Pakina: Obelixin kaleeri

Hallitustyössä tärkeintä ei ole politiikan lopputulos vaan vastuun kantaminen. Tämän ikitotuuden on jokainen ensimmäisen kauden ministeri ja hallituspuolueen kansanedustaja ymmärtänyt viimeistään iltapäivälehden kannesta, itseään käsittelevän kohulööpin alapuolelta.

Elettiin kuumaa vaalikevättä, ja jokaisella puolueella oli kiire syyttää muita puolueita omista aikaansaannoksistaan. Koska oli olemassa suuri riski, että ulkopuolisen hybridivaikuttamisen seurauksena eduskuntaan valittaisiin samat puolueet kuin ennenkin, valtamedia päätti tehtailla ison tukon uutisia, joiden keskeinen rakennusaine oli tunne – eivät niinkään tosiseikat.

Katujen varret täyttyivät lööpeistä, jotka julistivat, että Touko Arhinmäen johtamat antifasistiset kommunistijoukot aikoivat langettaa kaikille rehellisille tyä ukoille läjän silmittömiä veroja, joita joutuisi maksamaan esim. ilman hengittämisestä ja muusta.

Siksi kansan pikkuporvarillisista ylemmistä kerroksista kumpuava työttömien vastainen paskapuhe sai tiivistyneen muodon, joka alkoi epäilyttävästi muistuttaa jotakin neljällä raajalla liikkuvaa nisäkästä. ...