerrottavaa: Valio keskittää maidontuotannon kolmeen meijeriin
ja lopettaa kuusi meijeriä. Myös yksi varasto suljetaan. Keskittäminen
merkitsee 400–800 työntekijän vähentämistä ja
satojen kilometrien maitorallia — juuri kun päästiin päivittelemästä
EU:n vastaavanlaista hölmöläisten touhua.

Valio perustelee ”kehittämisohjelmaansa” sadan miljoonan
markan vuotuisilla kustannussäästöillä. Myös tiukentuvaan
eurooppalaiseen kilpailuun vedotaan, vaikka Suomeen ei tuoda maitoa eikä
piimää. Firman mukaan kilpailu tulee juuston kautta, sillä
Suomeen tuodaan juustoja. Juuston kilpailukykyyn ja isännille maksettavan
”osuuden kehittämiseen” vedoten meijerit ja niiden työntekijät
uhrataan.

Edellisen ”tervehdyttämiskuurin” jälkeen henkilöstölle
uskoteltiin toiminnan olevan hyvällä tolalla. Vielä vajaata
viikkoa ennen sokkiuutistakin kehuttiin ”viime vuoden hyvää
tulosta”. Ilmankos työntekijöillä olikin tunne, että
”turpiin on tullut ja meidät on petetty”. Henkilöstö
järjesti neljän tunnin vastalauselakon.

Tapaus on taas uusi esimerkki siitä, että ihminen ei ole kapitalismissa
minkään arvoinen ja että firmojen saneerauksella ei ole mitään
moraalia eikä pääomapiirien ahneudella mitään rajaa.
(ES)

Hallituksen esitys valtionyhtiöiden yksityistämiseksi on tulossa
ratkaisuun eduskunnassa aivan lähiaikoina. Kansanedustajille on soitettava,
faksattava tai lähetettävä sähköpostia viimeistään
nyt. Heitä on tartuttava hihasta viimeistään nyt.

Yhdelläkään kansanedustajalla ei voi olla mitään
hyväksyttävää syytä äänestää
yksityistämisen puolesta miltään osin. Kyse on yksinkertaisesti
kansallisvarallisuuden siirtämisestä yksityisen voitontavoittelun
välikappaleeksi, talouden yhteiskunnallisen sääntelyn purkamisesta
ja työntekijöiden työn tulosten riistämisestä.

Kokemuksen mukaan yksityistäminen johtaa yleensä toimintojen
karsimiseen, irtisanomisiin, palvelujen heikentymiseen, hintojen nousuun
ja ulkomaisten keinottelijoiden määräysvallan kasvuun.

Jos valtionyhtiöiden yksityistämistä ei pysäytetä,
seuraavaksi on vuorossa kuntien palvelujen ja liikelaitosten entistä
laajempi yksityistäminen.

Hallituksen esitys on hylättävä kokonaan ja kaikilta osin.
(ES)