Pukit kaalimaalla Fortum-asiassa

Alkuperäinen kirjoittaja:

Valtionyhtiö Fortumin optio-ohjelman mukaan yhtiön johtajille kertyy yli 500 miljoonan euron optiovoitto vuosina 2002–2006, jos Fortumin kurssi pysyy nykytasollaan. Esimerkiksi Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius saa arviolta 12 miljoonan euron optio-, bonus- ja superbonuspalkkiot 732 000 euron vuosipalkan päälle vuosina 2002–2006. Noin 350 johtajaa ovat jo voineet muuttaa rahaksi optioita noin 181 miljoonalla eurolla, ja loput 320 miljoonaa euroa ovat tulossa lähivuosina.

Kun asia paljastui julkisuudessa, poliitikkojen piirissä tajuttiin heti, että kansan oikeustaju ei moista ahneutta julkisilla varoilla sulata. Niinpä Fortumin optioista alkoi poliittinen pisteidenkeruu. Poliitikko toisensa jälkeen ilmaisi paheksumisensa ”ylimitoitettuja” ja ”kohtuuttomia” optioita kohtaan.

Samaan hengenvetoon useimmat poliitikot samoin kuin kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiehet ja Fortumin edustajat selittivät, että valitettavasti tehtyjä optiosopimuksia ei voi enää muuttaa eikä asialle mitään voi, jolleivät edunsaajat optioista vapaaehtoisesti luovu. Tapauksesta voidaan korkeintaan ottaa opiksi vastaisuudessa.

Nämä puheet ovat kuitenkin kansalaisten harhauttamista. Selitykset, joiden mukaan Fortumin johtajien jättioptioihin ei voida lain mukaan puuttua, eivät pidä paikkaansa. Kuten SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen toteaa, lain mukaan on useampiakin tapoja, joilla optiot voidaan purkaa tai kohtuullistaa.

Toimitusjohtajatasoa lukuun ottamatta optiosopimukset voidaan irtisanoa samoilla ”taloudellisilla ja tuotannollisilla” syillä, joihin vedoten työantajat irtisanovat tavallisia työntekijöitä ja heikentävät heidän työehtosopimuksiaan. Oikeustoimilain mukaan optio-ohjelmat hyväksyneet yhtiön hallintoelimet voivat esittää myös toimitusjohtajatason sopimusten kohtuullistamista.

Tämä olisi sitäkin perustellumpaa, koska optioita ovat paisuttaneet muut kuin optio-ohjelman tarkoittamat yhtiön johdon omat toimet, eli öljyn ja sähkön hinnannousu. Kaiken lisäksi optioita paisuttava hintojen nousu sotii valtionyhtiöille asetettuja kansantaloudellisia tavoitteita vastaan ja rasittaa raskaasti kuluttajien kukkaroa.

Yksi syy poliitikkojen hurskastelevalle jättioptioiden kauhistelulle ja pinnalliselle keskinäiselle syyttelylle on kohtuuttomuuden alkuperän peittely. Poliittisen päävastuun Fortumin ja muiden valtionyhtiöiden kohtuuttomista optioista kantavat nimittäin Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus ja kaikki siihen osallistuneet puolueet – SDP, kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät ja RKP. Ne antoivat valtioneuvoston yksimielisellä päätöksellä valtuudet optio-ohjelmiin. Eikä keskusta ole periaatteessa sen syyttömämpi, vaikka tuolloin oppositiossa olikin. Sehän ajaa samaa linjaa.

Ja kuten Yrjö Hakanen muistuttaa, tähän ”laillistettuun rosvoukseen” kuului optioiden ohella valtionyhtiöiden kannattavimpien osien siirtäminen yksityisen voitontavoittelun piiriin. Matti Vanhasen hallitus jatkaa nyt tässäkin suhteessa Lipposen hallitusten viitoittamalla linjalla. Kannattavien valtionyhtiöiden valtionomistusta vähennetään asteittain.

Kaikki konsensuspuolueet kokoomuksesta vasemmistoliittoon ovat myös kuntatasolla mukana kunnallisten liikelaitosten yksityistämisessä. ”Laillistetun rosvouksen” piiriä laajennetaan koko ajan, ja tämä on vasta alkua. Ellei sitten kansalaisten joukkovoimalla panna tälle menolle sulkua. (ES)