Päihdepaikkoja olisi mutta kunnat eivät halua maksaa

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

Järvenpää (TA)

– Se on ehdottomasti suurta yhteiskunnallista
tuhlausta!

Näin sanoo

Järvenpään sosiaalisairaalan

ylilääkäri

Antti Holopainen

siitä tosiasiasta, että maamme ainoa valtakunnallinen
päihdeongelmaisten hoitoon erikoistunut sairaala on tällä
hetkellä vajaakäytössä.

– Meillä on 90 potilaspaikkaa, mutta tällä hetkellä
vain 57 potilasta, eli sairaalan käyttöaste on vain noin 65 prosenttia.
Ja tämä johtuu ainoastaan siitä, että etenkin pääkaupunkiseudun
kunnissa sanotaan nyt olevan ”kassakriisi”, jonka vuoksi kunnat
eivät suostu tekemään maksusitoumuksia päihdeongelmaisten
hoidosta täällä Järvenpäässä, ylilääkäri
Holopainen selvittää.

Eli jos joku on kuvitellut, että päihdeongelmaiset eivät
pääse hoitoon koska ei ole hoitopaikkoja, hän on aivan väärässä.
Paikkoja kyllä on, mutta kunnat eivät halua lähettää
niihin potilaita, koska se maksaa.

A-klinikkasäätiön

ylläpitämän Järvenpään
sosiaalisairaalan ylilääkäri Antti Holopainen selittää
mitä hän tarkoittaa sanomalla, että sairaalan pitäminen
vajaakäytössä on suurta yhteiskunnallista tuhlausta.

– Hoitamaton päihdeongelmainen kuormittaa muita yhteiskunnan resursseja
huomattavasti enemmän kuin mitä hänen päihdehoitonsa
maksaisi, Holopainen huomauttaa.

Voikin todella kuvitella, mitä muiden terveyshaittojen, epäsosiaalisten
lieveilmiöiden, väkivallan ja muun rikollisuuden jne. lisääntyminen
maksaa verrattuna päihdeongelmaisen saattamiseen pätevään
hoitoon.

Ja Holopainen jatkaa:

– Huomattava ongelma on vielä sekin, että etenkin huumeongelmaisen
jättäminen hoidotta levittää huumeidenkäyttöä
vielä entisestäänkin yhteiskunnassa. Näet omaisuusrikosten
lisäksi merkittävin keino narkomaaneilla rahoittaa oma huumeiden
käyttönsä on välittää huumeita muillekin,
Holopainen selittää.

Hänestä on mahdollista vetää suora jana huumepotilaiden
hoitamatta jättämisestä globaalin kansainvälisen huumerikollisuuden
leviämiseen Suomessa. Edelliset jätetään jälkimmäisen
armoille ja uhreiksi.

– Ja erityisen järkyttävää on se, että monessa
tapauksessa ja nykyään yhä enenevässä määrin
on kyse varsin nuorista ihmisistä, joilla olisi vielä koko elämä
edessään kunhan vain pääsisivät irti kierteestä,
Holopainen muistuttaa.

Antti Holopainen ei pysty ymmärtämään poliittisten päättäjien
lyhytnäköisyyttä, kun he toimivat kuten toimivat – muuten
kuin yhdestä näkökulmasta:

– Kokemushan on osoittanut lähes asiassa kuin asiassa, että
heikoimmilta leikataan aina ensin, koska se on kaikkein helpointa. Heillä
on kaikkein vähiten kykyä panna hanttiin, eikä heillä
myöskään ole liiemmälti tukijoita tai muita painostusryhmiä
jotka voisivat panna hanttiin heidän puolestaan, Holopainen pohtii.

Hän ihmettelee asennetta sitäkin enemmän, sillä nykyaikainen
päihdehoito on tehokasta, kunhan siihen vain pääsee.

– Kokemuksemme osoittavat, että 65-75 prosenttia potilaista kuntoutuu
hoidon seurauksena, Holopainen kertoo.

Toki silloin vaaditaan myös muuta kuntoutusta kuin pelkkää
lääketieteellistä vieroitusta.

– Mutta kuntoutusohjelmiimme pyritään aina tapauskohtaisesti
sisällyttämään myös sosiaalista kuntoutusta, avohoitoa,
erilaisia tukipalveluja ja muuta sosiaalityötä. Etenkin asumisen
turvaaminen on tärkeää, ylilääkäri Antti Holopainen
huomauttaa näin

YK:n köyhyyden ja syrjäytyneisyyden päivän

sekä

Asunnottomien yön

kynnyksellä.

Holopaisen mukaan asuntoasia on varsin keskeisellä sijalla päihderiippuvaisten
ongelmavyyhdessä.

– Köyhyys, syrjäytyneisyys, asunnottomuus. Useinhan kaava on
tämä. Ja sitten tulee paha olo, jota pyritään hoitamaan
”itselääkinnällä”, eli siis erilaisilla päihteillä.
Ennen pitkää on seurauksena kroonistuminen, Holopainen kuvaa kehityskulkua.

Hän ei ota kantaa siihen, kumpi oli ensin, ”muna” vai
”kana”, eli tässä tapauksessa johtaako syrjäytyneisyys
päihteiden väärinkäyttöön vai johtavatko päihteiden
väärinkäyttö syrjäytyneisyyteen.

– Se menee kyllä molemmin päin, eli sormituntumalla noin puolessa
tapauksista elämäntilanne on sysännyt tavalla tai toisella
päihteiden väärinkäyttöön ja noin puolessa
se on jollakin lailla ”sisäsyntyistä”. Mutta tärkeää
on nähdä, että myös esimerkiksi työelämässä
syrjäytyminen voi riittää päihteiden ongelmakäyttöön,
Holopainen huomauttaa.

Ja monissa tapauksissa se siis johtaa myös asunnon menettämiseen.

– Kun kaikki rahat menevät päihteisiin, ei ole rahaa vuokraan,
ja silloin tulee häätö, Holopainen kuvailee yksinkertaista
kaavaa.

Hän huomauttaa, että juuri tässä kohdin olisi päihdekuntoutuksen
iskettävä väliin:

– Se on meidän tehtävämme, jotta niin ei ehtisi käydä,
että mm. myös asunto menee alta, Holopainen korostaa, joskin mainitsee,
että kuntoutuksessa pyritään huomioimaan myös mahdollinen
asunnottomuus.

– Hoidon päätyttyä tosin aina ei ole paras vaihtoehto
suoraan omaan vuokra-asuntoon muuttaminen, vaan tarvitaan erilaisia tukiasumisen
muotoja, ja mekin olemme avanneet lisää tukiasumispalveluja, Holopainen
kertoo.

”Päihdelääkäri” kun on, Antti Holopainen ei
malta olla kommentoimatta myös hallituksen taannoista päätöstä
alkoholiveron roimasta alennuksesta, jotta suomalaisten viinanosto ei valuisi
kokonaan Viron puolelle kun eteläisestä naapurimaastamme tulee

EU

:n jäsen ensi vappuna.

– Ei siitä pääse mihinkään, että kun nyt
alennetaan eniten väkevien alkoholijuomien eli varsinaisen viinan hintoja,
kulutus tulee myös entistä enemmän luisumaan juuri sille
puolelle. Ja kun juodaan enemmän vahvaa viinaa, se johtaa siihen, että
myös sietokyky kasvaa, jolloin sitä voi juoda entistäkin
enemmän, mutta tällöin myös kroonistuminen on entistä
nopeampaa, Holopainen kuvailee yksinkertaista syy ja seuraus -ketjua.

Etenkin tämä tulee hänen mukaansa koskemaan niitä,
jotka jo entuudestaan ovat alkoholin suurkuluttajia.

Perinteisestihän päihderiippuvuudella on tarkoitettu pääasiassa
alkoholismia.

Ylilääkäri Antti Holopainen kertoo kuitenkin, että
viime vuonna – siis 2002 – opiaattiriippuvuus nousi Järvenpään
sosiaalisairaalassa ensimmäisen kerran potilaiden yleisimmäksi
päädiagnoosiksi 42 prosentin osuudellaan, ja alkoholiriippuvaisten
osuus hoidossa ”väheni” 34 prosenttiin.

Mutta saa nähdä, tuleeko hallituksen alkoholiveropäätös
yhdessä entistäkin suurempien virolaisen viinan tuontikiintiöiden
kanssa muutaman vuoden päästä nostamaan alkoholiriippuvuuden
Suomessa taas ”uuteen kunniaan”?