Räjähdyspanos nimeltä Neuvostoliitto

KESKUSTAPUOLUEEN KONKARI Paavo Väyrynen väitteli politiikan teon ohessa valtiotieteen tohtoriksi Åbo Akademista vuonna 1988. Ruotsinkielisen väitöskirjan otsikko kuului suomeksi Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka.

Eräs Väyrysen väitökirjassaan esittämä johtopäätös oli, että itänaapurimme Neuvostoliitto ei hevin horju, vaan säilyy suurvaltana vielä pitkään. Ennuste meni hiukan pieleen: jo seuraavana vuonna murtui Berliiniin muuri ja Saksojen yhdistysprosessi alkoi. Myös Neuvostoliiton tulevaisuus alkoi näyttää hämärältä.

Erinäisten vaiheiden jälkeen Neuvostoliitto lopulta hajosi. Päivämääräksi merkittiin virallisesti 26. joulukuuta 1991.

Mikäli tarkastelee 30 vuotta sitten tehtyjä arvioita Neuvostoliiton hajoamisen syistä, ei tapahtunutta voi pitää suurena yllätyksenä kuin kenties tohtori Väyryselle. Merkkejä neuvostojärjestelmän heikkouksista, epäonnistumisista ja virheistä oli ollut nähtävissä jo vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Kirjailija ja kääntäjä Matti Rossi arvioi Tiedonantajassa tuolloin, ...