Pääkirjoitus 16.11.2007: Pakkotyölaki ja eduskunnan alennustila

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 42/2007

Kun tekee internetissä google-haun termillä ”forced labor”, pakkotyö, vastaan tulevat viittaukset Natsi-Saksan keskitysleireihin, Yhdysvalloissa vuonna 1947 säädettyyn Taftin–Hartleyn lakiin, lapsityöhön, orjatyöhön ja Burmaan.

Eduskunta hyväksyy tänään yksinkertaisella enemmistöllä hallituksen esityksen pakkotyölaiksi, jolla osa työtaisteluun valmistautuvista sairaanhoitajista pakotetaan töihin lain, uhkasakon ja jopa vankeusuhan voimalla. Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista lakia perustellaan potilasturvallisuuden varmistamisella kiireellisessä hoidossa.

Presidentti Halonen totesi valtionneuvoston pöytäkirjaan liittämässään lausumassa, että lakiesitys oli ”valmisteltu ilman laajapohjaisempaa lainvalmistelua tai asiaan liittyvää keskustelua” ja että eduskunnan tulisi arvioida sen ” perustuslainmukaisuus ja sen suhde ainakin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin”.

Pakkotyölaki päätettiin säätää, vaikka hyvin tiedettiin, ettei se ratkaise työtaistelua eikä edes potilasturvallisuutta Ratkaisu on vain raha. Poliittiset päättäjät ja kuntatyönantaja haluavat käyttää lakia painostuskeinona ja oman vastuunsa vierittämiseksi hoitajien niskoille, kun ennen vaaleja luvattua rahaa oikeutettuihin palkankorotuksiin ei haluta antaa. Hallitus on toistuvasti kieltäytynyt antamasta rahaa, eikä kuntatyönantaja ole juurikaan liikahtanut asemistaan. Kuvitellaan, että jos tai kun hoitajien joukkoirtisanoutumiset astuvat voimaan, yleinen mielipide voidaan kääntää hoitajia vastaan ja heidät voidaan pakottaa taipumaan kehnoon sopimukseen.

Poliittisessa vastuussa tästä katastrofitouhusta ovat hallituksesta ennen kaikkea pääministeri Matti Vanhanen, valtionvarainministeri Jyrki Katainen, ministeri Tarja Cronberg ja ministeri Stefan Wallin, kaikki puolueidensa puheenjohtajia, sekä kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jalonen (kok), kehittämispäällikkö Jorma Palola (sd) ja kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunnassa sellaiset henkilöt kuin Pekka Palola (sd), Pekka Toivonen (kesk), Minna Karhunen (kok), Hannu Kokko (vihr), Aki Lindén (sd) ja Aila Virtanen (vas).

He ovat vastuussa potilasturvallisuudesta, koska eivät suostu maksamaan hoitajille parempaa palkkaa, vaikka rahaa on Eivät suostu, vaikka tietävät, että laaja ongelma hoitotyön resurssien turvaamisesta on ratkaistava, jos halutaan suojella ihmisten elämää.

Eduskunta käyttäytyy raukkamaisesti, kun se ei käytä isännän ääntä ja määrää hallitusta ja kuntatyönantajaa ruotuun, vaan sen sijaan heittäytyy niiden juoksupojaksi. Pakkotyölain hyväksyminen on hätkähdyttävä osoitus eduskunnan alennustilasta.

Keväällä 2000 kansanedustajat nostivat omia palkkojaan keskimäärin 40 prosentilla eli 6 000-8 600 markalla kuukaudessa ja siirsivät sitten myöhemmistä palkankorotuksista päättämisen ”riippumattomalle” palkkiotoimikunnalle, joka on sen jälkeen nostanut palkkoja vielä liki tuhannella eurolla. Perusteluna jättikorotukselle käytettiin sitä, että kansanedustajien palkkataso ei ole riittävä houkuttelemaan lainsäätäjiksi kaikkein pätevimpiä ihmisiä.

Nyt kun sairaanhoitajat vaativat 24 prosentin eli noin 400–500 euron korotuksia kuukausipalkkoihinsa, jotta palkkakuoppaa voitaisiin madaltaa ja hoitotyöhön riittäisi tulevaisuudessakin päteviä tekijöitä, eduskunta rankaisee heitä pakkotyölailla.

ERKKI SUSI