Raha ilman ahneutta: kuinka pelastautua kapitalismilta

Pelastaudutaan kapitalismilta kapitalismin itsensä avulla

Saksalainen kansantaloustieteilijä, vasemmistopoliitikko, Die Linken varapuheenjohtajana toiminut Sahra Wagenknecht etsii ratkaisua kapitalismin aiheuttamiin ongelmiin teoksessaan Raha ilman ahneutta : kuinka pelastautua kapitalismilta (Into, 2018). Hän lähestyy asiaa nimenomaan taloustieteen näkökulmasta. Tie uuteen, tasa-arvoisempaan ja oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan alkaa hänen mukaansa siten, että hävitetään pääomayritykset sekä teollisuus- ja kauppajätit ja luodaan tilalle neljä uudenlaista yhtiömuotoa. Pankit ja rahoitustoiminta –hän kutsuu liikepankkeja vedonlyöntiluoliksi – pitää myös uudistaa.

Pankit ja sijoituslaitokset saavat Wagenknechtiltä kyytiä, niistä kun on ”tuntuvaa vahinkoa hyvinvoinnillemme”. V. 1990-2010 rahoitustoiminta on paisunut yli 300-kertaiseksi. Jos markkinat määräävät jotain, ei siihen ole kellään vastaansanomista. Markkinoiden liikkeistä määrää 15 investointipankkiiria, jotka itse asiassa määräävät koko maailman asioista. Pankit voivat digitalisaation ja sähköisen rahan aikakaudella luoda käytännössä määrättömästi rahaa tyhjästä ilman mainittavaa sääntelyä. Wagenknecht esittää tavoitteeksi eettiset pankit, jotka eivät tätä voisi tehdä. Euroopan pelastus olisi eurosta luopuminen ja siirtyminen uudenlaiseen, globaaliin yhteisvaluuttaan ja demokraattiseen Euroopan yhteisöön, pääomapiirien etuja palvelevan Euroopan Unionin sijaan.

Ainoastaan reaalitaloutta tukevat rahoituskaupat olisivat uudessa järjestelmässä sallittuja. Niiden valvojaksi tulisi erillinen tarkastuslaitos, jossa työskentelevien asiantuntijoiden palkat olisivat niin korkeat, että keinottelu ja lahjonta eivät houkuttaisi. Kirjassa esitetty uusi talousjärjestelmä rakentuisi neljälle uudentyyppiselle yritysmuodolle: vapaiden itsenäisten yrittäjien omistamat henkilöyhtiöt, esim. kahvilat tai käsiteollisuusyritykset, henkilöstön omistamat työntekijäyhtiöt, julkiset yhtiöt, joissa julkinen valta osallistuu päätöksentekoon,  ja eettiset eli yhteishyvän yhtiöt, joka eivät tavoittelisi voittoja ja hoitaisivat yleishyödyllisiä tehtäviä kuten liikenne, viestintä ja terveydenhuolto. Vanhat yhtiömuodot, kuten osakeyhtiö, loppuisivat kokonaan ja kaikki yritystoiminta sekä osa julkisista palveluista muutettaisiin toimimaan näiden neljän yhtiötyypin puitteissa. Näin ei kukaan pystyisi keräämään valtavia pääomakasautumia, luomaan monopoleja eikä määräämään valtioiden politiikasta sijoitustoiminnan kautta. Vanhoihin yhtiöihin sijoittaneille korvattaisiin uusien yritysten voitoista kohtuullisessa määrin se pääoma, jonka kukin on alun perin sijoittanut yhtiöön.

Raha ilman ahneutta keskittyy Euroopan talouskehitykseen. Wagenknechtillä on vankka tietämys kotimaansa Saksan talouspolitiikasta, jota hän arvostelee kitkerästi. Se on muuttanut maan luokkarakennetta, kun Gerhard Schröderin (sd) liittokanslerikaudella pyrittiin uudistuksilla luomaan ”uusi keskiluokka” työmarkkinoita vapauttamalla ja sosiaalitukia ja eläkkeitä leikkaamalla. Näin syntyi luokka, jonka elämää leimaa työsuhteiden ja toimeentulon epävarmuus. Elinkeinoelämän etujärjestöjen ajaman uuden sosiaalipolitiikan, Agenda 2010, tullessa hallituspolitiikaksi elämisen ehdot ovat entisestään kiristyneet, ostovoima heikentynyt ja köyhät köyhtyneet. Samaa agendaa noudattaa Suomen hallitus.

Kapitalistisen elinkeinoelämän vapaus perustuu siihen, että valtio on valjastettu rahoittamaan ja pelastamaan suuryritykset. ”Vapaan markkinatalouden” oloissa, ilman valtion tukea, se ei toimisi ollenkaan. Teoksessa esitetyt keinot ”kapitalismilta pelastautumisen” löytyvät kapitalismin sisältä. Yksityistä omistusta eikä yrittämistä ei kiellettäisi, mutta pyritään estämään omaisuuksien ja pääomien kasautuminen ja poliittisen vallan käyttö sen avulla. Tuotanto voitaisiin laajan sääntelyn avulla järkiperäistää niin, että se olisi kestävää ympäristön kannalta.

Kirja on hyvää lukemista taloustieteestä kiinnostuneelle maallikolle. Se on selkeä kertomus kapitalismin kehityksestä ja nykytilasta. Wagenknechtin yhteishyvän taloutta on kiinnostavaa verrata Paul  Cockshottin  ja Allin Cottrellin  Uusi sosialismi  -teoksen suoraan demokratiaan perustuvaan suunnitelmatalouteen sekä Robin Hahnelin ja Michael Albertin osallisuustalouden yhteiskuntaan. Kukaan heistä ei esitä keinoja siihen, miten uudenlaiseen talousjärjestelmään päästäisiin.

HELI POHJANHOVI