Rauhasta ja turvasta YK-päivänä Tampereella

Tänä vuonna YK-päivänä 24.10. järjestettiin Tampereella keskustelutilaisuus otsikolla ”Mistä turvaa maailmalle, Suomelle ja meille kaikille?”. Pirkanmaan rauhanpuolustajien järjestämä teemailta alkoi Sampolan pihalla Laura Moision esittämällä musiikilla, josta siirryttiin paneelikeskusteluun Sampolan kirjastoon kuulemaan alustajia ja keskustelemaan.

Tilaisuuden avasi Tampereen seudun työväenopiston rehtori Matti Saari ja rauhan runoja esitti Eriikka Magnusson. Paneelikeskustelussa oli mukana kaupunginvaltuutettu Noora Tapio, Ilkka Hjerppe Tampereen ev.lut. Seurakunnista, Unto Vesa Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktin tutkimuskeskuksesta sekä Jouni Sirén Suomen rauhanpuolustajista. Keskustelua luotsasi tutkija Karim Maiche.

Rauhanliikkeen pitkä historia.

Unto Vesa aloitti palauttamalla kuuntelijoiden mieliin rauhanliikkeen pitkän historian, sille ominaisen aaltoliikkeen ja teemojen vaihtelun vuosikymmenestä toiseen.

– Täällä on paljon veteraaneja paikalla, jotka ovat olleet vähintään yhtä kauan kuin minäkin mukana, ja se toi minulle välittömästi mieleen vuoden -83. Silloin Tampereella YK-päivän yhteydessä järjestettiin kaikkien aikojen suurin mielenosoitus. Meillä oli silloin tommonen 10-12 tuhatta osanottajaa kulkueessa, Tammelan torilta keskustorille. Kulkue liittyi tuolloin keskimatkan ohjusten Euroopassa luomaan pelkoon, aloitti Vesa alustustaan, ja jatkoi
– Suomessa tapahtumiin osallistujia oli yhteensä 200 000, Euroopassa miljoonia sinä syksynä. Eli ihmiset kaikkialla olivat huolestuneita kansainvälisestä tilanteesta. Yllättäen keskimatkan ohjukset ovat nytkin päivän uutisiin liittyvä kysymys.
– Yli 10 tuhannen osanottajajoukko tuli Tampereellakin valtavana yllätyksenä meille järjestäjille, koska edellisinä vuosina -82 meillä oli ollut parituhatta ihmistä, joka oli silloin jo valtava määrä. Sitä edellisinä vuosina pari kolmesataa. Vietnamin sodan vastaisissa mielenosoituksissa osallistujia oli muutamia kymmeniä tai satoja. Vuoden -83 huippu kuitenkin taittui seuraaviksi vuosiksi. Ja se kuvastaa minusta aika hyvin rauhanliikkeen vaiheita. Sitten kun pahin tilanne meni ohi ja ihmisten huoli jännittyneestä kansainvälisestä tilanteesta hälveni niin osanottajamäärä marsseihin ja kulkueisiin hiipui. Tämä on ollut aika tyypillisä rauhanliikkeelle läpi vuosikymmenten, se on ollut aaltoliikettä.
– Paitsi että rauhanliike on ollut aaltoilevaa, välillä mobilisoitu miljoonia tai satoja tuhansia ihmisiä liikkeelle ja välillä pienemmällä joukolla oltu liikkeellä, niin samaten rauhanliikkeen esiin nostamat teemat ovat vaihdelleet. Osa teemoista on pysynyt aina samoina, kuten asevarustelu, sota ja rauha ovat olleet aina rauhanliikkeen asialistalla ykköskysymyksiä. 1800-luvun alun ensimmäisten rauhanyhdistysten Yhdysvalloissa tehtävänä oli kerätä tietoa sotien vaatimista taloudellisista ja inhimillisistä uhreista kautta vuosisatojan. Se teema on edelleenkin rauhanliikkeen ykköskysymyksiä.

Ydinaseet ovat aina uhka

– Kaiken aikaa on arvioita, että niin kauan kuin ydinaseita on olemassa, niiden käyttö vahingossa tai tarkoituksella säilyy mahdollisuutena. Mahdollisuus voi olla hyvin pieni, mutta se on nollan yläpuolella todennäköisyyksissä. Koko kylmän sodan ajan on raportoitu jälkikäteen tilanteista, joissa on ollut riskinä vahingossa syttyvä ydinsota. Vääriä hälytyksiä oli aikoinaan sekä Neuvostoliiton että Yhdysvaltojen puolella. Niin kauan kuin ydinaseita on ja niitä pidetään hälytystilassa, on riski ,että niihin reagoidaan vastaiskulla. Siksi kaikista ydinaseista tulisi maailmassa päästä eroon. Ja se on ollut rauhanliikkeen tavoitteena vuodesta -45 koko ajan.
– Keskimatkan ohjusten sopimus ollaan nyt irtisanomassa, ja vaikka siitä ei välittömästi tapahtu mitään katastrofia, mutta se luo epävarman tilan Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan välisiin suhteisiin, jatkoi Vesa asevarustelusta.
– Yksi ongelmahan tässä nyt kolmen vuoden ajan on ollut kehitystyöyhteistyömäärärahojen supistuminen, joka on ollut todella huolestuttavaa, koska se on ollut Suomellekkin yksi parhaita tapoja edistää rauhaa ja kehitystä. Niistä ei pitäisi helpolla tinkiä.

Suomalaiset liittoutumattomuuden kannalla

Jouni Sirén nosti keskustelussa esille suomalaisten mielipiteet.

– Mielipidetutkimus, joka julkaistiin viime joulukuussa ja jonka oli teettänyt puolustusministeriö, osoitti että Suomen sotilaallisen liittoutumisen kannalla oli suomalaisista 22%. Muut oli sitä mieltä, että Suomen pitää olla liittoutumaton ja tavoiteltava rauhanomaista ulkopolitiikkaa, hyviä suhteita kaikkialle maailmaan. Ja tämä siitä huolimatta, millainen vyörytys valtamediassa on ollut viimeiset 20 vuotta, ja millaisia uhkakuvia meitä ruokitaan koko ajan. Silti ylivoimainen enemmistö on sitä mieltä, että rauha, hyvät suhteet ja diplomatia on se tapa, millä viedään asiaa eteenpäin.
– Tietysti toivoisin että kaduilla olisi enemmän ihmisiä ja meidän tilaisuuksissa olisi 12000 tai enemmänkin ihmisiä, mutta en näkisi tässä suurta syytä vaipua epätoivoon myöskään. Kyllä ihmisten mielissä rauha edelleen on se toivottu olotila, jonka eteen ollaan mahdollisesti sitten valmiit myös toimimaan, jatkoi Sirén ajatuksiaan rauhantyöstä.

Nuorille luotava näköaloja

Noora Tapio nosti alustuksessaan esille varsinkin nuorten ajatukset yhteiskunnasta ja koko maailman tulevaisuudesta.

– Luin hetki sitten yhdestä lehtijutusta, että pitkän linjan filosofian opettajien mukaan valtaosa nuorista ei enää osaa luoda poliittisia utopioita. Tämä oli hätkähdyttävä tieto, mutta se ei oikeastaan ole ihme. Hirveesti asioita perustellaan välttämättömyydellä, joka väistämättä kaventaa mielikuvitusta.
– Onko tässä käynyt niin, että jatkuva asioiden perustelu pakolla ja välttämättömyydellä on ajanut meidät todella kapeakatseiseen tilaan, jossa me ei osata nähdä parempaa huomista? Jos me ei osata nähdä sitä, niin ei ihmiset myöskään lähde liikkeelle. Vaikka tavallaan se nähdään tavoitetilana, niin siinä saattaa iskeä passiivisuus, mikäli meillä ei sitten kuitenkaan ole vaihtoehtoja. Näen tärkeäksi muun muassa tän vuoksi sen, että herätetään laajaa keskustelua julkisuudessa ja näytetään, että meillä on vaihtoehtoja, kertoi Tapio rauhantyön tekemisestä.

PETRA PACKALÉN