Politiikan suuntaa on muutettava
Viime viikon puoluegallupit näyttivät odotetusti hallituspuolueiden kannatuksen laskua ja opposition kasvua. Eniten takkiinsa otti eniten takkiaan kannattajiensa mielestä kääntänyt Perussuomalaiset, jonka maine vähäväkisen kansanosan ja duunareiden puolustajana on SSS-hallituksen myötä historiaa. Kovin yllättävää persujen lähtö uusliberalistisen politiikan takuumieheksi ei kuitenkaan ole. Puheenjohtaja Timo Soini on aikaisemminkin usein todennut, että kokoomus on sopivin politiikan tekemisen kumppani.
Pääministeripuolue Keskustan kannatus notkahti persuja vähemmän. Kepulaiset ovat hitaammin kantaansa muuttavaa porukkaa. Kepun kannattajien leirissä ajatellaan varmasti, että antaa Sipilän vielä yrittää. Vielä ei ole hötkyilyn aika.
Kokoomusta kannatetaan vain hitusen verran vähemmän kuin eduskuntavaaleissa. Syykin on selvä: hallitus toteuttaa sitä politiikkaa, jota kokoomus ennen vaaleja lupasi toteuttaa. Sekä kepun että persujen arvio Suomen talouden tilasta ja politiikan keinoista ovat vaalien jälkeen liukuneet kohti kokoomuksen vastaavia. Sipilän johtama hallitus tekee nyt kokoomuslaisempaa politiikkaa kuin mikä olisi todennäköisesti mahdollista kokoomuslaisen pääministerin aikana.
Pinnalta katsoen hallitus vaikuttaa poukkoilevalta, epäpätevältä ja aikaansaamattomalta. Taustalla ovat kuitenkin pääomanomistajien intressit ja sitä palveleva logiikka.
Viimeisin törkeä hyökkäys kansan enemmistöä kohtaan on ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen. Asiantuntijat jopa oikeistossa ovat myöntäneet, ettei leikkauksilla työllisyyttä paranneta. Kyseessä on työttömän elintason polkeminen niin, että on pakko hakeutua alipalkattuun työhön. Sitäkin alkaa löytyä, mikäli hallituksen ja elinkeinoelämän parjaamasta työehtosopimusten yleissitovuudesta päästään eroon ja lisätään tuntuvasti paikallista sopimista.
Ay-liike teki virheen hyväksyessään hallituksen, valtiovarainministeriön ja EK:n propagandan Suomen huonosta kilpailukyvystä ja lähtiessään edes neuvottelemaan ”tuottavuusloikasta”. Samoin on outoa, että pääoman vaatimukset palkkamaltista otetaan annettuna. Ay-liikkeen pitäisi pystyä kyseenalaistamaan koko kriisipuhe.
Yleislakko on raju keino, josta nyt monet puhuvat ikään kuin tavoitteena. Yleislakon aikaansaaminen kestää, ja me tarvitsemme tekoja vielä tänä syksynä. Ei ole realistista, että laajamittaista yleislakkoa kovin nopeasti syntyy. Taktiikka- ja strategiavarastoon on syytä ottaa muutakin kuin yleislakon vaatimus.
Toisaalta taloudellisella luokkataistelulla ei voi korvata poliittista luokkataistelua. Vasemmiston poliittista voimaa on kasvatettava, ennen kuin lakkoilulla on todellista vaikutusta.
Hallituksen vaihto ei myöskään ole mikään poppaskonsti. Demarien kannatus on nyt nousussa, mutta kuinka paljon noususta johtuu demarien omasta toiminnasta ja aloitteista? Irtautuuko vasemmistonkaan valtavirta hallituksen kriisipuheesta ja uusliberalistisesta politiikasta? On aivan sama, harjoittaako leikkauspolitiikkaa kepu-, kokoomus- vai demarivetoinen hallitus.
Politiikan suuntaa on muutettava. Yleislakolla ja muilla keinoilla on vaadittava reiluja palkankorotuksia, lyhyempää työpäivää sekä parempaa sosiaaliturvaa.
