Puolustusselonteko uusiksi

Hallitus hyväksyi äskettäin (9. syyskuuta) puolustusselonteon. Selonteossa sanotaan, että Suomi ei kuulu sotilasliittoihin. Selonteon tekstin mukaan kuitenkin vaikuttaa siltä, että Suomi on Naton jäsen tai ainakin hyvin läheinen liittolainen.

Selonteossa sanotaan mm. seuraavaa:

– Vahva ja yhtenäinen Nato on Euroopan ja Suomen intresseissä.

– EU−Nato-yhteistyön tiivistäminen on yhä tärkeämpää ja tuo lisäarvoa toimintaympäristön haasteisiin vastaamiseksi.

– Suomi kehittää Nato-kumppanuutta omista lähtökohdistaan ja hyödyntää Naton tarjoamia kumppanuustyökaluja ja yhteistyöohjelmia Suomen puolustuksen vahvistamisessa.

– Osallistuminen Naton vaativiin harjoituksiin ja kriisinhallintaan kehittää Suomen omia suorituskykyjä ja yhteistoimintakykyä kumppaneiden kanssa.

– Suomi tekee yhteistyötä Naton kanssa muun muassa kyberpuolustuksessa, asevalvonnassa, CBRN-kysymyksissä, kriisinsietokyvyn kehittämisessä, puolustusmateriaalialalla sekä hybridiuhkien torjuntaan liittyvissä kysymyksissä.

– Yhteistyö Naton kanssa tukee myös sotilaallista huoltovarmuutta.

Nato-intoilun lisäksi selonteossa listataan kymmenien miljardien edestä asehankintoja ja muita sotavalmistelumenoja. Jo pitkään esillä olleiden sotalaivojen ja rynnäkköhävittäjien lisäksi selontekoon on nyt kirjattu uusien panssaroitujen miehistönkuljetusajoneuvojen hankinta. Lehtitietojen mukaan tähänkin tarvittaisiin kaksi miljardia euroa.

Sotainen henki on selonteossa vallalla muutenkin. Kutsunnat halutaan ulottaa koko ikäluokkaan, siis myös naisiin. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä (suojeluskuntia?) ja reserviläisten toimintaa halutaan kehittää. Ja niin edelleen.

Selonteko on sotilaiden kirjoittama ja siksi sen sotaisa teksti on jotenkin ymmärrettävissä. Selonteon hyväksynyt hallitus koostuu kuitenkin siviileistä. Hyväksymisen sijasta hallituksen olisi pitänyt hylätä ehdotettu teksti ja kirjoittaa sen sijaan asiakirja, jossa korostetaan asiallisia naapuruussuhteita ja pyrkimystä liennytykseen ja aseellisen vastakkainolon vähentämiseen. Pitemmällä aikavälillä on pyrittävä kaikkialla aseistuksen olennaiseen vähentämiseen ja lopulta yleiseen aseidenriisuntaan.