Pitäisikö kapitalismi julistaa suojelukohteeksi?

Olen aina arvostanut ihmisiä ja erilaisia järjestöjä jotka toimivat pelastaakseen uhanalaiset lajit, suojelevat luontoa sekä taistelevat vanhojen arvokkaiden rakennusten puolesta jne. Nyt kun kapitalistinen järjestelmä on enemmän kuin uhattuna, niin pohdiskelin itsekseni pitäisikö tämän sukupuuttoon kuolevan järjestelmän pelastamiseksi tehdä jotakin?

Aikoinaan Neuvostoliiton silloinen johtaja Nikita Hrustsov totesi Urho Kekkoselle, että Suomi saa jäädä kapitalismin museoksi kun muu maailma siirtyy sosialismin tielle. Aika ei ollut silloin kypsä koska kapitalistisen järjestelmän täytyy kulkea tiensä loppuun. Nyt sen loppu kuitenkin lähenee vinhaa vauhtia ja siksi onkin ajankohtaista miettiä kannattaako tuosta järjestelmästä pelastaa edes rippeitä jälkipolvien ihmeteltäväksi.

Mietin josko Kauniaisista voisi tehdä sellaisen kapitalismin viimeisen linnakkeen jossa voitaisiin käydä ympäri maailmaa pällistelemässä ja kauhistelemassa tuota karmeaa järjestelmää. Toisaalta taas mitä sitä taistelemaan yhteiskunnallisia lainalaisuuksia vastaan. Kerran on tieteellisesti todistettu, että kapitalismi kuuluu osana elämän kiertokulkua ja se tulee häipymään luonnollisesti, aivan kuten ihminen kuolee pois, niin miksi taistella tutkainta vastaan ja yrittää suojella sitä.

Kerätään vain Kansallismuseoon talteen joitain kapitalismin aikaisia esineitä, tavaroita ja muistiinpanoja aivan kuten on kaikilta aikakausilta pyritty säilyttämään ja arkistoimaan.

Entä sitten saattohoito? Pitäisikö kapitalismille sallia inhimillinen ja kunnollinen saattohoito lopun lähestyessä. Nythän meillä on poislähteville saattohoitokoteja kuten Terho–koti ym. joissa tiensä päähän tulevia autetaan viimeiselle matkalle inhimillisissä ja turvallisissa oloissa.

Mutta ansaitseeko järjestelmä joka on riistänyt, ryövännyt, raiskannut luontoa, tappanut, terrorisoinut, sotinut ja aiheuttanut surua ja tuskaa ympäri maapalloa vuosikymmenistä toiseen kunnollista ja inhimillistä saattohoitoa? Siinäpä sitä on pohdittavaa. Pitäisikö vauhdittaa lähtöä ja potkia persuuksille vaiko antaa anteeksi kuolinkellojen kilkattaessa?

Uskovat ihmiset tietysti voivat antaa synninpäästön kapitalismille sen viime metreillä, mutta meiltä pakanoilta se ei onnistu. Parasta olisi jos vain teemme kaikkemme, että kapitalismin hautaan saattaminen onnistuisi kivuttomasti ja mahdollisimman vähin vaurioin. Ihmiskunta on joutunut maksamaan siksi kovan hinnan tuon järjestelmän eloonjäämiskamppailussa, että toivoisi edes sen viime henkäysten olevan rauhallisia ja säästävän ihmishenkiä.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja ja nähtäväksi jää mitä tapahtuu ennen kuin kapitalismin hautakumpu umpeen luotu on.