Kirjaudu sisään

    Salasana unohtunut

    • 0
    • Kirjaudu sisään
    • Tilaa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa

    Pääkirjoitukset

    Arkiston arkiston artikkeli
    1.1.2000 - 12:00
    Toimitus

    Alkuperäinen kirjoittaja: &Nbsp;

    Kun puhutaan siitä, miten Suomi suhtautuu Euroopan unionin ”puolustukseen”
    ja/tai Naton jäsenyyteen, kyse ei ole Suomen turvallisuudesta eikä
    EU:n tai Naton puolustuksesta näiden käsitteiden perinteisessä
    merkityksessä. Kyse on viime kädessä siitä, mikä
    on Suomen suhde koko maailmaan, maailman polttavien ongelmien ratkaisemiseen
    sekä universaaliin kansainväliseen järjestelmään
    ja sitä edustaviin organisaatioihin, kuten Yhdistyneisiin kansakuntiin.

    Tämä kävi omalla tavallaan ilmi myös Vanhasen hallituksen
    keskeisen taustavaikuttajan, valtiosihteeri Risto Volasen Helsingin Sanomissa
    28. syyskuuta julkaistusta laajasta kirjoituksesta.

    Volanen toteaa, että viime vuosina Natossa on korostunut suuntautuminen
    jäsenmaista etäämmällä oleviin kriiseihin itään
    ja etelään. Hän arvioi, että ”murrosvaiheen jälkeen
    Nato säilyttää viidennen turvatakuuartiklansa ja liitto on
    eräänlainen Yhdysvaltojen johtama jäsen- ja kumppanuusmaiden
    kotitukikohta, josta jäsenet kokoavat eri kokoonpanoin voimavaroja
    alueen ulkopuolella puhkeaviin kehityskriiseihin”. USA:n taas on sitouduttava
    Eurooppaan jo pelkästään siksi, että se pystyisi hoitamaan
    sotavoimiensa maapallon laajuisen huollon.

    Samanlaisesta oman alueen ulkopuolelle suuntautumisesta on kyse myös
    EU:n ns. turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä sotilaallisen toiminnan
    kehittämisessä. Volasen mukaan kaikki pohjoisen maat, siis maailman
    rikkaimman osan maat, ”kietoutuvatentistä enemmän etelän
    kehitysmaista nouseviin uusiin turvallisuusongelmiin – terrorismiin, joukkotuhoaseisiin,
    epäonnistuviin valtioihin” Turvallisuuspolitiikan painopiste on
    siirtymässä kolmannen maailman suuntaan.

    Volanen sivuuttaa USA:n uuden turvallisuusstrategian todelliset ekspansiiviset
    ja hegemonistiset tavoitteet ja selittää sen parhain päin
    sellaiseksi, joka pyrkii estämään pohjoisen suurvaltojen
    ulkopuolelta nousevien ”vastustajien vihamieliset teot” ja toimii
    tässä tarvittaessa ”ennalta ehkäisevästi”.
    Tähän liittyy tunnus ”terrorisminvastaisesta sodasta”.

    USA:n tavoin myös EU:ssa nyt valmisteltava strategiapaperi näkee,
    että lähivuosikymmenien haasteet tulevat kolmannesta maailmasta.
    Javier Solanan mukaan ”itsepuolustuksemme perinteinen käsite –
    kylmän sodan loppuun saakka – perustui hyökkäyksen uhkaan.
    Uusien uhkien myötä ensimmäinen puolustuslinjamme on usein
    ulkomailla.” Saman linjan mukaisesti ”meidän on kehitettävä
    strategista kulttuuria, joka tekee mahdolliseksi aikaisen, nopean ja tarvittaessa
    päättäväisen intervention”.

    ”Kun Yhdysvaltojen ja EU:n mielenkiinto ja voimavarat siirtyvät
    perinteisestä alueellisesta puolustuksesta eteläisiin uhkiin,
    myös yhteinen sotilasliitto Nato liikkuu nyt samaan suuntaan”,
    Volanen toteaa ja toistaa, että nuo uhkat ovat ”terrorismi, joukkotuhoaseiden
    leviämispaineet, epäonnistuneet valtiot ja niihin liittyvät
    alueelliset kriisit”. Suomellakin on Volasen mukaan oltava rooli näiden
    kriisien ja uhkien hallinnassa ja torjunnassa.

    Tästä on siis kaunistellusti sanoen kyse EU:n ja Naton ”puolustuksessa”
    ja sotilaallisessa toiminnassa, johon Suomikin joutuu mukaan, jos se hyväksyy
    EU:n muuttamisen sotilaalliseksi liittokunnaksi ja/tai liittyy Natoon. Vaikka
    siinä ja Bushin hallinnon strategiassa onkin varmaan joitakin eroja,
    joidenkin mielestä kilpailuakin, joutuu kysymään mitähän
    ne erot ovat. Eikö kyse ole pikemminkin siitä, että Nato
    ja siihen sidoksissa oleva EU seuraavat USA:n esimerkkiä?

    Volasen esittämät asiat voidaan sanoa selkokielelläkin.

    Ensinnäkin: ”terrorismi, joukkotuhoaseiden leviämispaineet,
    epäonnistuneet valtiot ja niihin liittyvät alueelliset kriisit”
    eivät ole mitään mystisiä ”etelän kehitysmaista
    nousevia” ongelmia. Ne eivät ylipäänsä ole ongelmien
    syitä, vaan seurauksia. Todellisia ongelmien syitä ovat rikkaan
    kapitalistisen maailman harjoittama riisto, ylivaltapolitiikka, militarismi
    ja valtioterrorismi, jotka syventävät pöyristyttävää
    nälkää, kurjuutta, sortoa ja eriarvoisuutta, ylläpitävät
    taantumuksellisia nukkehallintoja, lietsovat sotia ja usein etnisiksi naamioituja
    konflikteja, kiihdyttävät asevarustelua ja asekauppaa jne.

    Toiseksi: Sotilaallinen varustautuminen, sotilasliittojen pystyttäminen,
    sotilaalliset interventiot, sotilaallinen ”rauhoittaminen” ja
    kurinpito eivät poista eivätkä vähennä ongelmien
    syitä, vaan pahentavat niitä ja niistä kumpuavia uhkia, myös
    terrorismia. Semminkin, kun kymmenien ja satojen miljardien sijoittaminen
    aseisiin, armeijoihin ja sotimiseen on pois maailman todellisten ongelmien
    ratkaisemisesta.

    Kolmanneksi: USA, johtavat EU-maat ja niiden organisaatiot Nato ja EU
    ovat kyvyttömiä ja haluttomia poistamaan maailman ongelmien syitä,
    koska ne edustavat pääoman valtaa ja voitontavoittelua, pääoman
    ehdoilla toimivaa maailmanjärjestystä. Sen sijaan ne tätä
    intressiä ajaessaan käyvät sotilaallisella voimalla ongelmien
    syistä kumpuavien seurausilmiöiden kimppuun. Ja kierre jatkuu
    ja pahenee.

    Neljänneksi: Toimiessaan näin USA, Nato ja EU syrjäyttävät
    ja työntävät sivuraiteelle kansainvälisen oikeuden,
    universaalin kansainvälisen järjestyksen sekä YK:n ja muut
    maailman kansakunnille yhteiset organisaatiot. Pahimmassa tapauksessa tapahtuu
    näiden periaatteiden ja elinten alistaminen ja turmeleminen, kuten
    on nähty.

    Viidenneksi: On joko uskomatonta lapsellisuutta tai tietoista epärehellisyyttä
    jättää huomiotta, että USA- ja Nato-johtoinen sotilaallisstrateginen
    ja taloudellinen rynnäkkö suuntautuu paitsi ”etelää”
    myös Venäjää ja Kiinaa vastaan. Tarvitsee vain katsoa
    mitä tapahtuu paraikaa esimerkiksi itäisessä Euroopassa ja
    Keski-Aasiassa. Suurvaltojen eturistiriidat eivät ole kiinni yhteiskuntajärjestelmistä
    tai niiden muuttumisesta.

    Kuudenneksi: Mitä tulee Venäjään, Suomen turvallisuuspoliittinen
    valintatilanne kiertyy näin näennäisesti kaukaa kiertäen
    takaisin perinteiseen kysymykseen: mikä on Suomen suhde itänaapuriin,
    tuleeko Suomesta suurvaltaryhmittymien välisen kilpailun ja taistelun
    osapuoli, onko Suomi osa ydinasein varustettua liittoumaa ydinasevaltion
    naapurissa?

    Kaiken kaikkiaan, Suomi on suuren ja äärimmäisen vakavan
    valinnan edessä. (ES)

    Suomen EU:n jäsenyyden koko irvokkuus ilmenee räikeänä
    Suomen ja EU:n takkuavissa neuvotteluissa kansallisesta maataloustuesta.

    Suomalaiset ovat koko ajan itse maksaneet myös sen maataloustuen,
    joka on Brysselin kautta kierrätettynä maksettu ns. EU:n tukena.
    EU-kausi on merkinnyt jatkuvaa viljelijöiden tulotason heikentymistä,
    nöyryyttävää valvontaa ja maatilojen joukkokuolemaa.

    EU-jäsenyysneuvotteluissa markkinoitiin suurena voittona se, että
    Suomi sai oikeuden maksaa suoraan omasta pussistaan ns. kansallista maataloustukea.
    Nyt EU haluaa kieltää Suomea maksamasta Etelä-Suomen ”vakavien
    vaikeuksien” tukea. Suomi ei voi maksaa omista budjettivaroistaan kansallista
    141-tukea, ellei komissio anna siihen lupaa. Se siitä itsenäisyydestä.

    Ja samalla paljastui, että EU haluaa puuttua myös Suomen maksamiin
    peltotukiin muun Etelä-Suomen viljelijöille maksettavan kansallisen
    tuen lisäksi.

    EU:n komissio haluaa Suomen alentavan kansallista tukeaan kaksinumeroisin
    prosenttiluvuin vuosittain ensi vuodesta lähtien, kunnes se kokonaan
    loppuu. Jos näin tehdään, paljon lisää tiloja tulee
    kaatumaan.

    Historian ironiaa on, että tuen jatkamisen puolesta joutuu nyt tappelemaan
    keskustan johtama hallitus ja keskustalainen maatalousministeri. Vuosikymmen
    sitten keskustan johto petti talonpojat ja vei Suomen EU:hun.

    Nyt olisi taas aihetta kapinakokouksiin ja traktorimarsseihin. (ES)


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!

    Uusimmat artikkelit

    YKn yleiskokous päätti vuonna 1977, että marraskuun 29. päivästä tulee kansainvälinen Palestiina solidaarisuuspäivä. Kuva Brahim Guedich CCO 4.0
    Uutiset
    26.11.2025
    Toimitus

    Paleface, Hakam, Fardoos Helal ja Dj Abdo Palestiinan solidaarisuustapahtumassa 29.11. Arbiksella

    Globaalisti vietetään lauantaina 29. marraskuuta YK:n kansainvälistä Palestiinan solidaarisuuspäivää.

    Uudessakaupungissa asuvan Suomisen työelämä kattaa yli neljä vuosikymmentä suomalaisessa teollisuudessa.
    Politiikka
    25.11.2025
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Juha Suomisen työura kertoo työväenluokan arjesta

    piipaasihteeri 2
    Mielipiteet
    24.11.2025
    Heikki Ekman
    Tilaajille

    Kanna sinä köyhä sitä kuormaasi

    Punaposki kolumni
    Mielipiteet
    24.11.2025
    Punaposki
    Tilaajille

    Järjetön, järjetön urheilumaailma

    DSC 6210
    Mielipiteet
    24.11.2025
    SKP
    Tilaajille

    Ihmisyyden rajaaminen johtaa fasismiin

    Tilaa lehti

    Tukea Tiedonantajalle

    Ota yhteyttä

    Mediakortti

    Toimituksen ja käyttäjien luoman sisällön käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi, ellei erikseen mainita.

    Tiedonantaja

    Osoite: Viljatie 4 B, 3. kerros, 00700 Helsinki
    Puh: 09 – 7743 8150
    Sähköposti: 

    Juttuvinkit ja journalismi

    Copyright 2025 © Tiedonantaja | Tietosuojaseloste


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!