Pimeä puoli
Ruotsinkielisten Sportmagasinet on tehnyt sen, mitä teeveen suomalaisella puolella ei ikinä voisi kuvitellakaan.
On asettanut urheilun pyhät arvot ja nykypäivän murskaavan kritiikin kohteeksi. Se on kauheata. Miten kehtaavat. Sisällissodassa 1918 kartano-Suomen ruotsalaiset herrankekkulit, paronit ja muut suurmaanomistajat, sentään osasivat käyttäytyä. Panivat kansanvallan puolesta taistelevat työläiset ja torpparit mullan alle.
Mikä ruotsia puhuvia suomalaisia oikein riivaa? Onko polvi pojasta huonontunut? Onko unohtunut, mitä oikea isänmaallisuus meinaa? Ei urheilua saa mollata. Ketä ne nämä Sportmagasinetin toimittajat Kaj Kunnas ja kumppanit ovat?
* * *
Jo pidemmän aikaa tässä ohjelmassa on vietetty riekkujaisia jenkkien dopingkäryjen johdosta. Kuinka ovat kehdanneetkin lisätä löylyä maailman nopeimpien sprinttereiden niskaan?
USA nyt vain on johtava maa teknologiassa ja tieteessä. Tietenkin myös tuloksia parantavien aineitten kehittelyssä. Emmekö me, pieni Suomi, voi hyväksyä suuren johtotähtemme toimia?
Kateellisia ne vain ovat kaikki tutkijat ympäri Eurooppaa, joita Sportmagasinetin toimittajatkin ovat uskollisesti lainailleet. Etenkin britit, tietenkin. Vanhoine aatteineen ja ihanteineen. Ei niillä tänä päivänä pitkälle potkita.
* * *
Kaikki saavutti kuitenkin huippunsa taannoisessa urheiluohjelmassa, jossa olivat haastateltavina kiekkovalmentaja, ikuinen vastarannan kiiski Alpo Suhonen ja joku Laura Robinson.
Piti oikein kirjoittaa muistiin eräitä hirvittäviä väitteitä, joita arvon haastateltavat esittivät.
– Urheilun ideologia vie päin mäntyä: siinä heikkoja halveksitaan, ”pelaatte kuin akat!”.
– Nuoret eivät kestä enää urheilun ilmapiiriä, nuorten määrä esim. joukkuepeleissä (jääkiekossa) vähenee.
– Huippu-urheilijat ovat enemmän kuin idoleja – usein vahingollisia. Fanijoukot, nuoret tytöt, pyörivät ympärillä. Kaukalon ja pelikenttien ulkopuolella esiintyy seksuaalista väkivaltaa.
– Usein nuoria joukkueurheilijoita häpäistään myös fyysisesti, simputetaan kuten ”monneja” armeijassa.
– Hulluinta onkin alistamisen kulttuuri, joka perustuu vihaan, aggressioon. Opetetaan tulokkaita mihin mailalla on lyötävä jotta voi vahingoittaa vastustajaa.
* * *
Kaikkea sitä kuulee.
Kaiken huipuksi väitettiin, että lapsille pitäisi löytää väkivallattomampi ympäristö. Nuorten luusto ei kuulemma kestä rajuja otteita, on haavoittuvampaa. Pitäisi muka säästää lapsia väkivallalta muutenkin, henkisen kehityksen vuoksi.
Kyllä maailma on mennyt mahdottomaksi. Vielä nyt lapsista pitäisi ruveta huolehtimaan. Jos Suomessa ei kasva kunnon koukkupolvisotilaita Liisa Jaakonsaaren nopean toiminnan joukkoihin, niin miten meidän käy? Ketkä lähtevät tappamaan lapsisotilaita Afrikkaan?
Kenties (entisen) köyhän Kainuun kansanedustaja Anne Huotari löytää lääkkeet.
Hänhän ymmärsi vastoin puolueensa yhteisiä päätöksiä idolinsa Suvi-Anne Siimeksenkin ylväitä sotilaallisia tavoitteita.
* * *
Kapeaharteiselta on kysytty mitä tarkoitti vieraskielinen sana ”joukkopsykoosi”, jolla kuvasin vasliiton puoluekokouksien hurmahenkisyyttä porvari Suvi-Annen valinnassa puheenjohtajaksi. Vaikka aihe on kasvanut jo pitkän parran, lienee vastattava.
Tietosanakirjan mukaan se on ”joukossa ilmenevä tila, jossa joukkoon kuuluvat yksilöt joutuvat viettien ja intohimon valtaan moraalisen ja älyllisen kontrollin rauetessa toiminnan tullessa aivan lyhytjännitteiseksi”. ”Joukko on silloin helposti suggeroitavissa, sen käyttäytymisessä esiintyy harkitsemattomuutta ja annettujen käskyjen sokeaa toteuttamista.”
Niinköhän siinä kävi?
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
