Paskapuhetta
Olen usein löytänyt itseni puhetyöläisenä, milloin matkaoppaana, juontajana tai puhelinmyyjänä. Olen puhumalla myynyt loisteputkia, lehtiä, tulostuskasetteja, saippuaa ja nähtävyyksiä. Olen puhumalla maksanut takaisin opintolainaa, vuokria ja ruokaa.
Monelle esimerkiksi puhelinmyynti, niin kuin moni muukin työ, joka ei vastaa omia odotuksia, on pelkkää pakkopullaa, vastenmielistä tyhjän jauhantaa, bullshittiä ja paskaduunia.
***
Yhdysvaltalainen moraalifilosofi, Princetonin yliopiston emeritusprofessori ja tietokirjailija Harry G Frankfurt on kirjoittanut kirjan paskanpuhumisestaa (On Bullshit). Frankfurt, ei käytä kirjassaan porvareita esimerkkinä, vaikka onkin sitä mieltä, että poliitikot ne vasta osaavatkin puhua paskaa. Frankfurt tekee kirjassa eron valehtelun ja bullshittaamisen välillä. Valehtelija tekee kunniaa totuudelle puhumalla sitä vastaan. Tyhjänpuhuja on yksinkertaisesti vain tyhmä, jolla ei ole hajuakaan totuudesta.
Suomen eduskunnassa on ns. valehtelukielto, joka perustuu perustuslain pykälään 31, jossa säädetään kansanedustajan puhevapaudesta ja esiintymisestä. Pykälässä sanotaan, että: Kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. Vakaan ja arvokkaan käytöksen perusmerkiksi on eduskunnassa tulkittu pidättäytyminen valehtelu-sanan käytöstä.
Paul-Erik Korvela ja Johanna Vuorelma ovat kirjoittaneet kirjan (Puhun niin totta kuin osaan – politiikka faktojen jälkeen) suomalaisen poliittisen valheen pitkästä historiasta. Kirja kertoo, että valehtelun sijaan on meillä on luvallista sanoa, että kansanedustaja on nirso totuuden kanssa tai elää totuuden jälkeisessä ajassa.
***
Minä olen varmaan poikkeustapaus tai syntymähullu, koska olen usein pitänyt töistä, joita olen pakon edessä joutunut tekemään. Kaikki työhistoriani työt eivät ole vastanneet odotuksiani eivätkä olleet mitään unelmaduuneja. Mielestäni ei ole olemassa paskaduuneja. On olemassa huonosti palkattua työtä. Työllä ja tekijällä on arvonsa. Porvari tekee kaikkensa, että työvoima olisi mahdollisimman halpaa.
Sanotaan, että työ tekijäänsä opettaa, mutta totuus on se, että meistä kaikista ei ole kaikkeen työn tekijäksi, vaikka kuinka sananlaskuihin uskoisi. Porvarit syyttävät työttömiä laiskoiksi ja liian nirsoiksi, mutta totuus tässäkin vaan on se, että kaikessa työssä on omat haasteensa ja soveltuvuutensa. Jokaista työtä on opiskeltavat ja käytännöt omaksuttava. Uskoiko joku vielä porvarien puheeseen työstä?
Yksi merkittävä asia minkä porvarit aina unohtavat on se, että työllä pitäisi ihan oikeasti tulla toimeen. Tämä ei tarkoita sitä, että palkka riittäisi bussilippuun vaan palkan pitää riittää vuokraan, ruokaan ja elämiseen. Nyt tämä meni taas ihan puolueelliseksi, mutta antaa mennä vaan koska porvarit, perkeleet kutsuvat työksi sellaistakin toimintaa, josta maksetaan sen verran vähän, ettei työläinen kokopäivätyölläänkään pysty omaa perusturvaansa sillä rahoittamaan. Riistoa se on mitä porvari työksi kutsuu, eikä mitään muuta. Siksi onkin parasta jättää tyhjät lauseet porvareille ja olla reilusti työväenluokan puolella ja taistella yhteisrintamassa parempien työehtojen, työn uudelleen jakamisen ja nykyistä lyhyemmän kuuden tunnin työajan puolesta.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!