Peruspalveluja, ei hävittäjiä!

Seuraavalla hallituskaudella on suunniteltu tehtäväksi isoja asekauppoja. Hävittäjähankinnan kokonaiskustannukset nousevat kymmeniin miljardeihin, joka kaikki on pois tärkeämmistä yhteiskunnan palveluista. Samalla rahalla saataisiin maahan palkattua tuhansittain esimerkiksi hoitajia ja opettajia. Ja kun tiedetään lasten päivähoidon käsien olevan vähissä, vanhustenhoidon liian kireät aikataulut ja oppilaitosten etäopiskelun lisääntyminen, voidaan sanoa miljardien menevän hävittäjähankinnassa täysin väärän paikkaan.

Tämän valossa tuntuu kummalliselta seurata eduskuntapuolueiden käymää keskustelua asiasta. Suurilta oikeistopuolueilta ei tietenkään voi edes odottaa muuta, kuin asevarustelun kiihdyttämistä. Osallistuminen läntisiin hyökkäysliittoihin on hakattu syvälle porvarilliseen ideologiaan. Ja kun vaalit toisensa perään ovat eduskuntapuolueille vain kamppailua hallitukseen pääsemisestä, on hävittäjähankinnasta toki tehty sen suhteen kynnyskysymys.

Nyt olisi korkea aika kaikkien puolueiden tehdä kanta hävittäjähankintaan selväksi. Vaikka hävittäjien hankintahinta selviää tarkemmin vasta alkuvuodesta 2019, ei sillä tule olemaan suurta vaikutusta lopulliseen menoerään. Joka tapauksessa puhutaan valtavista summista, jotka ovat pois ihmisten peruspalveluista. Ja kaikki vieläpä aseiden vuoksi, joita ei ole tarkoitettu puolustukseen millään tavalla. Hävittäjä on aina ollut ja tulee olemaan puhtaasti hyökkäysase.

Yhdessä hävittäjähankintaa vastaan

Suomen kommunistisen puolueen kanta hävittäjähankintaan on selkeä; yhtäkään uutta hävittäjää ei tule hankkia. Niille miljardeille on käyttöä muuallakin tilanteessa, jossa ihmisten arjesta on leikattu jo pari vuosikymmentä. Tässä vaiheessa tarvitaan laajempia, maksuttomia peruspalveluja, parempaa sosiaaliturvaa ja työpaikkojen luomista julkisilla investoinneilla. Näitä varten tarvitaan varat myös suunnitellusta hävittäjähankinnasta.

Tätä kirjoittaessa en ole kuullut, että Vasemmistoliitto olisi vielä muodostanut puolueena kantaa hävittäjähankintaan. Toivon todella, että se mukailee kotimaisen rauhanliikkeen ajatuksia eikä puhu enää ”uskottavasta puolustuksesta” tai vain pienemmän hävittäjämäärän hankinnasta. Ainoastaan tiukalla ja yhtenäisellä rintamalla aseistariisunnan puolesta ja hyökkäysaseiden ostamista vastaan voidaan estää tämäkin asebisneksen aikaansaama menoerä. Mikään hallituspaikka ei voi olla tätä tärkeämpi asia.

PETRA PACKALÉN