Rauhankuoro rakentaa yhteisöä ja toivoa

Oranssit tuolit rakentavat ympyrää Legioonateatterin harjoitustilaan. Olemme Tampereella, teatterin lavalla, jossa kuorolaiset asettuvat paikoilleen, venyttelevät, päristelevät poskilihaksiaan ja avaavat ääntään. Joku pyörittelee hartioita, toinen kokeilee varovasti korkeampaa nuottia. Sympaattinen kuoronjohtaja Kata Lindberg taputtaa käsiään yhteen ja antaa rytmin, joka kulkee ringissä kuin lämmin aalto. Laatikkomallinen rumpu kumisee, kun yksi kuorolaisista kokeilee siihen pehmeää komppia.

Olen saanut luvan kuvata Legioonateatterissa toimivan rauhankuoron harjoituksia. Astun kameroineni lähemmäs, melkein keskelle ympyrää. Tunnelma on välitön, lämmin ja yllättävän rohkaiseva. Tässä tilassa tuntuu siltä, että kuka tahansa voisi uskaltaa laulaa – tai lukea ääneen omia ajatuksiaan.

Harjoitukset alkavat vuorovaikutusharjoituksilla. Lindberg syöttää kehälle säveliä ja rytmejä, joihin kuorolaiset vastaavat. He liikkuvat tilassa, katsovat toisiaan silmiin, hengittävät samaan tahtiin. ”Hyvä! Vielä kerran!”, kuoronjohtaja kannustaa.

Kun ääni on lämmin, siirrytään kappaleisiin. Ensin palaute viime viikon esiintymisestä: oli mennyt hyvin. Yleisö oli laulanut mukana, ja uusia kuorolaisia on tulossa. Rauhankuoro kiinnostaa.

Mutta kuoronjohtaja Lindbergillä on myös oma tavoitteensa. ”Meidän pitäisi muistaa sanat paremmin”, hän naurahtaa. ”Kun ei tarvitse lunttilappuja, avautuu mahdollisuus ilmaisulle ja läsnäololle.”

Tämä on se hetki, jolloin ymmärrän, miksi Rauhankuoro on niin paljon enemmän kuin harrastus. Se on paikka, jossa ihmiset tulevat näkyviksi – ja jossa rauha ei ole abstrakti sana, vaan konkreettinen kokemus.

Vuosi 2024: koveneva ilmapiiri synnytti rauhankuoron

Rauhankuoro syntyi vuonna 2024, jolloin suomalainen yhteiskunta oli poikkeuksellisen jännittynyt. Orpo–Purran hallitus oli lakkauttanut kaikkien suomalaisten rauhanjärjestöjen valtionavut. Somessa rauhanaktivisteja saatettiin haukkua epäisänmaallisiksi ja jopa ”putinisteiksi”. Elettiin ikäviä aikoja, jopa pitkän linjan rauhanaktivisti saattoi pelätä leimautumista tai joutumista vihapuheen kohteeksi.

Kansainvälinen tilanne heijastui suoraan Suomeen. Venäjä oli tiukentanut sateenkaarikansaa syrjiviä lakeja useassa vaiheessa, ja vuonna 2013 hyväksytty niin kutsuttu homopropagandalaki oli laajentunut koskemaan kaikkea ”ei-perinteisen perhemallin” näkyvyyttä. Venäjän Krimin miehitys vuonna 2014 ja täysimittainen hyökkäyssota Ukrainaan helmikuussa 2022 olivat muuttaneet eurooppalaista turvallisuusympäristöä pysyvästi.

Samaan aikaan kulttuurialan toimijat kokivat, että heidän työnsä merkitys oli kasvanut, mutta toimintamahdollisuudet kaventuivat. MTV Uutisten mukaan artisti ja kulttuurivaikuttaja Karri ”Paleface” Miettinen kuvasi vuoden 2024 leikkauspolitiikkaa ”hurjaksi ja pahaenteiseksi”. Räppärin mukaan moni ei ymmärtänyt, kuinka syvälle kulttuurin rakenteisiin päätökset ulottuivat. ”Kerta toisensa jälkeen joudumme määrittelemään, miksi kulttuuri on tarpeellista”, sanoo Paleface MTV Uutiset Livessä (1.11.2024). Taiteilijan mukaan leikkaukset iskivät erityisen raskaasti pienille paikkakunnille, joissa yksikin päätös saattoi merkitä orkesterin, teatterin tai kuorotoiminnan loppumista.

Juuri tällaisessa ilmapiirissä Rauhankuoro aloitti toimintansa – aikana, jolloin rauhasta puhuminen oli joidenkin mielestä epäilyttävää, mutta jolloin tarve yhteisöllisyydelle, toivolle ja vastavoimalle oli suurempi kuin pitkään aikaan.

Kuoro, joka syntyi tarpeeseen

”Laura sai idean, että teatterin harrastustoimintaan perustetaan rauhankuoro”, Lindberg kertoo viitaten Legioonateatterin silloiseen toiminnanjohtajaan Laura Järviluomaan.
”Maailmantilanne oli hurja. Ukrainan sota oli jo käynnissä, ja oli tarve järjestää jotain, mikä antaisi ihmisille toivoa.”

Ensimmäisiin harjoituksiin tuli 40 ihmistä. Ihmiset haluavat laulaa rauhasta. Aktiivisia laulajia on nykyisin noin 25, ja kirjoilla hieman yli 30. Rauhankuoron tulevat keikat Tampereella ovat; 14.5. Mahdollisuuksien torilla, Väinö Linnan aukiolla, klo 11, 27.5. Legioonateatterilla, klo 18 ja 27.8. Päihde- ja mielenterveyspäivillä.

Matalan kynnyksen yhteisö, joka kantaa

Rauhankuoro toimii matalan kynnyksen periaatteella. Osallistuminen on maksutonta, eikä koelauluja ole. ”Tämähän on matalan kynnyksen kuoro, joka ei maksa ihmiselle mitään”, sanoo Lindberg.

Harjoituksissa näen, miten yhteisö toimii. Kun joku epäröi, toinen kannustaa. Kun joku unohtaa sävelen, vieruskaveri laulaa rinnalla. ”Mun tehtävänä on tehdä näistä ihmisistä porukka”, sanoo kuoronjohtaja Lindberg. Minustakin on ihanaa nähdä avautumisia.

Kuorolaiset tukevat toisiaan myös arjessa. ”Rauhankuorolla on yhteinen WhatsApp-ketju, jossa ihmiset auttavat toisiaan. Joku saattaa tarvita vaikka polkupyörää, ja heti kohta joku jo tietää, mistä sellainen saadaan”, sanoo Lindberg.

Rauhaa kaikilla tasoilla

”Me tutkitaan rauhaa kaikilla tasoilla: sisäinen rauha, luontorauha, parisuhteen rauha, yhdenvertaisuusrauha”, sanoo Lindberg. ”Rauhankuoro haluaa laajentaa ajatusta, ettei rauha ole vain vastakkainasettelu sodan ja rauhan välillä.”

Ohjelmistossa on sekä perinteisiä että uusia rauhanlauluja. Yksi keskeinen kappale on tamperelaisen punk-yhtyeen Kollaa kestää (1979) Jäähyväiset aseille -kappale, jonka Liisa Tavi teki tunnetuksi vuonna 1981. ”Se on vakiintunut laulu, jota ihmiset haluavat laulaa”, sanoo Lindberg.

Rauhankuoro esittää myös John Lennonin Imagine -kappaletta ja Saimaan tuotantoa. Uudemmista teoksista Lindberg nostaa esiin Jussi Tuurnan Laulu lapselle. Lindberg kuvaa, miten kappale rakentuu kahden solistin pelon kokemuksista: ”Solistit laulavat kaatumisen pelosta, putoamisen pelosta, kiusaamisesta, käärmeistä – kaikesta siitä, mikä tuntuu uhkaavalta. Taustalla kuoro toistaa hellästi ja mantramaisesti ’muista silittää selkää, muista koskettaa kättä, muista katsoa silmiin’. Se on kuin lempeä vastaus pelolle.” Lindberg tarttui kappaleeseen juuri siksi, että se tuo rauhan käsitteen arjen tasolle: siihen, miten ihminen voi tulla nähdyksi ja rauhoittua toisen ihmisen läsnäolossa. ”Jos suhtautuu kaikkeen pelolla, ei voi olla rauhassa itsensä kanssa. Tämä Tuurnan laulu muistuttaa siitä, että rauha syntyy pienistä teoista.”

Esiintymiset ovat yhteisöllisiä – ja joskus liikuttavia

Lindberg sovittaa kaikki kappaleet itse. ”Kun valitaan uusi kappale, kirjoitan kaikki äänet erikseen. Se on iso työ, mutta tärkeä.”
Kahden vuoden aikana sovituksia on kertynyt 16. Suurin osa työstä tapahtuu kotona nuotteja kirjoittaessa.

Kuoro esiintyy Legioonateatterilla, Mahdollisuuksien torilla ja paikallisissa tapahtumissa. Viimeisimmässä esiintymisessä kauppakeskuksessa yleisö alkoi spontaanisti laulaa mukana ”Jää hyväiset aseille”. ”Se on ihan käsittämätöntä, kun näkee, miten monet ihmiset liikuttuvat ja innostuvat yhdessä laulamisesta”, sanoo Lindberg.

Tutkimus tukee kokemusta

Jyväskylän yliopistossa tehty Riikka Tajakan maisteritutkielma Kuorolaulun vaikutus ikäihmisten hyvinvointiin, 2013 osoittaa, että kuorolaulu lisää yhteenkuuluvuutta, vahvistaa toimijuutta ja tukee mielenterveyttä. Tajakan mukaan kuorolaulu virkistää mieltä, lievittää kipukokemuksia ja vahvistaa muistia.

Kansainvälisesti yksi merkittävimmistä kuorolauluun liittyvistä tutkimuksista on Stephen Cliftin ja Grenville Hancoxin monikansallinen *selvitys vuodelta 2010. Sen mukaan kuorolaulu parantaa mielialaa, vähentää stressiä ja lisää elämän merkityksellisyyden tunnetta. Tutkimukseen osallistui 1124 kuorolaulajaa Englannista, Saksasta ja Australiasta, ja siinä käytettiin Maailman terveysjärjestön WHO:n elämänlaatumittaria. Erityisen kiinnostavaa oli havainto, että ne osallistujat, jotka arvioivat oman terveytensä heikommaksi, kokivat laulamisesta kaikkein suurimman hyödyn. Cliftin ja Hancoxin työ on vaikuttanut siihen, että kuorolaulua tarkastellaan kansainvälisesti osana kulttuurista hyvinvointia — ei vain musiikillisena harrastuksena, vaan toimintana, joka tukee kokonaisvaltaista elämänlaatua.

Rauhankuoron johtaja Kata Lindberg tunnistaa nämä vaikutukset. ”Ihmiset sanovat, että he jaksavat tulla kuoron harjoituksiin, vaikka olisi ollut raskas päivä.”

Matka jatkuu – myös harjoitusten jälkeen

Kun harjoitukset päättyvät, kerään kamerani ja lähden ajamaan Tampereelta kohti Helsinkiä. Ajatukseni jäävät kuitenkin Legioonateatterin oranssien tuolien keskelle.
Jään miettimään, miten Rauhankuoro on onnistunut siinä, missä moni muu toimija kamppailee: se on muuttunut rauhanmagneetiksi aikana, jolloin toisenlaiset arvotkin nostavat päätään.

Elämmekö kahdessa eri todellisuudessa? Jakautuneessa Suomessa? Mene ja tiedä. Totta on ainakin se, ettei rauhantyö ole kadonnut minnekään.

* Clift, S. & Hancox, G. (2010). ”The significance of choral singing for sustaining psychological wellbeing: Findings from a survey of choristers in England, Australia and Germany.”
— Music and Health (Royal Northern College of Music), Vol. 3(1)

---