”Rasismiin auttaa vain valistus, valistus ja vielä kerran valistus”

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

— Ei rasismiin auta kuin valistus, valistus ja vielä kerran valistus.
Pitää pyrkiä vaikuttamaan ihmisiin — kaikkien medioiden,
television ja lehdistön kautta — jotta rasismista tulisi yhteiskunnassa
yleisesti tuomittava ilmiö. Myös poliitikoilla ja muilla julkisuuden
henkilöillä on tässä vastuunsa: heidän tulee riittävän
usein ja selkeästi julkisuudessa puuttua rasismiin. Rasismissa piilee
uhka koko yhteiskunnan demokratiaa vastaan.

Näin sanoo rasismia vuosien varrella perin pohjaisesti tutkinut
Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen professori Karmela Liebkind
Tiedonantajan haastattelussa 21.-27.3. vietettävän Rasisminvastaisen
toimintaviikon kynnyksellä.

Professori Karmela Liebkind määrittelee, mitä rasismi
on:

— Rasismi ilmenee käytännössä ennakkoluuloina ja
syrjivänä käyttäytymisenä sellaisia ihmisiä
kohtaan, joiden koetaan kuuluvan toiseen ”rotuun” tai etniseen
ryhmään kuin itse.

— Sana rotu on edellä lainausmerkeissä, koska tiede ei ole
kyennyt osoittamaan, että ihmiset todellisuudessa jakantuisivat eri
rotuihin biologisessa mielessä. Rotujen olemassaolo on vain arkiantropologinen
myytti.

Rasismin eri muodot

Mitä eri muotoja rasismilla on?

— Klassisessa rasismissa uskotaan, että tuo rotu-käsite on
sovellettavissa myös ihmisiin. Ja ennen kaikkea uskotaan, että
tiettyyn ”rotuun” kuuluvat ovat jotenkin fundamentaalisella tavalla
parempia kuin toiseen ”rotuun” kuuluvat. Ja lisäksi uskotaan,
että nämä ”rotuominaisuudet” periytyvät.

— Klassisen rasismin käytännön ilmenemismuoto on, että
nämä ”huonommat” ihmiset saavat kyllä olla olemassa,
kunhan he vain tunnustavat huonoutensa. Näin heitä voidaan siis
myös riistää, heidän työvoimaansa voidaan käyttää,
he voivat olla orjina tai he voivat tehdä kaikkein likaisimmat työt.
Klassinen rasismi on siis tällaisen riiston legitimointia.

— Päällimmäisenä tunteena rasismissa on oma ylemmyyden
tunne, tai pikemmin toisten halveksunta: ”te olette huonompia kuin
me”.

— Mutta vaikka luulisi, että tämä on rasismin vaarallisin
muoto, niin se ei suinkaan ole sitä. On myös olemassa puhdas ksenofobia,
eli muukalaispelko. Se ei ainoastaan usko joihinkin rotuihin tai että
jotkut rodut ovat muita huonompia, vaan se uskoo, että nämä
muut ”rodut” ovat vaarallisia. Tämä on paljon pahempi
muoto, koska tähän liittyy todellakin pelko.

— Päin vastoin kuin klassinen rasisti, joka kyllä voi esimerkiksi
antaa lapsensa ”vieraan rodun” edustajan hoitoon tai antaa hänen
tehdä jotakin tiettyä ala-arvoista työtä, niin ksenofoobikko
eli muukalaisvihaaja katsoo, että nämä ihmiset eivät
saa olla ollenkaan olemassa. He ovat vaara ”an sich” — sellaisinaan.

— Siksi on olemassa vain kolme vaihtoehtoa.

— Ensimmäinen vaihtoehto on sulauttaminen tai käännyttäminen,
eräänlainen neutraloiminen eli muuttaminen samanlaisiksi kuin
”me”. Tähän ei kuitenkaan oikea rasisti usko, koska
eihän se ole mahdollista.

— Toinen vaihtoehto on karkottaminen maasta.

— Kolmas vaihtoehto on tuhoaminen eli tappaminen.

— Tämä on kuitenkin analyyttinen erottelu. Todellisissa ihmisissä
nämä eri muodot usein sekoittuvat toisiinsa eri yhdistelmin.

Rasismin juuret

Mikä sitten saa yksittäisen ihmisen ryhtymään rasistiksi?

— Tähän on esitetty yksilöpsykologisia syitä ja
sosiaalisia syitä. Usein myös taloudellisia syitä. Hyvin
suosittu teoria on ns. syntipukkiteoria. Eli kun itsellä menee huonosti,
ja jos oman ahdingon aiheuttaja on liian mahtava tai liian kaukainen, niin
ettei siihen voi suoraan hyökätä, silloin valitaan helpompi
kohde, joka on usein näkyvä vähemmistö. Siis vähemmistö,
joka jollakin tavoin erottuu, ja joka on helppo vihan kohde.

— Mutta esimerkiksi Hitler osasi myös käyttää kansan
syviä turhautumia taitavasti hyväkseen valtapyrkimyksissään,
koska se antoi näille kaikkensa menettäneille ihmisille jotakin,
josta he voivat olla ylpeitä. He saattoivat olla ylpeitä siitä,
että he kuuluvat ”ylempään kastiin”.

— Samalla tavalla jotkut poliitikot käyttävät myös
tänä päivänä rasismia hyväkseen vallantavoittelussaan.
Poliitikot katsovat herkästi, millainen on äänestäjäkunta,
ja miettivät, millä keinoin siltä voi saada kannatusta. Kalastellaan
ääniä populismilla.

— Mutta sitten on myös semmoista, että ruohonjuuritasolla
tapahtuu väkivaltaisuuksia maahanmuuttajia vastaan — skinheadit potkivat
ja tappavat. Mutta mielipidejohtajat ja eräät poliitikot katsovatkin
toiseen suuntaan. Se ei reagoi, mikä on sama, kuin jos näytettäisiin
vihreätä valoa: ”potkikaa vaan pojat!” Se on sitä
hiljaista legitimointia, kun ei nosteta minkäänlaista meteliä.

Yksilöpsykologisia syitä?

Mitä yksilöpsykologisia syitä on rasismiin?

— Yksilöpsykologiset syyt eivät riitä selittäjinä.
Toisen maailmansodan jälkeenhän puhuttiin paljon autoritaarisesta
kasvatuksesta ja jopa autoritaarisesta persoonallisuustyypistä. Tuntuu
vain aika uskomattomalta, että kokonainen kansakunta yhdessä sukupolvessa
oli muuttunut kamalan autoritaariseksi persoonallisuustyypiksi.

— On myös tutkittu Etelä-Afrikkaa ja Yhdysvaltain etelävaltioita,
ja todettu, ettei siellä ollut juurikaan eroja autoritaarisuudessa
muihin yhteiskuntiin verrattuna.

— Toki tietyn tyyppinen persoonallisuus voi altistaa ihmisen tietyn
tyyppisille aatteille, mutta missään nimessä se ei ole yksin
riittävä selitys. Kaikkein vaikuttavin seikka näyttäisi
olevan yhteiskunnan yleinen asenneilmapiiri: kuinka laillista ja legitiimia,
kuinka sallittua on yhteiskunnassa ilmaista rasistisia mielipiteitä
ja toimia rasistisesti.

— On olemassa maita, jossa rasismi on paljon voimakkaampaa kuin Suomessa,
mutta näissä maissa myös vastapuoli on hyvin paljon voimakkaampi.
Siellä julkisesti tuomitaan rasismi paljon voimaperäisemmin ja
siellä toimii aktiivisia rasisminvastaisia ryhmiä.

Yhteiskunnalliset syyt

Mitkä yhteiskunnalliset syyt tekevät ihmisestä rasistin?

— Magdaleena Jaakkola on tehnyt useita valtakunnallisia asennetutkimuksia.
Niiden mukaan koulutustaso, taloudellinen asema, asema työelämässä,
työttömyys, kaupunki vastaan maaseutu, sukupuoli, ikä —
kaikki nämä korreloivat eri tavoin rasistisiin asenteisiin. Yleisesti
ottaen miehillä on ennakkoluuloisemmat asenteet kuin naisilla.

Miten rasistien asenteisiin sitten voisi vaikuttaa?

— Ei siinä auta muu, kuin valistus, valistus ja vielä kerran
valistus. Voi tietysti ajatella, että eivät nämä ihmiset
tämän kaltaisia haastatteluja lue. Ei alkoholistikaan käy
raittiuskokouksissa.

— Mutta vaikka ehkä paatuneimpiin rasisteihin ei niin helposti
voi vaikuttaakaan, niin pitää pyrkiä vaikuttamaan kaikkiin
muihin ihmisiin — kaikkien medioiden, television ja lehdistön kautta
— jotta rasismista tulisi yhteiskunnassa yleisesti tuomittava ilmiö.

— Myös poliitikoilla ja muilla julkisuuden henkilöillä
on tässä vastuunsa: heidän tulee riittävän usein
ja selkeästi julkisuudessa puuttua näihin asioihin. Sillä
rasismissa piilee uhka koko yhteiskunnan demokratiaa vastaan.